416. Valoa kohti 151223

Heti Tuomaan päivän jälkeen tulee Talvipäivänseisaus. Ollaan jälleen matkalla kohti valoa. Se on luonnonlaki. Vastaansanomaton. Varma. Sen pitäisi tuntua ja näkyä kaikessa. Aivan kaikessa. Onhan niin tapahtunut aina ennenkin. Satojen, tuhansien, miljoonien, miljardien vuosien ajan.

Mutta miksi Tuomas epäilee? Eikö sana riitä? Miksi tosiasiat eivät vakuuta?

En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.

Autuaita ovat ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.

Valon kynnyksellä, Talvipäivänseisauksessa, on aina jotakin mystistä. Kiehtovaa.

Viljo Vähänen kertoi lukeneensa Tuomaan päivän ja Talvipäivänseisauksen välisenä yönä Kerettiläisen käsikirjan (Jaakko Heinimäki, Kirjapaja 2015. ”Mitä harhaoppiseksi haluavan olisi syytä tietää.)

Siksi hän oli täynnä kysymysmerkkejä, kun ohitimme kirkkaassa aamuauringossa Kasinon rannan ja suuntasimme askeleemme kohti Ryssänkärkeä.

”Uskontojen maailma on kiehtova ja jännittävä. Se on täynnä ehdottomia varmuuksia, jotka ovat hautautuneet epäilysten raskaiden askelten alle. Epäilevän Tuomaan jalanjälkiä löytyy Syyriasta, Intiasta, Kiinasta, Japanista, Amerikoista. Kaikkialta. Euroopastakin. Tietysti. Mutta meillä ne ovat haalistuneet vain varjokuviksi tai harhaluuloiksi siitä, että oikea tieto olisi vain meidän halussamme.”

”Ilman epäilystä ei olisi kuitenkaan minkäänlaista edistystä. Ilman sitä tiedekin olisi näivettynyt synnyinkehtoonsa. Tosiasioiden meri on kuitenkin rannaton. Loputon. Tiedon virtaa ei voi pysähdyttää..”

”On hyvä, että epäilyksen siemen on kylvetty jokaisen ihmisen jokaiseen soluun. Mitokondrio on varsinainen epäilytehdas. Sen avulla solu hengittää. Siellä syntyvät epäilykset. Sitä kautta kulkivat myös Epäilevän Tuomaksen ajatukset.”

Tauko.

Huomasin, että Viljo pääsi mieliaiheeseensa, solubiologiaan, enkä halunnut keskeyttää häntä, vaan annoin hänen jatkaa kaikessa rauhassa. Ehkäpä asia ratkeaisi, kunhan hän pääsisi kertomaan, mitä tekemistä Jaakko Heinimäen seitsemällä kerettiläisellä ajatuksella oli seitsemän kuolemansynnin kanssa.

Epäilin, ettei siitä solmusta olisi kovin helppoa päästä keskustelumme pääteemaan – että ollaan menossa valoa kohti.

Olin väärässä.

”Kerettiläisyyden vilpittömänä pyrkimyksenä oli kirkastaa kristinoppia, kuten Heinimäki tiivistää. Siksi aion mennä jouluaamuna kuuntelemaan kirkkoon evankeliumia. Vuosikymmenten tauon jälkeen. Haluan nähdä, jotta voisin uskoa. Mutta oikeastaan en tiedä, mitä etsin. En myöskään osaa etukäteen sanoa, mitä odotan näkeväni, vaikka muistan kyllä jouluevankeliumin sanasta sanaan ulkoa. Näenkö jossakinRistiriita on siii halussamme."llä ne ovat haalistuneet vain varjokuviksi tai harhaluuloiksi siitä, että , Intiasta, Kiinasta, J vilahduksen kerettiläisyydestä? Tunnistanko ne miljoonat ja miljoonat marttyyrit, jotka ovat menettäneet henkensä valon kynnyksellä? Olihan Tuomaskin yksi heistä. Yksi suurista legendoista.”

”Haluan myös kuvitella, että ympärilläni istuu joulukirkossa pelkästään kerettiläisiä, muukalaisia Syyriasta, Somaliasta, Afganistanista ja ties mistä, eikä yhtään, jonka silmät sokea usko olisi puhkaissut.”

”Kuinka ristiinnaulittu kerettiläinen saattoi ilmestyä yht’äkkiä opetuslasten keskelle, vaikka kaikki ovet oli lukittu? Paniko Tuomas sormensa todellakin siihen haavaan, joka kerettiläisellä oli kyljessään, ennen kuin uskoi?”

”Olen kuitenkin satavarma siitä, että huomenna, jouluaattona, päivä on pikkuriikkisen pitempi kuin tänään.”

RAUHALLISTA JOULUA.

415. Voi Ulvila! 151220

Sosiaalipsykologi Jukka K. Lahti puukotettiin kuoliaaksi kotonaan Ulvilassa 1.12.2006. Kuka hänet tappoi? 18.12.2015 asia ratkesi: Joku sen teki, mutta käpälälautaan ei joutunut kukaan. Murhaaja vaeltaa vapaana miehenä tai naisena keskuudessamme.

Voi Ulvila!

Viljo Vähänen kertoi seuranneensa sydän syrjällään tuhoisan pitkäksi kehittynyttä oikeusprosessia.

”Eilen siviilioikeuden emeritusprofessori esitti ytimekkään, 8-kohtaisen yhteenvedon tapahtumasta. Oikeudenkäynti on päättynyt. Lainvoiman saanut tuomio voidaan purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei ole aikaisemmin esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn tuomitsemiseen rikoksesta.”

- Kyllä minunkin mielenmaisemaani jäi kummallinen tahra, kun silmiini osui kuva rikotusta ovesta tai ikkunasta, joka oli jossakin vaiheessa raahattu oikeussaliin. Se oli kuin rikkilyöty Ulvila! Kuka siitä portista oli astunut?

Viljo oli pitkään hiljaa. Sora narskuin kenkieni pohjissa, kun lähestyimme Ryssänkärkeä. Kuulin sen pitkästä aikaa selvästi, koska korviini oli eilen asennettu uudet, hienot kuulolaitteet.

”Tiedän, että henkiolentoja on olemassa. Niitä liikkuu keskuudessamme kaiken aikaa, mutta ne läpäisevät vain harvoin tietoisuutemme verhon eivätkä ne näyttäydy syyttäjille ja tuomareille. Oikeuslaitos ei voi toimia niiden varassa. Näytöt eivät ulotu käräjäsaleihin eivätkä hovioikeuksiin. Aavistusten ja haamujen varassa ketään ei voida tuomita murhasta. Tämä on selvä.”

MUTTA.

Huomasin kyllä, että Viljolla oli vaikeuksia jatkaa, vaikka liikuttiin alueella, josta hänellä oli kerran kuolleena miehenä enemmän tietoa kuin tavallisella kuolevaisella.

”Valtakunnansyyttäjä liikkuu kyllä oikeilla vesillä, kun hän sanoo oppineensa jotakin Ulvilan murhakäsittelystä. Näyttöjen etsiminen kaikilta oikeuslaitostemme portailta saattaa olla turhauttavaa ja loukata myös perustavaa laatua olevia ihmisoikeuksia. Hänen mielestään näyttö on tuoreinta ja parasta käräjäoikeusvaiheessa ja pitäisi olla rohkeutta tehdä lopullinen päätös siellä. Mutta olisiko tässä tapauksessa joutunut väärä ihminen elinkaudekseen vankilaan?”

- Ajatteletko siis, ettei tuorein ja paras tieto riitä, vaan että vanha tieto olisi lähempänä totuutta?

”Vanha tieto on väärä nimike oikealle tiedolle. Historia ja kokemus saattavat kyllä antaa hyvän pohjan oikealle tiedolle, mutta eivät nekään paljasta olennaista eli totuutta. Tieteellisen tiedon ja totuuden välinen raja on aina ollut kiistanalainen. Sitä se on myös Ulvilan tapauksessa …”

Tauko.

”Emeritusprofessori viittaa omaantuntoon, mutta sitä koskeva tieteellinen tieto on kovin hataraa. Ehkäpä sosiaalipsykologi Jukka S. Lahdella olisi ollut siitä jotakin sanottavaa juuri ennen kuolemaansa. Sillä silmänräpäys myöhemmin hänen on täytynyt olla ehdottoman varma siitä, kuka oli  hänen murhaajansa. Ja vain murhaajalla itsellään on edelleenkin varma tieto hallussaan.”

