593. Viljo Vähäsen syysparlamentti 17. 171028

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko: (IAMK) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni

Kokoontumispaikka: Pataässä, Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa

Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta 2017 –  torstai 30. marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi päätösistunto torstaina.

Työjärjestys: Sattumanvarainen.

Seitsemästoista istunto 28.10.2017

Viljo: ”Sain pari päivää sitten lahjaksi historiateoksen Varjo Suomen yllä, joka perustuu Stalinin salaisiin kansioihin vuosilta 1940-1964. En ole ehtinyt edes selailla sitä sen vertaa, että voisimme ottaa sen tänään työjärjestykseemme. Mutta perästä kuuluu sanoi torvensoittaja eli palaamme aiheeseen marraskuun puolella, jolloin saamme jälleen uuden vaihtuvan jäsenen seuraamme”

”Sen sijaan otamme aiheeksemme digipilvet joihin vanhanaikaiset höyrykirjeet katoavat. Samalla voimme sivuta Stalin-kirjan yhden kirjoittajan, Timo Vihavaisen ajatusta siitä, että eurooppalaiseen sivistykseen on vuosisatojen kuluessa kuulunut pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen, mutta että nykyisin nuo tunnukset ovat katoamassa barbariaan.”

Lennu: ”Se on runollisesti sanottu. Jennikin oli lukenut jo vuosia siten Timon kirjan länsimaiden tuhosta ja hän piti tämänvuotista Barbarian paluuta sen mielenkiintoisena täsmennyksenä.”

BL: ”Minäkin olen pohdinnoissani, jotka koskevat atomisodan mahdollisuutta ja asevarustelun kiihtymistä, käsitellyt samaa asiaa. Nekin pohjautuvat uuteen teknologiaan, siis osaltaan myös digitalisaatioon. Niidenkin ytimessä on paluu barbariaan.”

IAMK: ”Minulle ETYJ on tuttu asia. Ja kyllähän Helsingin päätösasiakirjan toisessa korissa käsiteltiin myös tieteen ja teknologian kehitystä, vaikka silloin ei puhuttu noin synkästä tulevaisuudesta, vaan uusien keksintöjen arveltiin vahvistavan Euroopan turvallisuutta eikä vievän koko maailmaa barbarian suuntaan.”

Viljo antoi jälleen keskustelun ryöpsähdellä jonkin aikaa vapaasti eri suuntiin, vaikka hänen tarkoituksensa oli tässä istunnossa keskittyä vain siihen, miksi pankkisektori on Suomessa joutunut pahan myrskyn silmään eli miksi rahan myynnin markkinajohtajat ovat joutumassa kovaan kustannuskilpailuun uusien ja ketterien kilpailijoiden kanssa.

Viljo: ”Digitalisaatio on tietysti vain yksi syy siihen, että vanhat, varakkaat ja arvokkaat yritykset joutuvat tänä päivänä passittamaan työntekijöitään kilometritehtaalle. Mielessäni on vain valokuva Stockmannin alakerrasta, jossa livrepukuiset hissinvartijat odottavat asennossa seisten asiakkaita. Siitä on pitkä matka pilvipalveluihin.”

Lennu: ”Internet-aikakauden arkkitehtuurikuvissa ei todellakaan seisota asennossa hissiporttien edessä, vaan pilvipalvelut tuotetaan datakeskuksissa, joissa tiedot ja ohjelmat ovat pilvessä ja niihin pääsee käsiksi tietokoneella tai mobiililaitteella milloin vain ja mistä vain.

Viljo: ” Kansalaisten on hyvä tietää, että teillä hallitaan tämä uusi teknologia. Se auttaa varmaankin ymmärtämään Björn Wahlroosinkin ajatusmaailmaa?”

Lennu: ”Tuohon en osaa vastata, mutta kyllä minun mielestäni Ukko ja Jenni ovat hyvin selvillä siitä, missä uusimman tietotekniikan maailmassa ollaan menossa.”

BL: ”Mutta eikö EU:n uusi maksupalveludirektiivi yhtään pelota, kun sen myötä koko maksamisen käsite muuttuu. Joku väitti, että asiakkaan valinta vain huomataan jossakin ja raha siirtyy hänen tililleen tai sieltä pois kuin aave.”

IAMK: ”Kyllä pilvipalvelujen edistäminen tietysti merkitsee suurta kulttuurista muutosta, jossa tietosuojalainsäädäntö ja turvallisuuskin saattavat muodostua ongelmalliseksi, kun on selvitettävä, missä maassa pilvipalvelujen tiedot fyysisesti säilytetään.

Viljo: ”Aivan. Tästä me päädymme siihen, että digitalisaatio on monitahoinen yhteiskunnallinen ongelma. Olisi ehkä hyvä ymmärtää, että se on osa vääjäämätöntä evoluutiota.”

