573. Presidentti 2018. Osa 3. Odottavan aika 170906

Odottavan aika on pitkä. Minuutit kasvavat varteiksi. Vartit tunneiksi. Eikö se jo tule? Miksi se ei jo lähde?

Demarit saivat vihoviimein presidenttiehdokkaansa, mutta koneisto ei vain tahdo käynnistyä.

Puoluekoneisto natisee liitoksissaan. Puheenjohtajakin on eksyksissä ja etsiskelee selkäänpuukottajia.

Ei hyvältä näytä – demareissa. Kannatus murenee ja pitäisi ryhtyä taisteluun politiikan tärkeimmästä johtajan paikasta.

Moni varmaan ihmettelee, miksi demarit sekoilivat viimeisimmässä puheenjohtajan valinnassaan. Miksi Jutta Urpilainen ajettiin väkisin sivuraiteelle ja pääraiteelle työnnettiin ammattiyhdistysjohtaja Antti Rinne?

Pitikö välttämättä tehdä ne tuhannet koukerot, joita perusdemarit ovat joutuneet ihmettelemään, jotta presidenttiehdokkaaksi saatiin lopulta nainen?

Kun tarjolla olisi ollut selkeä ja linjakas ratkaisu ja reipas taistelu seuraavasta presidentistä olisi jo nyt hyvässä vauhdissa.

Odottavan aika on käymässä pitkäksi!

Liian pitkäksi?

Oppositiolle se kyllä näyttää käyvän, kuten Uuden Suomen päätoimittaja kirjoitti:

Ensi tammikuun presidentinvaalien esinäytös on ollut Suomen sosialidemokraattiselle puolueelle ja erityisesti sen puheenjohtajalle Antti Rinteelle nolo näytelmä.  (”Toverit Antti Rinnettä nolaamassa.” Markku Huusko 7.8.2027)

Nyt tarvittaisiin huumorin pilkahdus. Se voisi auttaa.

Viljo Vähänenkin innostui, kun kävelimme aamuauringossa Ryssänkärjen kallioille katselemaan vesilintujen valmistautumista syysmuuttoon.

”Demarit voisivat ottaa esimerkkiä homunculus loxodontuksesta. Pukisivat piinallisen odotuksen samanlaiseksi, hersyväksi meemihahmoksi kuin hollantilaisen taiteilijan Margaret van Breevoortin veistos The Awaiter (Zhdun) on. Siinä on perusvenäläinen huumori parhaimmillaan. Sen vuoksi siitä on hetkessä tullut julkkis Venäjän ja Ukrainan mediassa.”

”Demarit voisivat kutsua Zhdunin Akateemiseen kirjakauppaan, jossa häntä haastattelisi presidenttiehdokas Tuula Haatainen.”

”Julkisuutta se saisi satavarmasti yhtä paljon kuin istuva presidentti massa haastattelussaan.”

574. Viljo Vähäsen syysparlamentti 3. 170909

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko (aluksi BZ) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni

Kokoontumispaikka: Pataässä, Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa

Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta 2017 –  torstai 30. marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi päätösistunto torstaina.

Työjärjestys: Sattumanvarainen.

Kolmas istunto 9.9.2017

Viljo: ”No niin. Kansanedustajat pääsivät tiistaina omaan syysparlamenttiinsa upouusissa tiloissa …”

BZ: ”Eivät ne nyt ihan uusia olleet. Minä olen katsellut istuntosalissa vuodesta 1979 lähtien Väinö Aaltosen alastonpatsaita Raivaajaa, Henkistä työtä, Tulevaisuutta, Uskoa ja Sadonkorjaajaa. Kyllä ne tosin näyttävät kullattuina ihan uusilta …”

Lennu: ”Vaikka ovatkin seisoneet paikoillaan jo vuodesta 1931 lähtien …”

Viljo: ”Ne ovat hienoja esimerkkejä luovasta ajattelusta ja elämän kuvauksesta, mutta eivät ne yhdessäkään ilmennä sitä tasapainon ideaa, jonka arkkitehti Johan Sigfrid Sirén toteutti suunnitellessaan eduskuntataloa. Hänen suurena ideanaanhan oli symmetria. Sen tuli hallita niin ulko- kuin sisätilojakin. Kaiken piti olla tasapainossa …”

BL: ”Aivan. Ja kokonaisuuden oli tarkoitus symbolisoida kansallista sovintoa, kuten Liisa-Maria Hakala-Zilliacus on tulkinnut (ks. ”Kokonaistaideteos, itsenäisyysmonumentti ja kansallisen sovinnon representaatio”, SKS 2002).