Voi Ulvila!

Ehkä tuuli vielä joskus paljastaa salaisuutesi.

Oikeuslaitos kaipaisi sitä tuuletusta.

Niin voi ajatella myös Epäilevä Tuomas, joka viettää nimipäiviään huomenna.

414. Ben & Sergei 151216

Sotilailla on haukansilmät. Mitä korkeammalla he lentävät, sitä enemmän he näkevät. Ja tarkemmin. Koska nykytekniikalla pölyhiukkanenkin erottuu tykin piipun pinnalta. Eivätkä edes pilvet tai myrskyt (todelliset tai poliittiset) ole esteenä. Tieto kulkee vapaasti ruohonjuuritasolla mönkivältä salaiselta agentilta korkeimmalle kenraalille. Se läpäisee helposti lainsäätäjien muodostamat suojaverkot ja teknikoiden rakentamat palomuurit.

Kaiken tämän tiesi Viljo Vähänen, kun hän halusi aamukävelymme aikana pohtia paria pikku detaljia kuten hän ilmaisi asian sarkastiseen tyyliinsä: (1) Miksi Venäjä harjoittelee Itämeren sulkemista ja ydiniskua ? ja (2) Miksi Venäjän puolustusvoimien komentaja kutsuu esimiestään ensin toveriksi ja vasta sitten presidentiksi?

Yhdessä totesimme, etteivät foorumit, joilta sanat lennähtivät pari päivää sitten tiedotusvälineisiin, olleet aivan vertailukelpoisia.

Yhdysvaltain armeijan Eurooppa-joukkojen komentaja, kenraali Ben Hodges puhui toimittajille Pentagonissa, mutta Venäjän armeijan komentaja, puolustusministeri Sergei Shoigu puhui paljon virallisemmalla foorumilla eli ministeriönsä laajennetun neuvoston vuosikokouksessa, jonka avasi Venäjän presidentti Vladimir Putin analysoimalla lyhyesti marraskuussa päivitettyä, uutta puolustussuunnitelmaa.

Sanat eivät suuta halkaise. Se tiedetään. Mutta tällä kertaa molempien sotilaiden suista vyöryi kuulijoiden korviin sanoja, jotka kalskahtivat uhkaavasti, pelottavasti.

Ydinaseet!

”Olen varma, ettei se ollut sattuma”, Viljo aloitti. ”Molempien supervaltojen kenraalihaukat näkevät maapallon korkealta. Heidän käytössään on sama tieto kuin korkeimmalla poliittisella johdolla. Nyt on aika väläyttää ydinsodan mahdollisuutta, sotilaallista voimaa. Rauhankumppanuuden aika alkaa olla lopussa. Sanasodassakin tarvitaan nyt järeämpiä aseita.”

- Mutta sehän on pahasti ristiriidassa julkilausuttujen poliittisten pyrkimysten ja tavoitteiden kanssa. Terrorismi on todettu moneen kertaan suurimmaksi maailmanrauhan uhaksi. Sitä vastaan Ben ja Sergei (tai ainakin heidän esimiehensä) ovat ilmoittaneet taistelevansa yhteisvoimin. Ja saavutettiinhan toisessa suuressa uhassa, ilmaston katastrofaalisessa muutoksessa, viimeinkin jonkinlainen yhteisymmärrys. Lentävätkö haukat ja kyyhkyset nyt eri maailmoissa?

”Ainahan ne ovat lentäneet eri maailmoissa. Idealismi ja realismi eivät mahdu samaan huoneeseen. Haukka on petolintu. Kyyhkynen on koriste. Nälkäinen haukka syö kyyhkysen, jonka ainoa mahdollisuus pysyä hengissä on piiloutua niin syvälle, ettei haukka sinne ulotu.”

”Nyt Ben ja Sergei tosin mittailivat toistensa sotilaallisia resursseja vain potentiaalisen uhkan kohteliaalta etäisyydeltä käyttäen geopolitiikkaa apuvälineenään.”

