Viljo Vähänen
ei ole koskaan ollut ovellani niin aikaisin kuin tänä aamuna. Oli vielä aivan
pimeää, kun ovikelloni rämähti soimaan. Vilkaisin kelloani. Se oli 7.39. Aurinko
nousee vasta 8.23. Mistähän nyt on kysymys? Strategisesta iskusta?
Maanjäristyksestä? Ydinvoimalasta?
Viljo ei lähde
liikkeelle pikku asian takia!
"Katsoitko
Unskin ja Pekan haastattelun hetki sitten töllöstä? Harvoin kuulee yhtä selkeää
analyysia vaalitilanteesta. Eikä uurnien aukaisemiseen ole enää kuin vaivaiset
neljä päivää."
(Ajattelin,
että kuinka Viljo oli ehtinyt oveni taakse vain pari minuuttia sen jälkeen, kun
Unski Hämäläisen ja Pekka Ervastin haastattelu TV1:ssä oli päättynyt. Ei meidän
porraskäytävässämme ole taulutelevisioita! Mutta tajusin kyllä tuossa
tuokiossa, että olin juuri tipahtanut teknologian huimasti kiitäviltä
kärryiltä. Kännykästään hän oli tietysti nähnyt keskustelun! Ja rimpauttanut
heti ovikelloani. Mutta miksi hän oli seisonut oveni takana siihen aikaan? Se
jäi arvoitukseksi. Kunnes jälleen muistin, että Viljo oli jo toisella
kierroksella. Pikku seikat eivät rajoita hänen liikkumistaan nykyihmisten
keskuudessa.)
- Yes. Kyllä
katsoin ... ja tykkäsin siitä, että Unski oli pannut kravatin kaulaansa. Pekka
sen sijaan jatkoi Jungnerin muodissa. Paidan nappi retkotti auki. Ei se enää
edes huvita. Se on rumaa. Yksinkertaisesti ...
Mutta siis se
haastattelu. Minustakin se oli kaikessa lyhykäisyydessä yksi parhaimmista
analyyseista. Kyllä kaveruksilla on tieto hanskassaan ....
"Eikä
ihme", Viljo keskeytti. - "Heillä molemmilla on vahva journalistinen
tausta. He ovat maan parhaita asiantuntijoita, vaikka eivät olekaan
professoreita. Molemmathan ovat lähtöisin Erkon yliopistosta ..."
- Kyllä kyllä. Mutta
tällaisessa tilanteessa tulee esiin myös heidän henkilökohtainen karismansa.
Sitä ei opita missään yliopistossa. Se tulee sisältä. Vuosien kokemuksen
kautta.
Takerruimme
siis aamutuimaan hetkeksi muotoseikkoihin, mutta pääsimme niistä helposti irti.
"Tärkein
viesti koski Kataisen roolia tässä tilanteessa. En muista, kumpiko heistä
ihmetteli, miksi pääministeri ei puhalla poikki kahden ministerinsä
nokkapokkaa, joka on tuhoamassa koko hallituksen. He olivat joka tapauksessa
yhtä mieltä siitä, että Katainen on tajunnut kuinka vaikeaa on pitää sikspäkkiä
kasassa. Hän ei halua puuttua puolueriitoihin. Pikku asioihin. Vaan hän haluaa
vetää suuria linjoja. Se on tähän asti pitänyt hallituksen koossa, vaikka
välikysymyksiä on satanut vähän väliä. Kyllä Katainen uusimmastakin selviää,
vaikka perjantain äänestys - juuri vaalien alla - sattuu hallituksen kannalta
pahaan aikaan."
- Näin on.
Mutta kyllä molemmat kaverit hyvin tietävät, että kahden ministerin taistelu
STM:ssä on ikuisuuskysymys. Ainahan ne ovat riidelleet. Muistetaan vain Eeva
Kuuskosken (kesk) ja Vappu Taipaleen (sdp) taistelu aikoinaan. Kyllä siinäkin
ovet paukkuivat ja kyyneleet virtasivat. Nyt vastakkain ovat demarit ja
kokoomus. Ideologinen muuri on yhtä korkea kuin aina ennenkin. Ei siinä
järjelle ole sijaa. Kun toinen ajaa "sosialismia" ja toinen
"kapitalismia", kompromissi on mahdoton. Nyt kaverit sanoivat - aivan
oikein - että jos jonkinlainen "sopu" tässä nyt syntyy, ongelma
siirtyy astetta alemmaksi, toimeenpanoon. Jos lainsäädäntö (eduskunta) on
kehnoa, toimeenpano (presidentti, hallitus, virkamieskunta) on myös kehnoa. Se
on kehnoa hallintokulttuuria. Mutta se on tämän päivän (ja eilisen) poliittista
realismia. Sen kanssa on osattava elää ...
"Aivan
oikein. Elämisen osaamisestahan tässä on kysymys. Olisi tiedettävä, mikä on
oikein ja mikä väärin. Aina, kun törmään tähän kysymykseen, kaivan esille
Raamatusta Jobin kirjan ja muistan, kuinka Jumala ja Saatana heittivät arpaa
siitä, kumpiko heistä on oikeassa. Kestääkö Jobin usko kärsimystenkin jälkeen
vai ei. Siitähän tässäkin näyttää olevan kysymys. Järki sanoo, että tavallisen
ihmisen kannalta on samantekevää, ompeleeko metsätöissä nilkkaan lipsahtaneen
kirveen aiheuttaman haavan "yksityinen" vai "valtio".
Pääasia on, että jalka saadaan kuntoon ja että työ voi jatkua. Mutta ei. Kun toiselle
osapuolelle valtio (julkinen terveydenhoito) on ainoa autuaaksi tekevä ja
toiselle yksityinen on ihanne eikä kumpikaan anna periksi, seurauksena on
halvaantuminen, äkkipysähdys."
- On kuitenkin
myönnettävä, että sekä "yksityinen" että "valtio" voivat
tehdä fataaleja, siis kaiken tuhoavia, kuolemaan johtavia, virheitä.
"Jäykkyys" (sosialismi, korruptio) ja "joustavuus"
(kapitalismi, korruptio) ovat vain teknisiä arvoja. Ne vaikuttavat
"järkeviltä" (helposti mitattavilta), mutta ne tukahduttavat "sivistyksen"
(inhimillisen ymmärryksen, arkielämän järkevyyden), jos käytännölliset
ratkaisut jätetään vain niiden varaan.
"Myönnän,
että filosofia on tieteiden äiti", Viljo sanoi, kun vähitellen pääsimme
irti filosofoinnista. Silloin aurinkokin oli jo noussut ja päivä valjennut.
"Tämäkin tilanne ratkaistaan kuitenkin äänestämällä. Ensin eduskunnassa
välikysymyskeskustelun jälkeen, ja sitten sunnuntain kunnallisvaaleissa. Siinä
menevät kyllä puurot ja vellit railakkaasti sekaisin, mutta lopputulos ratkaisee.
Karavaani kulkee. Koirat haukkuvat.
Vaikka Atlantin
tällä puolella ukkonen jyrisee, varsinainen paukku voi tulla Atlantin
takaa."
- Kyllä. Jytky
on tosin jo kertaalleen käytetty sana. Ruutia ei tarvitse keksiä uudelleen.
Mutta mikä olikaan Jobin lopullinen kohtalo?
"Se on
hyvä kysymys. Ei pikku asia."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti