tiistai 23. lokakuuta 2012

121. Pikku asia? 121024


Viljo Vähänen ei ole koskaan ollut ovellani niin aikaisin kuin tänä aamuna. Oli vielä aivan pimeää, kun ovikelloni rämähti soimaan. Vilkaisin kelloani. Se oli 7.39. Aurinko nousee vasta 8.23. Mistähän nyt on kysymys? Strategisesta iskusta? Maanjäristyksestä? Ydinvoimalasta?
Viljo ei lähde liikkeelle pikku asian takia!

"Katsoitko Unskin ja Pekan haastattelun hetki sitten töllöstä? Harvoin kuulee yhtä selkeää analyysia vaalitilanteesta. Eikä uurnien aukaisemiseen ole enää kuin vaivaiset neljä päivää."

(Ajattelin, että kuinka Viljo oli ehtinyt oveni taakse vain pari minuuttia sen jälkeen, kun Unski Hämäläisen ja Pekka Ervastin haastattelu TV1:ssä oli päättynyt. Ei meidän porraskäytävässämme ole taulutelevisioita! Mutta tajusin kyllä tuossa tuokiossa, että olin juuri tipahtanut teknologian huimasti kiitäviltä kärryiltä. Kännykästään hän oli tietysti nähnyt keskustelun! Ja rimpauttanut heti ovikelloani. Mutta miksi hän oli seisonut oveni takana siihen aikaan? Se jäi arvoitukseksi. Kunnes jälleen muistin, että Viljo oli jo toisella kierroksella. Pikku seikat eivät rajoita hänen liikkumistaan nykyihmisten keskuudessa.)

- Yes. Kyllä katsoin ... ja tykkäsin siitä, että Unski oli pannut kravatin kaulaansa. Pekka sen sijaan jatkoi Jungnerin muodissa. Paidan nappi retkotti auki. Ei se enää edes huvita. Se on rumaa. Yksinkertaisesti ...
Mutta siis se haastattelu. Minustakin se oli kaikessa lyhykäisyydessä yksi parhaimmista analyyseista. Kyllä kaveruksilla on tieto hanskassaan ....

"Eikä ihme", Viljo keskeytti. - "Heillä molemmilla on vahva journalistinen tausta. He ovat maan parhaita asiantuntijoita, vaikka eivät olekaan professoreita. Molemmathan ovat lähtöisin Erkon yliopistosta ..."

- Kyllä kyllä. Mutta tällaisessa tilanteessa tulee esiin myös heidän henkilökohtainen karismansa. Sitä ei opita missään yliopistossa. Se tulee sisältä. Vuosien kokemuksen kautta.

Takerruimme siis aamutuimaan hetkeksi muotoseikkoihin, mutta pääsimme niistä helposti irti.

"Tärkein viesti koski Kataisen roolia tässä tilanteessa. En muista, kumpiko heistä ihmetteli, miksi pääministeri ei puhalla poikki kahden ministerinsä nokkapokkaa, joka on tuhoamassa koko hallituksen. He olivat joka tapauksessa yhtä mieltä siitä, että Katainen on tajunnut kuinka vaikeaa on pitää sikspäkkiä kasassa. Hän ei halua puuttua puolueriitoihin. Pikku asioihin. Vaan hän haluaa vetää suuria linjoja. Se on tähän asti pitänyt hallituksen koossa, vaikka välikysymyksiä on satanut vähän väliä. Kyllä Katainen uusimmastakin selviää, vaikka perjantain äänestys - juuri vaalien alla - sattuu hallituksen kannalta pahaan aikaan."

- Näin on. Mutta kyllä molemmat kaverit hyvin tietävät, että kahden ministerin taistelu STM:ssä on ikuisuuskysymys. Ainahan ne ovat riidelleet. Muistetaan vain Eeva Kuuskosken (kesk) ja Vappu Taipaleen (sdp) taistelu aikoinaan. Kyllä siinäkin ovet paukkuivat ja kyyneleet virtasivat. Nyt vastakkain ovat demarit ja kokoomus. Ideologinen muuri on yhtä korkea kuin aina ennenkin. Ei siinä järjelle ole sijaa. Kun toinen ajaa "sosialismia" ja toinen "kapitalismia", kompromissi on mahdoton. Nyt kaverit sanoivat - aivan oikein - että jos jonkinlainen "sopu" tässä nyt syntyy, ongelma siirtyy astetta alemmaksi, toimeenpanoon. Jos lainsäädäntö (eduskunta) on kehnoa, toimeenpano (presidentti, hallitus, virkamieskunta) on myös kehnoa. Se on kehnoa hallintokulttuuria. Mutta se on tämän päivän (ja eilisen) poliittista realismia. Sen kanssa on osattava elää ...

"Aivan oikein. Elämisen osaamisestahan tässä on kysymys. Olisi tiedettävä, mikä on oikein ja mikä väärin. Aina, kun törmään tähän kysymykseen, kaivan esille Raamatusta Jobin kirjan ja muistan, kuinka Jumala ja Saatana heittivät arpaa siitä, kumpiko heistä on oikeassa. Kestääkö Jobin usko kärsimystenkin jälkeen vai ei. Siitähän tässäkin näyttää olevan kysymys. Järki sanoo, että tavallisen ihmisen kannalta on samantekevää, ompeleeko metsätöissä nilkkaan lipsahtaneen kirveen aiheuttaman haavan "yksityinen" vai "valtio". Pääasia on, että jalka saadaan kuntoon ja että työ voi jatkua. Mutta ei. Kun toiselle osapuolelle valtio (julkinen terveydenhoito) on ainoa autuaaksi tekevä ja toiselle yksityinen on ihanne eikä kumpikaan anna periksi, seurauksena on halvaantuminen, äkkipysähdys."

- On kuitenkin myönnettävä, että sekä "yksityinen" että "valtio" voivat tehdä fataaleja, siis kaiken tuhoavia, kuolemaan johtavia, virheitä. "Jäykkyys" (sosialismi, korruptio) ja "joustavuus" (kapitalismi, korruptio) ovat vain teknisiä arvoja. Ne vaikuttavat "järkeviltä" (helposti mitattavilta), mutta ne tukahduttavat "sivistyksen" (inhimillisen ymmärryksen, arkielämän järkevyyden), jos käytännölliset ratkaisut jätetään vain niiden varaan.

"Myönnän, että filosofia on tieteiden äiti", Viljo sanoi, kun vähitellen pääsimme irti filosofoinnista. Silloin aurinkokin oli jo noussut ja päivä valjennut. "Tämäkin tilanne ratkaistaan kuitenkin äänestämällä. Ensin eduskunnassa välikysymyskeskustelun jälkeen, ja sitten sunnuntain kunnallisvaaleissa. Siinä menevät kyllä puurot ja vellit railakkaasti sekaisin, mutta lopputulos ratkaisee. Karavaani kulkee. Koirat haukkuvat.
Vaikka Atlantin tällä puolella ukkonen jyrisee, varsinainen paukku voi tulla Atlantin takaa."

- Kyllä. Jytky on tosin jo kertaalleen käytetty sana. Ruutia ei tarvitse keksiä uudelleen. Mutta mikä olikaan Jobin lopullinen kohtalo?

"Se on hyvä kysymys. Ei pikku asia."






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti