585. Viljo Vähäsen syysparlamentti 11. 171007

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko: (IAMK) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni

Kokoontumispaikka: Pataässä, Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa

Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta 2017 –  torstai 30. marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi päätösistunto torstaina.

Työjärjestys: Sattumanvarainen.

Yhdestoista istunto 7.10.2017

Viljo: ”Lennun lempeästä ja aivan asiallisesta painostuksesta johtuen otamme tässä lauantaipäivän istunnossa työjärjestykseen Yhdistyneet Kansakunnat ja erityisesti parhaillaan käynnissä olevan yleiskokouksen. Avauspuheenvuoron annan tietysti Lennulle. Ole hyvä.”

Lennun kasvoille levisi tyytyväinen hymy, joka on tullut suomalaisille televisionkatsojille jo tutuksi.

Lennu: ”Kiitos herra puhemies. Aluksi haluan todeta, että valmistelimme Ukon kanssa tätä puhetta aivan erityisellä huolella, koska tiesimme, että koko maailman silmät kohdistuisivat tänä vuonna yleiskokouksen puhujapönttöön sen vuoksi, että siihen astuisi ensimmäistä kertaa elämässään Donald Trump, mutta myös siksi, että se on yksi meidän oman juhlavuotemme pääpuheiden tärkeimmistä foorumeista. Korostan myös, että Jenni oli tiivisti mukana valmistelussa …”

IAMK: ”… Sen arvasin heti, kun sain ensimmäisen luonnoksen käsiini …”

Lennu: ”Se tapahtui kyllä aivan viime vaiheessa, jolloin luonnos oli jo kiertänyt aika pitkään virallisilla kierroksillaan, mutta haluan siis korostaa, että puheen perusvire syntyi meidän kolmen keskusteluissa jo kauan ennen kuin yksikään virallinen korva oli kuuloetäisyydellä.”

Uudella vaihtuvalla jäsenellä oli ehkä vain ylimalkainen käsitys siitä, kuinka tasavallan presidentin tärkeimmät puheet syntyvät eikä hänellä ollut aavistustakaan Lennun tärkeästä roolista tässä suhteessa, vaikka hän varmaankin tunsi kuuluvansa poliittiseen sisäpiiriin.

 Lennu vilkaisi häneen merkitsevästi ennen kuin jatkoi.

Lennu: ”Ensinnäkin olimme yksimielisiä siitä, että Jennin kädenjälki saisi tulla selvästi esille puheessa. Emme tietenkään tarkoittaneet mitään naisellista pintakoreutta tai Jenniin liitettyä runollisuutta, vaan todella merkittäviä, kovan luokan poliittisia painotuksia … Toiseksi pidimme tärkeänä, että puheeseen sisällytettäisiin (tavalla tai toisella) selkeästi yhteisöllinen taikka yhdessä toimimisen periaate, jonka Donald Trump saisi vapaasti tulkita kritiikiksi ajamaansa USA ensin linjaa vastaan.”

BL: ”Tätähän kyllä odotettiin monella taholla, vaikka tiedettiin kyllä, ettei YK:n yleiskokous olisi siihen aivan oikea foorumi.”

Lennu: ”No, joka tapauksessa molemmat seikat löytyvät kyllä Ukon puheesta. Kiinnitän vain huomiotanne kahteen kohtaan ja niiden paikkaan Ukon puheessa.”

Lennu selasi hetken papereitaan, vaikka olisi kyllä muistanut puheen yksityiskohdat ulkoakin.

Lennu: ”Pian alkukohteliaisuuksien jälkeen tuli ensimmäinen Jennin kädenjälki.”

Naiset, lapset ja nuoret maksavat usein kovimman hinnan konflikteista, mutta he pystyisivät myös osoittamaan tien ulos kriisistä. 

Suomi on ollut mukana perustamassa Pohjoismaisten naisrauhanvälittäjien verkostoa. Sen päämääränä on kestävän rauhan aikaansaaminen osallistamalla naisia merkityksellisellä tavalla kaikissa rauhanprosessin vaiheissa.