Lennu: ”Se ei ollut helppoa tuohon aikaan, kun traagisesta kansalaissodasta oli vain runsas vuosikymmen aikaa ja marraskuussa 1930 eduskunta oli hyväksynyt kommunistilait.”

Viljo: ”Tasapainoa ei kuitenkaan haluttu järkyttää eduskuntatalon sisäisellä koristelulla, vaan siitä jätettiin pois armeijaan ja aseisiin liittyvät aiheet. Vihapuheille ei haluttu antaa ärsykkeitä.

Näin syysparlamentti lähestyi kuin sattumalta yhtä tämän päivän polttavista teemoista eikä Viljo Vähänen halunnut panna sille estettä.

Lennu: ”Olemme kyllä Ukon ja Jennin kanssa seuranneet silmät ja korvat tarkkoina vihapuheesta käytävää keskustelua, vaikka Ukko välttää kyllä osallistumista siihen, koska se on täynnä sammakoita ja ansakuoppia, kuten eduskunnan avajaisistunto jo osoitti. Gallupkäyrät reagoivat herkästi niihin ja kyllä Ukonkin on niitä seurattava sitä mukaa, kun vaalitaistelu kuumenee.”

Viljo: ”Vihapuheiden taustalla on toiseuden väärinymmärrys tai egon ansa.

Toiseus on monissa tieteenaloissa käytetty käsite, joka voidaan ymmärtää itsensä keskelle asettamisena ja samalla itseensä nähden erilaisten ryhmien pois sulkemisena. Toiseuteen kuuluu olennaisesti erojen etsiminen ja binaarinen suhde minun ja muun välillä. "Toinen" voidaan siis ymmärtää henkilönä tai ryhmänä joka on erilainen suhteessa omaan itseensä.

Toiseus voidaan ymmärtää myös toisen tekemisenä eli toiseuttamisena. Ryhmät, jotka nähdään poikkeuksellisina ja normeihin kuulumattomina toiseutetaan. Tämä tapahtuu määrittelemisen, nimeämisen, luokittelemisen, identifoimisen, kategoroimisen ja ulossulkemisen kautta sekä ryhmän ominaispiirteinä nähtyjen ominaisuuksien jatkuvana toistelemisena. Toiseus ilmenee aina suhteessa omaan itseensä, sillä erot ovat eroja vain keskustaan asettautuneen ryhmään nähden. Samalla kun etsitään toisen ryhmän eroja, omaa identieteettiä luodaan suhteessa toiseen ryhmään. (Wikipedia)

Lennu: ”Tasapainon löytäminen minän ja toisen välillä on vaikea ja vaativa tehtävä. Vaikka raja on usein selkeä, se saattaa joskus olla häilyvä tai kadota kokonaan. Minä kasvaa niin suureksi, että se peittää täysin toisen. Silloin ei viisaille ohjeille toisen ymmärtämisestä ja hyväksymisestä ole tilaa.”

… rakastakaa vihamiehiänne … jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin …

BZ: ”Tähän ansaan joutuivat Euroopan juutalaiset natsi-Saksan aikana.”

BL: ”Aivan, ja siihen ovat nyt vaarassa ajautua omaa uskoaan harjoittavat ja omia tunnuksiaan kantavat muslimit Euroopassa.”

Viljo: ”Niinpä niin. Sen vuoksi tuntui kovin oudolta ja vieraalta Eloveena-tytön puheenvuoro Eduskunnan avajaisistunnossa. Se sopi huonosti siihen symmetriseen, tasapainoiseen ja arvokkaaseen ympäristöön, johon kansanedustajat pääsivät takaisin perusteellisen remontin jälkeen.

Lennu: Kyllä mekin Ukon ja Jennin kanssa panimme merkille pääministerin moitteet.

572. Viljo Vähäsen syysparlamentti 2. 170903

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko (aluksi BZ) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni

Kokoontumispaikka: Pataässä, Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa

Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta 2017 –  torstai 30. marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi päätösistunto torstaina.

Työjärjestys: Sattumanvarainen.

