503. Myrskyn jälkeen 161110

Luotsaan laivaa päällä rauhattoman veen

Päivän uuden jälleen kohtaan myrskyineen

Ja jos satanut on liikaa sydämeen

Kädet nostaen vain uskoo ihmeeseen

(Kari Tapio ”Myrskyn jälkeen”)

”Yritin saada unenpäästä uudelleen kiinni, mutta eihän se onnistunut, kun ajatukset jäivät pyörimään siinä, mitä tapahtuu myrskyn jälkeen.”

Viljo Vähänen sanoi valvoneensa siihen saakka, kun New York Times kertoi, että Donald Trumpista tulee 90%:n varmuudella USA:n seuraava presidentti.

Myrsky oli silloin jo ohi.

Mutta uni ei tullut enää silmään.

”Olihan se likainen kamppailu. Minäkin ehdin jo panna lusikkani siihen, kun pohdin, kuinka syvälle vihan juuret voivatkaan ulottua.”

Nyt Viljo oli jo kuitenkin täysin rauhoittunut, kun kahlasimme paksun lumen halki kohti Ryssänkärkeä ja saatoimme nähdä, kuinka vielä eilen hangen pinnalle keikkuneet, keltaiset vaahteranlehdet olivat rauhoittuneet.

Elämä tuntui asettuneen yhdessä yössä entisille raiteilleen.

”Obaman aika on ohi. On alettava elää Trumpin aikaa.”

Askeleet tuntuivat keveiltä. Ikään kuin taikasauva olisi pyyhkäissyt painajaisen pois. Kauas horisontin taakse.

”Se tuntuu käsittämättömältä.”

Olimme ehtineet lukea molemmat kiitospuheet lehdistä.

Viha ei leimunnut. Katkeruuskin oli painettu piiloon.

”Voiko se olla totta!”

- Ehkä se on vain amerikkalaisten tapa unohtaa pahat unet ja kohdata uusi päivä uusine myrskyineen ikää kuin mitään ei olisi tapahtunut, yritin järkeillä Viljolle. – Onhan heidän omallatunnollaan suurempiakin painolasteja kuin yksi repivä vaalikamppailu. Ajattele nyt vaikka intiaaneja tai orjakauppaa taikka atomipommia. Luulisi, että amerikkalaiseen sydämeen on satanut liikaa. Mutta ei. Se tuntuu kestävän mitä vain.

Lumi ei narskunut jalkojemme alla, vaan se pöllysi ympäriinsä. Rauhattomasti.

”Eniten minua pelottaa se, etten tiedä, mikä on Trumpin seuraava askel. Erivärisiä sammakkoja ehti vaalikamppailu aikana lentää hänen suustaan enkä nyt tiedä, olivatko ne vain mainoslauseita tai sirkustemppuja. Niiden varaan ei järkevää politiikkaa voi rakentaa.”

- Siinäpä se. Trumpin valtti oli se, että hän tuli pystymetsästä, politiikan ulkopuolelta. Vähän samaan tapaan kuin Juha Sipilä. Kun myrskyn jäljet, erilaiset jytkyt, saadaan raivatuiksi pois, Amerikankin tie saattaa osoittautua kävelykelpoiseksi.

Meri lainehti vielä Ryssänkärjen takana, kun aloimme Viljon kanssa tarpoa takaisin kohti Kasinon rantaa.

Kädet nostaen vain uskoo ihmeeseen

502. Vaa’ankielellä 161108

Teot puhuvat. Sinun äänesi ratkaisee.

Näin vakuutti Maalaisliitto vuoden 1956 presidentinvaaleissa. Mainoksessa oli Urho Kekkosen kuva, taustalla Suomen lippu.

Kuluvan vuoden helmikuussa Joensuun Yliopiston kasvatustieteiden emeritus-professori Simo Seppo muisteli isänsä arvelleen, että hän oli vaa’ankielenä vuonna 1956, kun Suomelle valittiin presidenttiä (Kansan Uutiset 27.2.2016 ”Isäni luuli olevansa vaa’ankielenä vuonna 1956").

Sen jälkeen, kun Väinö Leskinen oli lukenut 151 kertaa ”Kekkosen”, alkoi arvuuttelu: ”kuka se oli?”

Varmuudella sitä ei vieläkään tiedetä.

Mutta yksikin ääni voi siis ratkaista, jos molemmat vaakakupit ovat piripintaan täynnä.

Siinä Maalaisliitto oli oikeassa.

Sen sijaan itse vaa’ankielellä ei ole tuota ominaisuutta. Sen tehtävänä on vain näyttää, kummassa kupissa on enemmän ja kummassa vähemmän. Jos punnittavia on yhtä paljon, vaa’ankieli osoittaa sen. Ei mitään muuta.

Kielikuvana vaa’ankielen asemalla on kuitenkin vahva ja vakiintunut merkitys.

Sillä voidaan ”tehdä politiikkaa” eli  taktikoida, kuten presidentinvaaleissa 1956, jolloin J.K. Paasikivi pudotettiin ratkaisevalta äänestyskierrokselta.

Sillä voidaan vaikuttaa syylliseksi leimaamiseen ja vihakuorman rakentamiseen. Pahimmillaan haavat tulehtuvat sukupolvien ajoiksi.

On valitettava tosiasia, että pienelläkin ääriryhmällä voi vaa’ankieliasemassa olla ratkaiseva merkitys.

Se on demokraattisen päätöksenteon rasite ja riski.

Se hinta kannattaa kuitenkin aina maksaa.

Äänestys Amerikan kohtalosta on jo alkanut.

Huomenaamulla nähdään, mihin vaa’ankieli osoittaa.

Sitä ennen pieninkin kultakimpale ja torajyvä ovat vaakakupeissa samanpainoisia.

501. Vihan hedelmistä 161106

Viljo Vähänen sanoi jääneensä otsikon vangiksi.

Amerikka valitsee kahden vihatun ihmisen välillä (Esko Varho, 5.11.2016, Yle.fi)

- Ei siitä mitään hyvä seuraa. Vihan hedelmät ovat katkeria ja myrkyllisiä. Niiden vangiksi voi jäädä miljoonia. Satoja miljoonia ihmishenkiä. Kokonaisia kansakuntia. Ihmiskunta. Universumi.

Viljo oli vakavissaan.

Kirkas sunnuntaiaamu. Pureva pakkastuuli. Mustat myrskypilvet kaukana meren yllä, Viron suunnassa. Mikään ei tuntunut pyyhkäisevän huolen varjoa hänen kasvoiltaan, kun lähestyimme jälleen Ryssänkärkeä.

- Vihalla on juuret syvällä. Sukupolvissa. Historiassa. Tarinoissa. Kertomuksissa. Uskonnoissa. Politiikassa. Kaikkialla.

Viljo sanoi kerranneensa pyhäinpäivänä John Steinbeckia ja lukeneensa – ties monennenko kerran – Raamatusta vuorisaarnan.

- Ei niistä lohtua löytynyt. Kun pitää valita maailman rikkaimman ja sotaisimman valtion johto vihan ehdoilla, ollaan vaarallisella tiellä. Kuilun partaalla. Ei siinä ole järjen hiventäkään.

Viljon ääni särähti.

- Esko Varho on varmastikin oikeassa kirjoittaessaan, että Hillary Clintonilla tuskin olisi mahdollisuuksia presidentiksi, jos republikaaneilla olisi parempi ehdokas. Mutta ei Trumpillakaan olisi mitään mahdollisuuksia, jos demokraateilla olisi parempi ehdokas.

- Parempi ja parempi! Ei kahdesta vihatusta ihmisestä voi syntyä edes teoriassa mitään hyvää. Saatikka siiten käytännössä …

”Mutta eihän tälle enää mitään mahda. Viimeiset hälytyskellot ovat soineet jo kauan sitten.”

Tuntui kuin olisin vääntänyt puukkoa syvässä haavassa.

- … sehän tässä juuri pelottaakin. Kun elefantti on vajoamassa suohon eivät aasin voimat riitä sitä pelastamaan.

TAUKO

Tuuli alkoi kohista meren yllä. Ehkä sieltä tulee sittenkin se myräkkä.

- On tässä kuitenkin yksi valopilkku, ehkä lohtukin.

- Gallupit ovat galuppeja. Vasta vaaliuurnaan pudotetut liput ratkaisevat. Vai onkohan niillä jo joka paikassa ne vaalikoneet käytössä?

- Joka tapauksessa lopullinen ratkaisu nähdään vasta sitten, kun kaikki vihan värjäämät äänet on laskettu.

MUTTA

Lumi oli tullut pari päivää sitten niin äkkiä ja arvaamatta, etteivät keltaisina loistaneet vaahterat olleet ehtineet pudottaa kuin pienen osan syksyisestä juhla-asustaan. Nyt valkoinen lumipeite on lehtien peitossa.

- Vihan hedelminä ovat katkeruus ja epätoivo. Ne poikivat herkästi järjettömiä temppuja ja kolttosia. Väkivaltaakin.

- Olisikohan vuorisaarnasta sittenkin apua tässä tilanteessa?

Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?

Antakaa anteeksi, jotta teille annettaisiin anteeksi

Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te se heille.

500. Norsunluutornista 161103

Sinun kaulasi on kuin norsunluinen torni, silmäsi ovat Hesbonin lammikot, Bat-Rabbimin portin vedet. Sinun nenäsi on ylväs kuin Libanonin torni, joka tähystää kohti Damaskosta. (Laulujen laulu 7:5)

Ylväänä kuin Daavidin torni kohoaa sinun kaulasi. Siihen on ripustettu tuhat kilpeä, monen soturin jouset ja viinet. ( Laulujen laulu 4:4)

Silmäiltyäni Politiikka-lehden uusinta numeroa (3/2016, 58:3), oli välttämättä tarkistettava, miksi ulkopolitiikan arvostetut, akateemiset tutkijat haluavat istua norsunluutornissa ja missä sellainen torni sijaitsee (ks. Christer Pursiainen ja Tuomas Forsberg Ulkopolitiikkaa norsunluutornista, Tampere: Chan Puma House Oy, 2015).