”Kiinnitän huomiotanne sanaan osallistamalla. Se sisältää vaatimuksen käytännöllisiksi toimenpiteiksi, joilla naiset voisivat osallistua rauhantyöhön. Myöhemmin puheessa käytetään samassa tarkoituksessa sanaa voimaannuttaminen. Ne ovat hyvin jennimäisiä ilmaisuja. Mutta kyllä ne sopivat myös Ukon suuhun.”

”Toinen Jennin kädenjälki näkyy puheen loppupuolella.”

Kaupungit tarjoavat ihmisille lukemattomia mahdollisuuksia, ja kaupungistumisessa on erittäin paljon positiivista potentiaalia. Kaupungistuminen voi kuitenkin väärin johdettuna myös johtaa juurettomuuteen, toivottomuuteen ja jopa radikalisoitumiseen.

”Tätä me mietimme pitkään. Mitä voisimme sanoa niistä syistä, jotka löytyvät terrorismiaallon taustalta? Sehän on monikerroksinen ja poliittisesti erittäin vaikea ongelma … jos halutaan sanoa jotakin muuta kuin kauniita lauseita.”

Viljo: ”Se on totta. Suomen puheenvuorossa etsittiin selvästi käytännönläheisiä teemoja.”

Lennu: ”Aivan. Siitä on hyvänä esimerkkinä Ukon vetoomus Agenda 2030:n puolesta. Yrittäkää nyt kestää vielä yksi pitkähkö sitaatti. Sitten voimme mennä toiseen pääkysymykseen eli viestiin Donald Trumpille.”

Suomen ulkopolitiikan tärkeimpiä painopisteitä on sukupuolten välinen tasa-arvo. HeForShe-kampanjan maailmanlaajuisena Impact Champion -lähettiläänä pidän aihetta henkilökohtaisesti läheisenä ja tärkeänä. Kestävän kehityksen saavuttamiseksi on elintärkeää, että kaikilla maailman kansalaisilla on mahdollisuus käyttää seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluita. Samaten olisi jokaiselle taattava seksuaalioikeudet ja pääsy kokonaisvaltaisen seksuaalikasvatuksen pariin.

IAMK: ”Toden totta. Tuo näkökulma on tahtonut unohtua viimeaikaisesta ulkopoliittisesta keskustelusta. Mutta mikä olikaan se heitto, jonka te kolme olitte suunnitelleet USA:n presidentille. Media ei sitä ainakaan ihan heti tajunnut.”

Lennu: ”No. Se olikin sijoitettu aivan puheen loppuun eikä sitä muotoiltu kovin tarkasti saatikka hyökkäävästi”

Uskon vakaasti, että meidän on maailman yhteisönä puututtava globaaleihin haasteisiin ja uhkiin yhteisesti, eikä toimittava vain yksin. Rauha ja turvallisuus, ihmisoikeudet ja kehitys kuuluvat meille kaikille. Vain yhdessä voimme tehdä maailmasta paremman paikan.

Viljo: ”Itsekkäiden, kansallisten etujen turvaamiseksi rakennetut tai rakenteilla olevat muurit eivät sovellu laisinkaan maailman yhteisön agendalle.”

584. Piikakenraali 171004

Islantilaisen ja tanskalaisen kollegan mukaan Suomi on kummajainen muiden pohjoismaiden joukossa pienten lasten hoidon tuessa. Suomessa äidit ovat paljon useammin kotona kuin muissa pohjoismaissa ja vastaavasti pienet suomalaislapset osallistuvat harvemmin varhaiskasvatukseen. Käsitykseni mukaan tämä on vahingollista sekä äideille että lapsille: äideille siksi että heidän mahdollisuutensa työmarkkinoilla heikkenevät ja lapsille, siksi etteivät he saa riittävästi kehitykselleen tarpeellisia virikkeitä kodin ulkopuolella. (Professori Heikki Hiilamo Miina Sillanpään päivänä 4.10.2017)

Viljo Vähänen istui hiljaa ja kuunteli. Tasa-arvo surisi hänen korvissaan, kun professori lopetti kiitospuheensa.