Toinen istunto 3.9.2017

Viljo: ”Voimme jatkaa suoraan eilisestä, koska kaikki seurasimme haastattelua Akateemisessa ihan lähietäisyydeltä …”

BZ: ”Minusta tämä istunnon ajankohta väärä tai ainakin hankala. Älkää ymmärtäkö väärin. Pataässä voi aloitta karaokensa sunnuntaina kello10, mutta minä en saanut silmiäni pois Suurkirkosta enkä voinut olla kuulematta sen kellojen kutsua jumalanpalvelukseen …”

Viljo: ”Sori BZ. En tullut ajatelleeksi sitä. Lupaan, että jatkossa sunnuntai-istunnot aloitetaan vasta iltapäivällä …”

Lennu: ”Se on oikein. Kyllä meidän täytyy sen verran kunnioittaa toistemme uskonnollista vakaumusta, vaikka se olisi vähän haalistunutkin. Tänne Maamyyrä-kortteliin kirkonkellot tosiaan kuuluvat aika kutsuvasti.”

BL: ”Merkitsen tämän muistiin … Mutta puhemiehen ehdotus on kyllä hyvä. Austerin ja Niinistön keskustelusta voisimme todellakin aloittaa. Sehän sai räväkkää julkisuuttakin, kun haastattelija pääsi ikään kuin varkain lämmittelemään televisioyleisöä pari tuntia aikaisemmin. Olikohan se ihan järjestetty juttu?”

Lennu: ”Sitä minä en tiedä, mutta kyllä me Ukon ja Jennin kanssa valmisteltiin illalla esitystä ihan tuntitolkulla. Siinä oli sähköä. Arvattiin, että Akateeminen olisi tupaten täynnä uteliasta porukkaa. Minä muuten valitsin Ukon kengät. Huomasitteko? Se oli pikantti yksityiskohta. Jenni määräsi takin värin. Harmonia kenkien kanssa oli täydellinen. Sitä paitsi minun ideani oli se, että Ukko piti silmälasejaan koko ajan kädessään. Ne oli sitä varten, että jos Auster olisi tullut tummissa aurinkolaseissaan paikalle tai vetänyt ne kesken haastattelun taskustaan, Ukolla olisi ollut heti vastaus valmiina. Lasit silmille, vaikka ne eivät olleetkaan mustat.”

BZ: ”Jees. Aika rento meininki siinä hommassa oli. Vaikka kyllä minä hieman ihmettelin amerikkalaisen kuuluisuuden synkkää värisävyä. Presidentttimme musta paita oli ihan ok. Tyylikäs. Mutta Austerilta olisi voinut odottaa jotakin räiskyvämpää …”

Viljo ei halunnut jatkaa istuntoa näissä merkeissä, vaikka kevyt rupattelu kyllä sopi hänen mielestään ihan hyvin syysparlamentin henkeen.

Viljo: ”Hyvät herrat. Ehkäpä me jätämme muoti-ilmiöt tähän, vaikka tiedän kyllä, että joillekin ne ovat tärkeämpiä kuin sanat ja sanottavat … Mutta jos ajattelemme syysparlamentin perusteemaa, tasapainon järkkymistä, mitä sanotte Austerin mielipiteistä? Oliko Göbbels vain kevyt heitto vai mitä?”

Lennu: ”Auster ja Trump eivät taida olla oikein puheväleissä keskenään. Aika hävytön heittohan se oli, mutta se menee kyllä amerikkalaisen vaaliretoriikan piikkiin. Kyllä sieltä on kuultu ja nähty pahempaankin. Ehkä se oli tarkoitettu vain eurooppalaiselle yleisölle, mutta ei nimenomaan suomalaisille. Paikka ei tässä mielessä ollut ehkä aivan kohdallaan. Sen sijaan hänen huomautuksensa orjuudesta kouraisi syvemmältä koko amerikkalaista elämänmuotoa ja sen historiaa. Se riipaisi kertaheitolla amerikkalaisen unelman alastomaksi. Jos synnyt köyhänä Amerikassa, yhteiskunta on melko julma.”

BZ: ”Siinä oli itsekritiikki kohdallaan. Mutta on tietysti hyvä muistaa, ettei orjien raahaaminen Afrikasta Amerikkaan ollut yksinomaan amerikkalaisten rikos, vaan kyllä me eurooppalaiset olimme siinä inhottavassa hommassa yhtä innokkaasti mukana.”