Jäljet johtivat tuotapikaa Raamatun naiseen, vaikka en tullut sitä heti ajatelleeksi. Laulujen laulustahan tuo torni löytyi. Ja varmuuden vuoksi uusimpaan käännökseen oli lisätty runoelman vuoropuhelujen esittäjät  (neito, mies tai muut) jotta sekaannusta sukupuolesta ei syntyisi.

Mies sanoo neidolle: ”Kaikki sinussa on kaunista” ja ”Sinä hurmaat kuninkaatkin”.

Ulkopoliittisessa Instituutissa tutkijauransa alkuvaiheissa työskennelleet kirjoittajat haluavat ehkä tuoda esille jotakin kaunista ja ainutlaatuista sijoittaessaan itsensä norsunluutorniin, vaikka vakiintuneessa kielenkäytössä sillä halutaan ilmaista jotakin halventavaa taikka halpahintaista.

Ehkä kysymys on heidän piilotajuntaisesta halustaan korostaa omaa ainutlaatuisuutta kansainvälisen politiikan tutkimusviidakossa, josta vain harva pääsee nousemaan auringonvaloon.

Kilpailu sanoista on armottoman kovaa silläkin näyttämöllä!

Kirja-arvostelun laatinut Turun Yliopiston valtio-opin yliopistolehtori Mikael Mattlin sai minut kuitenkin toisiin ajatuksiin. Oivalsin, että norsunluutornista voi todellakin avautua näkymiä, joita katselisin mielelläni vähän tarkemmin omasta kirjahyllystäni. ”Kirjoittajien omista teoriamieltymyksistä riippumatta jalona pyrkimyksenä on ollut yrittää ymmärtää jokaisen teoreettisen lähestymistavan kontribuutio alan tutkimukselle sen omista lähtökohdista käsin.”

Tuohon jaloon pyrkimykseen halua tutustua unohtaen omat ennakkoluuloni.

Edessä on siis reissu Akateemiseen.

Toisenkin impulssin Politiikka antoi.

Missä se hiivatin norsunluutorni sijaitsee? Keitä muita kuin C. Pursiainen ja T. Forsberg siellä istuu tähyilemässä ympärilleen.

Vastausta ei löytynyt Raamatusta, vaan paljon maallisemmasta hakuteoksesta, Googlesta.

Norsunluutorni on paikka, jossa kaikkia eri tavoin ajattelevia tuomitsevat ja vainoavat tiedemiehet oleskelevat. Norsunluutorneistaan he katselevat alas halveksien eivätkä tee juuri muuta kuin vainoavat.

Norsunluutorni sijaitsee Atlantiksen kadonneella mantereella, jotta kukaan ei löytäisi sinne. Sen väitetään sijaitsevan itänavalla, joka on maapallolla niin kaukana idässä, että joka suuntaan kulkeminen muuttuu länteen kulkemiseksi. Paikka on täytynyt salata hyvin, koska tiedemiehet ovat halunneet kätkeä jonnekin itselle haitalliset todisteet. Ja koska he vihaavat Atlantista eivätkä halua myöntää sen olemassaoloa, on se luonnollisin paikka heidän tukikohdalleen.

Norsunluutorni on todella korkea, koska sinne on varastoitu valtava määrä teilipyöriä ja muita kidutusvälineitä. Heillä on myös laitteita, joilla vaikutetaan siihen, mitä mediassa sanotaan. Norsunluutornin tiedemiehet käyttävät muun muassa psionisia voimiaan uutistenlukijoihin siten, että nämä sanovat mitä halutaan.

Norsunluutorniin on varastoitu myös kaikki salatuiksi halutut todisteet, muun muassa roswellin ufot ja humanoidit sekä mm. todisteet siitä että kuussa käynti oli vain osa salaliittoa. Siellä ovat myös Graalin malja ja todisteet Jumalan olemassaolosta.

Kun kaikki epämiellyttävät todisteet on näin kasattu yhteen paikkaan, norsunluutorneissaan asustavat tiedemiehet varmistavat, että heidän kanssaan erimieltä olevat eivät saa Totuutta esille. Keino ei ole rehellinen, mutta he tekevät sen siksi, etteivät menettäisi työtään.

Raamatusta tämä kuvaus norsunluutornista eroaa ainakin siinä, että sillä on vain pelotteluarvoja eikä kauneusarvoja laisinkaan.

Laulujen laulussa tosin kerrotaan, että Daavidin torniin on ripustettu erilaisia aseita, mutta teksti viittaa mieluummin sopuun ja rauhaan kuin asevarustelukilpailuun, joka on aina väijymässä horisontissa.

Kyllä sekin kilpailu norsunluutornista näkyy – jos vain osaa ja uskaltaa katsoa!