Oliko äänessä jälleen piikakenraali? Tällä kertaa sukupuolineutraali mies? Naisten asevelvollisuuden puolustaja?

Oikeassa hän oli sanoessaan, että ”naisten ja miesten välinen tasa-arvo on edelleen polttava yhteiskunnallinen kysymys, vaikka merkittävää edistystä onkin tapahtunut Suomen sadan vuoden itsenäisyyden aikana.”

Mutta mitä nyt?

Onko kotihoidontuki tuhoisaa yhteiskuntapolitiikkaa? Ymmärtävätkö tämän päivän isät ja äidit (myös sateenkaariperheissä) nykyaikaisen oppivelvollisuuden ihan väärin, jos he vetävät lapsensa pois päiväkodeista ja peruskoulusta?

Onko kotihoidontuki tasa-arvoisen vanhemmuuden tulppa?

Professori onneksi vain kiusoitteli.

”Hieman kiusoitellen voisi kysyä pitäisikö vanhemmille maksaa siitä, että ottaisivat lapsensa pois peruskoulusta. Tätä tuskin monikaan kannattaa.”

Mutta tosissaan hän tuntui olevan.

Kotihoidontukea ei tarvita. Kaikki vanhemmat saavat hoitaa lastaan kotonaan miten pitkään voivat ja haluavat. Hyvinvointivaltion rakentamisen pitkänä linjana on korvata perhekohtaiset tuet yksilökohtaisilla tuilla.

Tasa-arvo jatkoi suhisemistaan Viljon korvissa.

583. Viljo Vähäsen syysparlamentti 10. 171003

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko: (IAMK) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni

Kokoontumispaikka: Pataässä, Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa

Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta 2017 –  torstai 30. marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi päätösistunto torstaina.

Työjärjestys: Sattumanvarainen.

Kymmenes istunto 1.10.2017

Viljo: ”Olemme ohittaneet jo syyspäiväntasauksen ja matkaamme nyt kohti syvenevää pimeyttä. Seuraamme on liittynyt uusi poliitikko, jota minun ei tarvitse enemmin esitellä. Hän tuntee kyllä Maamyyrä-korttelin tavat ja ymmärtää myös karaokenpäälle. Tervetuloa vain. Lokakuu on sinun kuukautesi. Marraskuussa tasapainotamme syysparlamenttimme koostumusta naisjäsenellä, vaikka emme tavoittele sukupuolineutraalia ilmettä. Se aihe tuli jo aikaisemmin loppuunkäsitellyksi.”

IAMK: ”Kiitos herra puhemies. Ensi vuonna meillä on Arkadianmäellä jälleen ihan oikeasti mies puhemiehen paikalla eikä minua yhtään häiritse se, että Yleisradion uusi uutispäällikkö haluaa jatkaa Aamulehdessä aloittamaansa sukupuoliroolikeskustelua. Minulle sopii hyvin puhemiehen titteli.”

Lennu: ”Se on hyvä. Kyllä se Ukollekin sopii, kun hän vannoo valansa puhemiehen korokkeelta ja laskeutuu sitten eduskuntatalon puhdistettuja ja oikaistuja graniittiportaita alas tervehtimään kunniakomppaniaa.”

Viljo ei halunnut johdatella syysparlamentin keskustelua presidentinvaalien suuntaan, vaikka uuden vaihtuvan jäsenen ja Lennun sanailu olisi antanut siihen aihetta. Teemaan voitaisiin palata sitten, kun nähtäisiin virallinen ehdokaslista.