Viljo: ”Presidentti olisi voinut samaan syssyyn kysyä Austerilta myös Euroopasta lähteneiden uudisasukkaiden suhtautumista Amerikan mantereiden alkuperäiskansoihin … intiaaneihin …”

Lennu: ”Ei se olisi oikein sopinut Ukon suuhun …”

BL: ”Olen samaa mieltä. Se olisi pamahtanut bumerangina takaisin, kun muistetaan, mitä Gobbels ja kumppanit tekivät juutalaisille Euroopassa.”

Viljo: ”Mutta kyllä Paul Austerin haastattelun suurimmaksi lahjaksi kuitenkin jäivät ne muutamat ajatukset, joilla hän valaisi uusinta, järkälemäistä romaniaan ”4 3 2 1”. Hän tietysti ymmärsi presidentti Niinistön pyynnön selittää koko kirja Akateemiseen kokoontuneelle yleisölle ja suomalaisille television katsojille hyberbolaksi, mutta silti hän osasi kaivaa esille olennaisen.”

Aikaisemmat kirjani ”Talvipäiväkirja” (2012) ja ”Report from the Inferior” (2013) olivat tärkeitä. Ilman näitä kahta omaelämäkerrallista kirjaa en olisi koskaan voinut kirjoittaa romaania 4321. Ne veivät minut pohtimaan lapsuuden ja nuoruuden merkitystä ja kasvamisen universaalia luonnetta. Jokainen kasvaa aikuiseksi joskus ja jossakin. Romaani ei ole kuitenkaan missään nimessä omaelämäkerrallinen, vaikka päähenkilö Archie Ferguson on syntynyt samana vuonna kuin minä itse. Tämä yhtymäkohta antoi minulle hyvän historiallisen kehyksen.

BL: ”Tämä on tärkeää, kun ajatellaan tasapainon järkkymistä. Silläkin on oma historiallinen kehyksensä. Rooman valtakunnan tuhoutumisella ja tämän päivän kaoottisella maailmankuvalla, jossa nähdään jopa kansainvaellusten piirteitä ja uhkia, saattaa olla yhteisiä piirteitä, joiden löytäminen ja ymmärtäminen voi auttaa koko ihmiskuntaa löytämään tasapainon.”

Lennu: ”Se voi olla ihmiselle ylivoimaista. Kysyväthän vanhat ja viisaat arvoituksellisesti, mitä se on, jota ihminen hakee ja  hakee, eikä soisi löytävänsä.”

Viljo: Ehkä tasapaino on juuri tällainen arvoitus. Salaisuus, jota on viisasta tavoitella, vaikka sen saavuttaminen on mahdotonta – ellei peräti tuhoisaa?”

BZ: ”Älkää nyt kuitenkaan luopuko siitä, vaikka joku muu poliitikko kuin minä tulee myöhemmin sitä teidän kanssanne etsimään.”

571. Viljo Vähäsen syysparlamentti 1. 170902

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko (aluksi BZ) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni

Kokoontumispaikka: Pataässä, Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa

Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta 2017 –  torstai 30. marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi päätösistunto torstaina.

Työjärjestys: Sattumanvarainen.

Avajaisistunto 2.9.2017

Viljo: ”Kesä meni. Syksy saapui. Tervetuloa. Meillä on kolme kuukautta aikaa palauttaa kesän aikana järkkynyt tasapaino. Se on ainoa tehtävämme tällä istuntokaudella.”

Lennu: ”Ei minun  tasapainoni ole mihinkään järkkynyt. Naantalin kesämökillä sain juoksennella vapaasti …”

BZ: ”Niin niin, mutta sinulla on neljä jalkaa. Kyllähän niillä tasapainossa pysyy. Toista se on meillä kaksijalkaisilla. Ei siinä auta lipsuilla …”

BL: ”Älkää nyt heti alkako vinoilla …”

Viljo: ”Tasapainon järkkyminen ei ole mikään leikin asia. Onhan siinä tietysti tuo fyysinen puolensa eikä sitä sovi vähätellä. Puntit pitäisi saada tasapainoon. Se kyllä ymmärretään täällä Maamyyrän korttelissa, josta on näkymät kirkkoon, hallituksen linnaan ja yliopistolle. On osattava etsiä tasapainoa suurten asioiden välille. Jalkojen lukumäärä ei ole sellainen.”

BZ: ”Väärin! Kyllä meillä politiikassa jalkojen lukumäärällä on merkitystä. Nykyään ihmiset äänestävät jaloillaan. Pää on jäänyt yhä enemmän sivurooliin. Massat liikkuvat jaloillaan, eivät päillään. Ei se nyt ole minkäänlaisessa tasapainossa. Mennään sieltä, missä aita on matalin. Mennään eikä ajatella seurauksia.”