Lennu: ”Juuri näin. Ihmisen luontainen pyrkimys on kohti hyvää – ei kohti pahaa. Se on osa totuutta ja kauneutta.”

592. Viljo Vähäsen syysparlamentti 16. 171022

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko: (IAMK) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni

Kokoontumispaikka: Pataässä, Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa

Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta 2017 –  torstai 30. marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi päätösistunto torstaina.

Työjärjestys: Sattumanvarainen.

Kuudestoista istunto 22.10.2017

Viljo: ”Hyvää iltaa. Tänään olemme jo keskellä sunnuntai-illan karaokehuumaa eivätkä suurkirkon kellojen kutsut jumalanpalvelukseen kuulu enää Maamyyrä-kortteliin. Voimme siis keskittyä kaikessa rauhassa maallisiin ongelmiin. Kun Vaihtuva jäsenemme jättää meidät jo ensi viikonvaihteessa, otamme esiin hänen toivomuksestaan vaikean kansainvälisen kysymyksen, joka ehti jo pariinkin kertaan välähtää työjärjestyksessämme, mutta hautautui sitten muiden asioiden alle. Annamme siis IAMK:lle esittelypuheenvuoron.”

IAMK: ”Kiitos huomaavaisuudesta, Herra Puhemies. Se on Katalonia, jossa aktivoitiin eilen dramaattinen atomipykälä Espanjan perustuslain 155. pykälän mukaisesti. Vaikka kysymys on rauhanajan toimenpiteestä, se järisyttää maailmaa yhtä hurjasti kuin Hiroshiman pommi. Kuka olisi uskonut, että keskellä sivistynyttä, monikulttuurista ja demokraattista Eurooppa räjäytetään 2000-luvun alkupuolella atomipommi! Eivät suomalaiset oikeusoppineet turhaan puhuneet häikäilemättömyydestä. Asialla oli kaksi Jukkaa.”

Suorastaan häikäilemätöntä historian väärinkäyttöä on Francon 15.10.1940 teloituttaman Katalonian alueparlamentin puhemiehen Lluis Companysin nostaminen palvelemaan Katalonian aluejohtaja Carles Puigdemontin propagandaa (Jukka Kekkonen)

Jos kansainvälisen yhteisön vaalitarkkailijat olisivat olleet arvioimassa katalonialaisten itsenäisyysäänestystä, seurauksena olisi ollut tuloksen mitätöinti suoralta kädeltä ja paheksuvin äänenpainoin. Venäjän järjestämän Krim-”kansanäänestyksen” ja oikeastaan sen kaikkien sisäisten vaalien suhmurointi on lastenleikkiä verrattuna Katalonian farssiin (Jukka Tarkka)

Lennu: “Meillä on kyllä seurattu silmä tarkkana Katalonian tilannetta ja sen ympärillä vellovaa keskustelua. Se sopii äärimmäisen huonosti nykyiseen maailmanpoliittiseen tilanteesen eikä meidän iltakeskusteluissamme ole löydetty ainoataan seikkaa, jolla se vahvistaisi rauhanomaista yhteiseloa Euroopassa. Päinvastoin. Se repii auki vanhoja haavoja. Vaihtuvan jäsenemme vertaus Hiroshimaan on tässä mielessä aivan oikea. Katalonia voi käynnistää sotaisia prosesseja koko maailmassa.”

Viljo: “Kokonaiset valtiot ovat edelleenkin kansainvälisen oikeuden perusyksiköitä. Niiden perustuslait muodostavat sen verkoston, jonka varassa kansainvälinen yhteisö elää ja toimii. Niissä on ilmaistu kansan tahto. Juuri sen vuoksi niiden tulee olla sopusoinnussa YK:n peruskirjan hengen ja kirjaimen kanssa. Perustuslaillisessa demokratiassa toteutuvat ne filosofiset perusperiaatteet, jotka sitovat kansakuntia yhteen ja antavat niille oikeutuksen itsenäisyyteen ja vapauteen.”

BL: “Olipa juhlallisesti sanottu, Lennu. Mutta näinhän se on. Tässä on vain se ongelma, etteivät reaalimaailmaa hallitsevat suurvallat, isot valtiot, halua sitoutua elintärkeissä asioissa koko ihmiskunnan hartaimpiin toivomuksiin, joista ehdottomasti keskeisin on aseidenriisunta ja erityisesti tuhovoimaltaan ylivoimaisen ydinaseistuksen purkamiseen.”

AIMK: “Juuri sen vuoksi nostin asiiin Katalonian atomipykälän, vaikka Espanja ei kuulukaan ydinasevaltioiden kerhoon.”

Lennu: “Mutta Naton jäsenenä se elää kuitenkin ydinsateenvarjon suojassa.”

Viljo: “Aivan. Ydinaseistuksen jääminen ainoaksi maailmanrauhan todelliseksi takuumieheksi on traagista ja vaarallista.”