Viljo: ”Eipä kiirehditä nyt tosiasioiden edelle, vaikka juuri noin voi tapahtua. Annetaan vaalien tulla ja mennä. Meillä on varastossa Lennun ehdottama YK-keskustelu, mutta ehkä sitäkin voitaisiin vielä lykätä.”

Viljo näki, että Lennun silmissä välähti pahaenteisesti, mutta hän sai tiukalla vastakatseella tilanteen hallintaansa.

Viljo: ”Kansainvälisissä asioissa voisimme silti tällä kertaa pysytellä, kun tiedämme jo, mitä Kataloniassa ja Tallinnassa tapahtui ja kuinka ruotsalaisetkin selviytyivät Göteborgin mielenosoituksista. Mutta varsinaisesti haluaisin kuulla mielipiteitänne atomisodasta. Sehän olisi maailmanloppu – vai olisiko?”

BL: ”Kun olen pitkään puhunut siitä, että olemme menossa kohti suurta sotaa, en ole tarkoittanut atomisotaa, joka nyt ryöpsähti aika yllättäen keskusteluun.” (ks. Kari Huhta: ”Suomalaista hiljaiseloa ydinaseiden keskellä”, Helsingin Sanomat 1.10.2017)

IAMK: ”Ydinsodan varjo, josta Huhta kirjoittaa, on kyllä todellinen, mutta sen hahmottaminen, määrittely ja rajaaminen on kimurantti juttu. Paljon pienemmilläkin asioilla on kansainvälisessä politiikassa taipumus ajautua umpikujaan, kuten nykyinen Ukrainan-kiriisikin osoittaa. Heräämässä nousevan nationalismiaallon keskellä  keskustelu ydinaseista ajautuisi herkästi vaaralliseksi kukkotappeluksi, jossa tosiasiat hautautuisivat pelonsekaisen retoriikan suohon.”

Lennu: ”YK on osoittautunut tässä asiassa voimattomaksi. Sopimusviidakko on jo nykyisellään liian tiheä. Uusia verkkoja ei tarvita. Ne voisivat osoittautua jopa vaarallisiksi, koska ne nakertaisivat edelleen YK:n arvovaltaa.”

Viljo: ”Aivan. YK on rakennettu toisen maailmansodan raunioille. Sen asevarainen turvallisuuspolitiikka on kahlittu pysyvästi peruskirjan rakenteisiin. Laaja-alaiselle, modernille turvallisuuspolitiikalle siinä ei ole laisinkaan tilaa, vaikka useilla järjestelmän alaportailla tehdään ansiokasta työtä oikeaan suuntaan. Pienetkin askeleet asevarustelun hillitsemiseksi ovat toistuvasti kaatuneet turvallisuusneuvostossa istuvien voittajavaltioiden ristiriitaisten intressien viidakkoon. Uusin, ydinaseet kieltävä sopimus on siitä – valitettavasti – vakuuttava esimerkki.”

IAMK: ”Vahvaa näyttöä samansuuntaisesta toivottomuudesta löytyy myös tuoreesta Krimin-niemimaan kriisistä. Koko maapallon kattavat turvallisuuspoliittiset neuvottelujärjestelmät ovat osoittautuneet tehottomiksi suurvaltojen muodostamassa voimakentässä. Talouspolitiikankin mittavat ja mahtavat systeemit ja organisaatiot ovat ajautumassa halvaannuksen tilaan, kun uusin tietotekniikka (digitalisaatio) ja sodankäynnin moderneimmat ideat ja muodot (kybersota) ovat sekoittaneet maailmanlaajuisen ajattelun (globalisaation) pasmat pahemman kerran.