Lennu: ”Eihän siinä mitään vikaa ole. Se on luonnollista. Niinhän me ollaan aina tehty. Nälkä se on, mikä jalkoja liikuttaa. Muoti on sivuseikka. Ajatelkaa nyt vaikka niitä Välimereen hukkuneita ihmisraukkoja. Muodinko perässä ne juoksivat kohti kuolemaansa!”

Viljo ymmärsi, että tätä menoa syysparlamentti ajautuisi jo avajaisistunnossaan umpikujaan. Työjärjestyksestä ei olisi apua, koska sellaista ei ollut olemassakaan. Ei esityslistaa.

Viljo: ”Ehkä meidän pitäisi nyt jättää tämä jalkaongelma johonkin myöhäisempään istuntoomme. Se hypähti nyt vain pintaan, kun päätimme kokoontua ensimmäisen kerran Maamyyrä-korttelissa. Onhan tämä aika hieno paikka, mutta hieman levoton kylläkin, kun täällä karaokekin pauhaa lähes vuorokauden ympäriinsä. Jospa siirtyisimme nyt johonkin hiemaan kevyempään aiheeseen.”

Viljo oli miettinyt valmiiksi lauantain haastattelua Akateemisessa kirjakaupassa, jossa mikrofoniin tarttuisivat Suomen tasavallan presidentti ja Paul Benjamin Auster, amerikkalainen kirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja.

Viljo: ”Kun moni on jo ehtinyt ihmetellä, kuinka Ukolla on ollut aikaa lukea Austerin lähes monumentaalista tuotantoa ja (kuten tämän päivän media kertoo) ihastua siihen, voisitko hieman valaista meille, mistä tässä on kysymys. Onko se, kuten vihjaillaan, vain vaalitemppu, vaikka hän ei ole vielä edes ehdokaskaan?”

Lennu oli selvästikin odottanut tätä kysymystä. Se sopi hänen mielestään hyvin kesäparlamentin sattumanvaraiseen työjärjestykseen.

Lennu: ”Ukko luki kyllä aamulla Jukka Kemppisen terveiset. Niiden mukaan Auster aikoo tiettävästi syöstä Donald Trumpin vallasta, koska hän ei kannata ihmisiä, joilla on tapana puhua sanomatta mitään. Ei Akateemisessa tietenkään mitään sellaista tapahdu, mutta kyllä siinä haastattelussa on tiettyä suurpoliittista jännitystä. Ukon sarjahan on upea. Ensin Putin sitten Trump. Ei siihen joka poika pysty. Minä olen ylpeä Ukosta ja kyllä se hyvin mallaa myös Jennin runoantologiaan, josta on sanottu, että se on rakkaudenosoitus satavuotiaalle Suomelle. Ei Ukon tarvitse olla Austerin suhteen jännittynyt, vaikka tämä kätkeytyisi mustien silmälasiensa taakse. Kyllä Ukko asiansa osaa ja hallitsee. Aamulla häntä hieman huvittivat Kemppisen opetukset Italo Calvinosta ja Cicerosta, mutta kyllähän J.K. oikeassa oli siinä, että haastattelu on osa Ukon vaalikampanjaa. Miksi ei olisi? Hänellähän on saman verran aikaa kuin meidän syysparlamentillamme. Eikä se ole kovin paljon. Muut ehdokkaat ja heidän tukiryhmänsä tietysti hermoilevat, kun näkevät, kuinka taitavasti istuva presidentti käyttää asemaansa ja julkisuutta hyväkseen. Mutta uudelleen. Miksi ei käyttäisi? Sehän on osa hänen omaa elämäänsä ja poliittista uraansa. Ei kenenkään muun. Syksyn kuluessa marssitetaan poliittiselle näyttämölle varmasti myös suuri määrä konkreettisia kysymyksiä – sekä klovneja että tietoviisaita. Tahko pyörii. Veitisiä teroitetaan. Niitä tullaan kyllä iskemään joka suunnasta. Edestä ja takaa.”

Viljo: ”Aivan. Ja siitä muodostuu myös syysparlamenttimme agenda. Sattumanvaraisesti”

BZ: Toivottavasti minä saan olla jonkin aikaa mukana tässä sirkuksessa. Onhan se minunkin leipätyötäni.