”Ben Hodges totesi, että Kaliningrad on jäänyt Naton liittolaisten, Puolan ja Liettuan väliin, ja että Venäjä voi Kaliningradista käsin sulkea pääsyn ylemmäs Itämerelle siellä olevien merivoimien, ilmapuolustuksen ja elektronisen sodankäynnin resurssien avulla. Hän unohti mainita, että tämä on seurausta Naton laajenemisesta aivan kiinni Venäjän läntistä rajaa. Sen sijaan hän sanoi kuitenkin nähneensä, kuinka venäläiset harjoittelevat ydinaseiskua eivätkä he harjoituksissaan puhu harmaasta, hopeisesta tai punaisesta valtiosta, vaan Nato on heidän vihollisensa. He ovat hyvin suoria sen suhteen”

”Sergei Shoigu aloitti puolestaan katsauksensa toteamalla, että Nato on laajentunut lyhyessä ajassa ja että uutta laajentumista valmistellaan parhaillaan. Suomi, Ruotsi, Serbia ja Montenegro ovat nyt Naton vaikutuspiirissä, mutta hän ei käyttänyt sanaa lähiulkomaita.”

Totesimme Viljon kanssa, etteivät Benin ja Sergein puheet Natosta ole pelkkää sanaleikkiä, vaan ne ovat osa uutta geopolitiikkaa.

”Aivan niin”, Viljo Vähänen jatkoi. ”Tässä suhteessa Ben oli yllättävän avomielinen, kun hän muistutti, että Yhdysvalloilla on Euroopassa 30 000 sotilasta ja että he saavat sen näyttämään 300 000 tuhannelta – levittäytyneenä Virosta Bulgariaan. Juuri tästähän on kysymys. Niin on, jos siltä näyttää! Ja Venäjän mielessä Nato näyttää yhä kasvavalta uhalta.”

”Mutta, mikä olikaan Sergein reaktio – vaikka he eivät istuneetkaan saman pöydän ääressä. Hän luetteli suuren määrän toimenpiteitä, joilla Venäjä on vahvistanut ja vahvistaa asevoimiaan. Koska Venäjä tuntee olevansa pahojen voimien piirittämä – aivan samalla tavalla kuin kylmän sodan aikana. Hän muistutti myös, että ydinase on edelleen täydessä strategisessa valmiudessa ja että uusia ballistisia ohjuksia valmistetaan täydellä vauhdilla armeijan käyttöön.”

Sergei Shoigu aloitti katsauksensa sanoilla Comrade Commander-in-Chief, collegues (tietysti venäjäksi), mutta esiteltyään asevarusteluohjelmansa hän osoitti sanansa Herra Presidentille.

Ehkäpä tämä pikku detalji kertoo siitä, missä turvallisuuspoliittinen kaappi seisoo niin Yhdysvalloissa kuin Venäjälläkin. Kummassakaan maassa sen sisällä ei istu luuranko, vaan ilmielävä presidentti.

413. Zugzwang 151213

Pakkosiirto Zugzwang on paha paikka shakissa. Vastustaja on ajanut sinut tilanteeseen, jossa on sinun vuorosi siirtää, mutta sinulla on vain huonoja vaihtoehtoja. Tappio näyttää väistämättömältä. Silti pelin vuosisataisesta historiasta löytyy esimerkkejä voittajista, jotka ovat pystyneet kiemurtelemaan ulos Zugzwangista.

Tällaista vaihtoehtoa eivät Ulkopoliittisen instituutin tutkijat näe Venäjän tilanteessa, vaan heidän mielestään maa on ajautumassa presidenttinsä johdolla – hitaasti, mutta varmasti – kohti täydellistä tuhoa. Kriisvaihde, hätäjarrutuskaan, ei enää auta. (ks. Veera Laine, Toivo Martikainen, Katri Pynnöniemi & Sinikukka Saari: Zugzwang in slow motion? The implications of Russia's system-level crisis).

 ”Se on hyvin amerikkalainen, teekutsuilta tuoksuva näkemys, vaikka se on kääritty suomalaisen tieteellisen tutkimuksen kauniiseen joululahjapaperiin.”