Lennu: ”Nyt kannatta lukea ajatuksen kanssa Pekka Visurin uusin kirja ”Saksan kenraali Suomen päämajassa vuonna 1941.” Sehän on erinomainen kuvaus siitä, kuinka äärimmäisen tiukalla salailulla onnistuttiin (keskellä suurvaltojen poliittista valtataistelua) peittämään ns. suurelta yleisöltä tosiasialliset sodankäynnin faktat. Eletäänkö nyt - ydinsotaan valmistumisen suhteen - maailmanpolitiikassa, vastaavanlaisessa tilanteessa? Ketkä ovat todellisia vallankäyttäjiä tässä maailmassa? Kenen tai keiden intressissä on valvoa, etteivät suureen sotaan valmistautumisen tosiasialliset suunnitelmat ja tiedot leviä liian aikaisin tavallisten ihmisten ja strategisilta voimavaroiltaan heikompien valtioiden keskuuteen? Seitsemänkymmenenviiden vuoden odotusaika saattaa muodostua kohtalokkaan pitkäksi!”

Viljo: ”Lennu on oikeassa. Tasapainon kannalta nämä ovat olennaisia kysymyksiä.”

IAMK: ”Kari Huhta on myös oikeassa, kun hän sanoo, että poliitikoilla ja virkamiehilläkin pitäisi olla rohkeutta kertoa mitä se (että Suomikin elää ydinaseiden varjossa) käytännössä tarkoittaa.”’

Tilanne mutkistuu, kun puhutaan ydinaseriisunnan keinoista ja siitä, mitä tehdä, kun ydinaseita kuitenkin on. Kaikkein vähiten on halukkuutta arvioida ääneen ydinaseiden vaikutusta Suomen ympäristöön. Aseita on idässä ja lännessä, vaikka kukaan ei ole sijoittamassa niitä tänne.

582. Viljo Vähäsen syysparlamentti 9. 171002

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko (aluksi BZ) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni

Kokoontumispaikka: Pataässä, Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa

Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta 2017 –  torstai 30. marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi päätösistunto torstaina.

Työjärjestys: Sattumanvarainen.

Yhdeksäs istunto 30. 9.2017

Viljo: ”Tänään me hyvästelemme vaihtuvan jäsenemme, koska syksy rientää eteenpäin ja huomenna siirrymme jo lokakuun puolelle ja saamme mukaan uuden poliitikon. Joudumme nyt myöskin lykkäämään keskusteluamme YK:sta johonkin myöhempään ajankohtaan …”

Lennu: ”… Arvasinhan minä. Aina YK työnnetään syrjään. Mikä nyt on tärkeämpää? Onko suuri sota jo syttymässä?”

Viljo: ”Ei ole. Ole huoletta. Kyllä Jenni ja Ukko pääsivät ihan rauhassa palaamaan kotimaan kamaralle.”

Siihen Lennun oli tyydyttävä eikä hän odottanut, että Puhemies perustelisi sen kummemmin päätöstään. Syysparlamentin työjärjestyshän on sattumanvarainen. Nyt oli ilmeisesti sattunut jotakin.

Viljo: ”Tänään puhumme viime viikon perjantaipokkarista, joka tuli heti uutisten ja urheiluruudun jälkeen. Mutta ensi annan puheenvuoron BZ:lle.”

BZ: ”Kiitos. Se on kovin huomaavaista … Minä olisin kyllä mielelläni jatkanut Lennun teemasta, maailmanpolitiikasta tai vaikkapa Euroopan tilanteesta, kun nyt jälleen väännetään kättä yhden kansallisen vähemmistön asemasta ja oikeuksista ... tai oikeastaan kahden … koska kurdit ehtivät jo äänestää itsenäisyydestään ja sunnuntaina olivat vuorossa Espanjan katalonit. Ei hyvältä näytä kummassakaan tapauksessa. Vähemmistöt ovat aina jääneet enemmistön jyrän alle. Pahimmillaan se on järkyttänyt maailmanrauhaa. Ajattelen vain esimerkiksi juutalaisten kohtaloa. Saavatko he nyt elää rauhassa omassa maassaan, omassa valtiossaan? Kysyn vain …”

Viljo: ”… Valitettavasti emme ehtineet ottaa tätä asiaa syysparlamentin listalle. Vähemmistöjen oikeudet ja velvollisuudet ovat aina herättäneet kiihkeitä tunteita. Se nähdään nyt EU:n sisällä ja vaikkapa kaukana Myanmarissa ja Bangladeshissa tai aivan meidän ihollamme, Ahvenanmaalla.

