keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

536. Viljon profiileja 9 Italia 170412

Sicilia est insula. In ora Sicilie est Etna. Etnam ornant silvae et plantae et uvae … Ceterum censeo Carthaginem esse delendam …
Maailman vanhimman suomenkielisen oppikoulun latinan tunneilta jäi mieleen vain muutama lentävä lause, mutta ne ovat pysyneet sitkeästi elossa tähän päivään saakka siksi, että ne kuuluvat Välimereen työntyvän saapasvaltion profiiliin lähtemättömästi.
Samalla ne kertovat jotakin olennaista tuon maan olemassaolosta ja historiasta.
Etna elää ja hengittää edelleenkin, vaikka se on miljoonia vuosia vanhempi kuin nykyinen Italia ja sen kuuluisat edeltäjät Antiikin ajoilta. Apenniinien niemimaan ja Sisilian saaren kautta maapallo on puhkunut tuhoisia hönkäyksiä ilmakehään paljon ennen kuin Rooman valtakunta syntyi ja hajosi pirstaleiksi. Ja uhka on edelleen olemassa.
Italialla on ehkä paremmat edellytykset kuin millään muulla eurooppalaisella valtiolla ylpeillä suurella ja mahtavalla menneisyydellään.
Vilkaisu nykyaikaisen etsintäkoneen, Googlen, sivuille antoi sopivaa syvyyttä myös Viljo Vähäselle, kun hän alkoi piirrellä (luvalla sanoen aika rennolla kädellä) maaprofiilejaan.
Rooman valtakunnalla oli suuri ja pysyvä vaikutus Euroopan kielioloihin. Latinan kieli levisi Rooman valtakunnan eri puolille, ja siitä syntyivät romaaniset kielet kuten italia, ranska, espanja, portugali ja romania. Myös monet muut kielet kuten englanti ovat lainanneet runsaasti sanastoa latinasta. Latina on edelleen maailmankieli joillain aloilla kuten oikeustieteessä ja lääketieteessä. Vuonna 800, kolmesataa vuotta sen jälkeen kun niin sanotut barbaarit olivat saattaneet Länsi-Rooman polvilleen, paavi kruunasi Kaarle Suuren keisariksi. Kaarle perusti näin maallisen valtansa Rooman perinnölle. Kaarlen jälkeen lukemattomat tahot, sekä valtiomiehet että muut, ovat suunnanneet katseensa kohti antiikkia ja jäljitelleet Roomaa mitä erilaisimmilla tavoilla. Sekä Saksan että Venäjän keisarit ovat pitäneet itseään Rooman keisarien seuraajina, ja vuoteen 1806 saakka Saksan virallisena nimenä olikin Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta. Tunnettuja Rooman ihailijoita ovat uuden ajan valtiaista olleet esimerkiksi Napoleon I, Benito Mussolini ja Adolf Hitler.
Tämä on hyvä pitää mielessä, kun arvioidaan Italian asemaa ja roolia Euroopan Unionissa ja nykymaailmassa yleisemminkin.
Menneisyys vaikuttaa Italian profiilin (elämään ja arkeen) aivan yhtä herkästi ja voimakkaasti kuin muihinkin Euroopan entisiin mahtivaltioihin.
Google-sitaatin lopussa mainitut nimet kertovat tästä omaa kieltään.
Samalle ne auttavat (toivottavasti) ymmärtämään, millaiseksi armottomaksi astinlaudaksi Italia on geopoliittisen asemansa vuoksi joutunut Afrikan mantereelta purkautuvan pakolaistulvan edessä.
Karthago puhuu jälleen. Ei ihme, että Italia tuntee uhkan värinän ihollaan … Ceterum censeo Carthaginem esse delendam …




sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

535. Huomautuksia kuntavaaleista 170410

Viljo Vähänen oli hieman alakuloinen, kun lähestyttiin aamuhämärissä Ryssänkärkeä. Hän valitteli, ettei ehtinyt seurata kuntavaalitaistelua laisinkaan ja että eilenkin aika meni Paris-Rubaixin ja Kino Klassikon seurassa niin tyystin, ettei hän jaksanut seurata tuloslaskentaakaan, vaan lueskeli vasta aamulla netistä tuloksia.
”Vetää vähän haikeaksi. Neljän vuoden kuluttua kunnat jäävät maakuntien jalkoihin, kun suomalaisessa demokratiassa tapahtuu radikalistinen rakennemuutos.”
Viljo sanoi silmäilleensä kuntavaalien tulosta vanhalla silmällä ja päätyneensä seuraaviin huomautuksiin:
(1) Kokoomus (1492 paikkaa), Sdp (1696 paikkaa) ja Keskusta (2823 paikkaa) hallitsevat maata.
(2) Vanhat porvaripuolueet saivat 6404 paikkaa ja vasemmisto 2357 paikkaa.
(3) Uudet puolueet (Vihreät ja Persut) + nanopuolueet saivat 1543 paikkaa.
(4) Hallituspuolueet (Kok + Kesk +Persut) saivat 5084 paikkaa ja oppositio (Sdp + Vihreät + Vasemmisto + ruåtsalaiset + kristilliset) sai 3682 paikkaa.
”Muutos oli siis vähäpätöinen. Ei suuria yllätyksiä. Vanhat puolueet jatkavat hegemoniaansa. Uudet puolueet pyristelevät vastaan. Vasemmisto kutistuu. Vanha jakautuminen vasemmistoon ja oikeistoon haalistuu entisestään, mutta historiallinen jalanjälki näkyy edelleen selvästi. Hallitseminen syö kannatusta, mutta ei ole luonteeltaan tappavaa. Nanopuolueet piristävät vaalitaistelua, mutta uudet puolueet eivät pysty murtamaan vanhojen puolueiden vahvaa linnoitusta.”
”Seuraavat vaalit ovat luonteeltaan aivan erilaiset. Vertailu vanhaan vaikeutuu, kun maahan luodaan uusi demokraatinen väliporras, jonka todellinen valta ja vaikutus paljastuu vasta vuosikymmenten kuluttua.”

”Helsingin pormestarivalinta on selvä, mutta kokonaisuuden kannalta se on vain bagatelli.”

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

534. Huomautuksia diplomatiasta 170406

Nyt se on ohi. Hän lähti tänään Helsingistä kohti Floridaa. Eräs suomalaisen huippudiplomatian valonvälähdyksistä sammui. Nyt odotetaan seurauksia.
Onneksi kaikki sujui protokollan mukaisesti. Ei sattumia. Ei  vahinkoja. Ei skandaaleja. Vain pieniä, mitättömiä säröjä.
Kuten se, että yhdellä naisministerillä oli vääränvärinen asu päällä, kun Suomen poliittinen johto otti Kiinan kiistattoman johtajan vastaan presidentin linnassa.
Vähäisillä yksityiskohdilla ei ole suurta merkitystä maailmanjärjestyksen kannalta, vaikka media yrittää repiä niistä irti kaiken mahdollisen, kuten esimerkiksi siitä, minkä väriset vaatteet osapuolilla oli yllään seremonioiden eri vaiheissa tai minkälaisia lahjoja annettiin taikka millaisista asioista sovittiin.
(ks. Jyrki Virolaisen blogi 1068. Kiinalaista pandadiplomatiaa)
Pienen valtion on otettava lusikka kauniiseen käteen silloin, kun se kohtaa suuremman – erityisesti silloin, kun kokoero on kaikissa suhteissa jättiläismäinen.
Se on diplomatian peruskauraa!
Ei siis sovi suuresti ihmetellä, että agenda oli ympäripyöreä, että vaikeat asiat työnnettiin marginaaliin, että mielenosoittajat aidattiin kauas tapahtumista, että kadut tyhjennettiin  
Sen sijaan on selvää, että maailma odottaa.
Maailma odottaa jännityksellä, mitä tapahtuu, kun jättiläiset kohtaavat toisensa.
Millä tavalla maailmanpolitiikan kriisit mahdollisesti ketjuuntuvat? Onko diplomatian helminauhassa jokin niin heikko tai vaarallinen kohta, että se voi räjäyttää kaiken pirstaleiksi?
Tässä eräitä arvoituksia:
(1) Hajoaako Euroopan Unioni tänään, huomenna vai ylihuomenna? Kaikki imperiumithan ovat aina tuhoutuneet.
(2) Mitä tapahtuu, kun USA:n ja Meksikon välinen muuri on valmis? Onko se maailman muurinrakentajien juhlapäivä?
(3) Montako uutta atomisukellusvenettä mahtuu maailman merille? Entä pommikonetta ilmaan? Lennokkeja? Saako asevarustelu uutta puhtia vapaasta markkinataloudesta, maailmankaupan vapautumisesta, globalisaatiosta …
(4) Mitä Syyriassa seuraavaksi tapahtuu, kun nyt viattomia lapsia kuoli ”vahingossa” myrkkykaasuun?
Diplomatian perimmäisenä tarkoituksessa on estää sodan syttyminen, täydellinen katastrofi.
Onneksi aurinkoisiakin päiviä on olemassa. Kuten tänään.



tiistai 4. huhtikuuta 2017

533. Huomautuksia maailmanjärjestyksestä 170404

Maailma odottaa, aikooko Donald Trump tosiaan romuttaa toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltain johdolla syntyneen maailmanjärjestyksen (Raimo Sailas 4.4.2017)
Maailmankaikkeudessa lienee aina vallinnut jonkinlainen järjestys ja maapallolla on ilmeisesti ollut aina oma asemansa tässä järjestyksessä. Ihmiselläkin on nykytietämyksen mukaan saattanut olla jotakin – tosin äärimmäisen vähähäistä - tekemistä tämän järjestyksen syntymisen kanssa.
Ihminen on oppinut laskemaan maailmankaikkeuden iän aika tarkasti.
Se on 13,76 miljardia vuotta. (Kari Enqvist)
Siinä aikataulussa Donald Trumpin muutama kuukausi Yhdysvaltojen presidenttinä on aika vähäpätöinen eikä hänen aikomuksilleen voi antaa kovin suurta painoa.
Silti ei ole väärin huomata, että elämme juuri nyt – tänä päivänä – keskellä jonkinlaista muutosta tai murrosta. Tässä mielessä Raimo Sailas saattaa olla oikeassa.
Maailma odottaa.
Erilaisia huomautuksia on jo ehtinyt keräytyä tämän odotuksen keskellä. Tässä niistä muutamia:
(1) Kiinan presidentti Suomessa tänään.
Kiinan presidentti esiintyi tammikuussa Davosin talousfoorumissa Sveitsissä jopa roolissa, joka yleensä on ollut Yhdysvaltain johtajilla. Xi puolusti globalisaatiota ja vapaata kauppaa. Saa nähdä mitä voimamiesten tapaamisesta Floridassa seuraa … On suomalaisen diplomatian voitto, että Xi Jinping on saatu Suomeen.  Olettaisin, että Suomea katsotaan nyt varsin kateellisena Euroopassa.” (Jyrki Kallio)
(2) Aito uhka demokratialle.
”Trumpin epävarmuus ja asiantuntemattomuus avaavat fasismin mahdollisuudet. Tähän kuuluu autoritaarisen johtajan vallan pysyvyyden takaaminen ja sen laajentaminen. Perinteisesti tämä tapahtuu muuttamalla perustuslakituomioistuimen tai korkeimman oikeuden kokoonpanoa, menettelyjä tai juttuja, joita niihin lähetetään … Trump on oikeasti uhka Yhdysvaltain demokratialle, siitä ei ole mitään epäilystä. Sen suuruutta ei vielä tiedetä. Pitää muistaa, että olemme tilanteessa jossa aikaisemmin ei olla oltu, eikä tiedetä miten se tulee kehittymään. Mutta uskon että tässä ollaan menossa kohti perustuslaillista kriisiä.” (Martti Koskenniemi)
(3) Lopottaja
”Muutaman vuoden kuluttua median asiantuntijat jakavat aikakautemme kahtia, Obaman aikaan ja Trumpin aikaan.  Kysymys ei ole heidän puheittensa sisällöstä eikä heidän toiminnastaan politiikassa. Aikakausi vain vaihtui … Trump on lopottaja. Tuo sana on jo kadonnut kielestämme. Muistelisin että Teuvo Pakkala käytti sitä lapsinovellissaan. Novelli oli traaginen. Lopottaja on lapsi, joka osoittaa yllättävän hyvää lukutaitoa eli lukee nopeasti ja sujuvasti ääneen mitä tahansa, mutta tavalla, josta huomaa heti, ettei hän ajattele eikä ymmärrä mitään lukemastaan.” (Jukka Kemppinen)
Nämä huomautukset ovat tietysti aivan irrallisia. Sattumanvaraisia. Yhteismitattomia.
Nykymaailma on täyttynyt muutamassa kymmenessä vuodessa aivan uudenlaisella puheella. Yksityinen puhe on työntynyt valtavalla voimalla julkiselle areenalle. Toisen maailmansodan jälkeen ääni ja kuva ovat vyöryneet ihmisen ulkopuolelle tavalla, joka kolistelee jo mielikuvituksen ulkorajoja - unien, unelmien ja pelkojen salaisia kammioita.
On sen vuoksi vaikeaa hahmottaa, missä tänä päivänä kulkevat maailmanjärjestyksen rajat.
Maantiede (meret, mantereet, vuoret, joet ja järvet) asettaa tietysti omat, yleisesti tunnetut rajansa, mutta tiedon räjähdysmäinen leviäminen kohti pientä (nano) ja suurta (kosmos) siirtää kaiken aikaa niitäkin rajoja kohti tuntematonta.
Ihminen, maapallo, universumi – kaikki? – elää juuri nyt tämän murroksen keskellä.
Siinä Donald Trump, Vladimir Putin, Xi Jinping ja Sauli Niinistö ovat aika pienijä tekijöitä.