Viljo Vähänen ei ollut edes närkästynyt. Hän sanoi jo tottuneensa siihen, että UPI:sta hypähtelee julkisuuteen tähtilippuun pukeutuneita sammakoita.

”Upilaisten on mahdotonta hyväksyä sitä ajatusta, että amerikkalaisen kapitalismin johtavat teoreetikot ottivat nopeasti ja tehokkaasti haltuunsa sen poliittisen tyhjiön, joka syntyi elokuussa 1991, kun Neuvostoliiton parlamentti kielsi kommunistisen puolueen toiminnan ja kun saman vuoden joulukuussa Neuvostoliitto lakkautettiin. Siitä alkoi amerikkalaisten johdollaan ja heidän ohjauksessaan shokkiterapia ja sen jälkihoito, joiden seurausta UPI:n tutkijoiden havaitsema Zugzwang on. Hidas pakkosiirto on kestänyt neljännesvuosisadan, ja sen aikana on päässyt unohtumaan, mistä kaikki alkoi. Sen sijaan on kyllä jouduttu näkemään, että pakolla syötetty amerikkalainen ihanne, vapaa markkinatalous ei juurtunutkaan talousteoreetikkojen kaavaimella tavalla Venäjän multaan. Sen vuoksi oli välttämätöntä löytää syyllinen jostakin toisesta. Sellaiseksi on kuin luonnostaan valikoitunut Venäjän nykyinen presidentti ja hänen avustajakuntansa. Tällaisen, jokseenkin suoraviivaisen päättelyketjun tuloksena näyttää syntyneen UPI:n tuore tutkimusraportti Venäjän nykytilasta ja tulevaisuudesta.”

Nyt Viljo ei enää hymyillyt.

- Eikö trolleilla ja hybridisodalla olekaan siis mitään todellisuuspohjaa?

”On tietysti. Mutta et kait kuvittele, että propaganda olisi jollakin tavalla vain venäläinen keksintö? Maailmanhan on ollut kautta aikojen täynnä sitä. Siinä leikissä ei mielikuvitukselle ole koskaan voitu asettaa läpinäkymättömiä rajoja. Ajattelua on mahdotonta karsinoida. Sen piiriin lukeutuu myös Zugzwang.”

”Ihmettelen oikeastaan vain sitä, että UPI:n tutkijakaarti ei näytä huomaavan, että Venäjän nykyisen järjestelmän rakenteellinen ongelma on aivan samanlainen kuin niin sanotuissa vakiintuneissa länsimaisissa demokratioissa. Se innostus, jolla Neuvostoliiton romahduksen jälkeen markkinoitiin Venäjälle demokratian ihanteita, johti siihen, että nyt sieltä irvistelevät takaisin kaikki meidän paheemme – ehkäpä jopa moninkertaisesti vahvistuneina. Eikö muka Alena Ledenevan sistema olisi vallalla Suomessa, Ruotsissa, Saksassa, Englannissa, USA:ssa, Japanissa, Kiinassa. Kaikkialla. Siis että todellista valtaa käyttävät virallisten poliittisten instituutioiden sijaan epäviralliset verkostot? Tai että meidänkin valtakoneistomme tarvitsevat kriisejä pysyäkseen vallassa. Niinhän tämä systeemi on aina pelannut. Esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon”

– Mutta eikö Putinilla kuitenkin ole jo liikaa valtaa?

”Demonisointi on vain yksi vallankäytön muoto. Ei kaunis, mutta tehokas. Se on sitä vaikuttavampi, mitä terävämpi sen kärki kulloinkin on. Parhaimmillaan vain yksi henkilö.”

”Minua on alkanut hieman huolestuttaa se, että tähän ansaan ollaan meilläkin lankeamassa. Kun luin UPI:n tutkimuksen rinnalla Karjalan Kuvalehden päätoimittajan analyysin ”Venäjän nykytilan näkymät” (4/2015), en voinut välttyä huomaamatta, että Putinin suhteen kauhukuvat ovat molemmissa kovin samankaltaiset.”

”Tieteen verholla on vaikea peittää tunteiden paloa! Jos perusasenteet ovat vinksallaan johonkin suuntaan, objektiivisella tiedolla niitä on vaikea oikaista.”