Puhemies ei kuitenkaan katsonut voivansa avata laajempaa keskustelua vähemmistöistä, vaikka esimerkiksi venäläisten, seksuaalivähemmistöön kuuluvien nuorten miesten makaaberi demonstraatio eduskuntatalon portailla olisi voinut hyvinkin mahtua sen raameihin, vaan hän kiitti vaihtuvaa jäsentä osallistumisesta syysparlamentin istuntoihin ja johdatteli varovaisin sanakääntein keskustelua Kalashnikovin lapsiin. Maamyyrä-korttelissa karaoke jatkui totuttuun tyyliin eikä kukaan kiinnittänyt huomiota siihen, että syysparlamentissa vilahteli kuuluisan rynnäkkökiväärin nimi.

Viljo: ”Perjantaipokkarin vieraat onnistuivat mielestäni aivan erinomaisesti. Erityisesti nuori näyttelijä, joka kertoi oppineensa tuntemaan venäläistä mielenmaisemaa isänsä tarinoiden kautta. Mutta hyvä oli myös Suomen sininen puolustusministeri. Yhdessä he onnistuivat varsin taitavasti välttämään sen provokaation vaaran, joka sisältyi pokkariin, jossa esitettiin lasten aseellista koulutusta ja isänmaahenkistä filosofiaa Putinin Venäjällä.”

BL: ”Se oli heiltä hämmästyttävä suoritus. Vaikka mieleen nousivat kyllä Neuvostoliiton aikaiset propagandafilmit pioneerileireiltä tai vaikkapa nuorisofestivaalit Helsingissä, se ei – yllättävää kyllä – häirinnyt yhtään.”

Lennu: ”Ajattelin kyllä, että kuinkahan aitoja 13-vuotiaiden lasten suista kuulut isänmaalliset ja uskonnolliset repliikin olivat ja mitä nuoren päänäyttelijän rusoposket kertoivat todellisesta tilanteesta nykyisellä Venäjällä, mutta sekään ei – kumma kyllä – herättänyt minussa negatiivisia tunteita. Ymmärsin kyllä hyvin näyttelijä Alina Tomlikovan hämmennyksen ja sen, että puolustusministerikin joutui kommentoimaan pokkaria kieli keskellä suuta.”

BZ: ”Kun Tallinnassa puhuttiin digitalisaatiosta ja hybridisodankäynnistä ja kun suomalainen asiantuntija kuvaili EU:n johtajille, kuinka monisävyinen ja laaja-alainen hybridisodankäynnin aineisto pahimmillaan (tai parhaimmillaan?) voi olla, tuli vain mieleeni, että kuuluikohan perjantaipokkari venäläisen trolliarmeijan arsenaaliin? Olenko minä jo aivopesty? Olenko venäläisen sotapropagandan uhri?

Viljo: ”Tuo on hyvä kysymys. Se on hyvä myös sen vuoksi, että Itämeren massiiviset sotaharjoituksetkin on kiedottu sotapropagandan kauniiseen verhoon.”

Lennu: ”Sehän on aivan ymmärrettävää. Puolustusministerinkin huomautus sotaharjoituksista kuului tähän sarjaan. Kaikki tapahtui hyvässä järjestyksessä. Mitään provokaatioita tai ikäviä sattumia ei esiintynyt. Kyllä Naton ja Venäjän korkeat upseerit osaavat asiansa.”

BZ: ”Toivottavasti meillä poliitikoilla riittää malttia ja asiantuntemusta tässä räjähdysherkässä maailmassa.”

Lennu: ”Se venäläispoika osasi kyllä purkaa aika näppärästi Kalashnikovin.”