Lennu: “Katalonian kaltaiset, separatistiset pyrkimykset sisältävät sen vaaran, että ne houkuttelevat pahimmillaan äärimmäisyyksiin. Silloin vähäisiltäkin näyttävät itsetunnon vahvistusyritykset ja oman edun ylikorostuneet pyrkimykset saattavt laukaista hallitsemattomia ketjureaktiota, jotka aivan kuin huomaamatta vaarantavat maailmanrauhan.”

BL: “Veri kiehahtaa espanjalaisessa sydämessä ilmeisesti herkemmin kuin täällä pohjoisessa, vaikka kyllä meilläkin puukkoa osataan heiluttaa ja motteja purkaa. Härkätaisteluiden kaltaisiin verisiin näytelmiin meidän mielemme ei kuitenkaan aivan herkästi taivu. Tahko Pihkalan pesäpallo ja Urho Kekkosen korkeushyppy riittävät ...”

Lennu: “ ... ja Paavo Nurmi, Kimi Räikkönen, Sibelius ja Matti Nykänen ... ja mitä niitä nyt onkaan ... katsokaa pohjoista taivasta.”

591. Viljo Vähäsen syysparlamentti 15. 171021

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko: (IAMK) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni

Kokoontumispaikka: Pataässä, Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa

Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta 2017 –  torstai 30. marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi päätösistunto torstaina.

Työjärjestys: Sattumanvarainen.

Viidestoista istunto 21.10.2017

Viljo: ”Hyvää huomenta. Tänään meidän on pakko puhua perustuslaista ja ulkopolitiikasta koska entinen Moskovan suurlähettiläämme otti asian esille eilen julkaistussa kirjassaan. Isku osui kipeään kohtaan, kun se sattui tasavallan presidentin vaalien alle ja siinä ehdotetaan valtion päämiehen valtaoikeuksien jatkuvaa riisumista niin, että pian hän seisoisi kansansa edessä kuin alaston monarkki, ei riepuakaan enää päällään. Eikö tässä nyt mennä aivan liian pitkälle?”

Viljo Vähäsen ääni ei syysparlamentin istunnoissa juuri koskaan ole värähtänyt, mutta nyt sekin ihme nähtiin ja kuultiin. Muutama pääkin kääntyi pöytämme suuntaan.

Lennu: ”Kaikella kunnioituksella, Herra Puhemies, mutta nyt sinun pitäisi vähän hengähtää. Kummalla jalalla sinä nousit aamulla? Et kai sillä kuuluisalla väärällä? Meillä ei aamulla ehditty muuta kuin silmäillä sitä referaattia, kun piti valmistautua kirjamessuille.”

Viljo: ”Mutta nehän aukeavat vasta torstaina, ja onhan Jennin pohjoinen taivas  jo saanut julkisuutta vaikka kuinka paljon …”

Lennu: ”Ei tässä siitä ole kysymys. Kyllä ukko oli hyvissä ajoin tietoinen Hannu Himasen kirjasta ja sen sisällöstä. Ei meillä siitä mitään myrskyä noussut. Jennillä nämä kirjalliset kulttuuririennot ovat vain niin veressä, että tuollaiset ulkopolitiikan temput jäävät herkästi niiden varjoon.”

IAMK: ”Minulle ulkopolitiikka sopii ihan hyvin. Dualistinen ulkopolitiikka on ihan hyvä keskustelun aihe ja Himasen teoreettinen pohdinta presidentin valtaoikeuksien riisumisesta sopii hyvin siihen raamiin, jossa parlamentin asemaa halutaan vahvistaa poliittisessa päätöksenteossa. Hänen esittämänsä vaihtoehdot ovat selkeitä.”

BL: ”Kerrataanpa ne nyt kuitenkin. On joko vahvistettava presidentin asemaa ulkopolitiikan johtajana tai nostettava pääministerin johtama hallitus ulkopolitiikan yksiselitteiseksi johtajaksi. Himanen pitää jälkimmäistä vaihtoehtoa ainoana kestävänä ratkaisuna. Se edellyttää hänen mukaansa presidentin ulkopoliittisten valtaoikeuksien poistamista.”

Viljo: ”Juuri näin. Ja minä pidän hänen linjaansa virheellisenä, suorastaan vaarallisena. Siinä heijastuu vanha kauna ja katkeruus Kekkosen aikaa kohtaan. Ja kuitenkin juuri sinä aikana me onnistuimme välttämään pahimmat kansainvälisen politiikan sudenkuopat ja vahvistamaan sekä oman taloutemme ja hyvinvointimme perusteita että vakiinnuttaman kansainvälistä asemaamme. Se oli suurelta osaltaan silloisen tasavallan presidentin ansiota. On mielestäni myös täysin mahdollista, että perustuslakiimme aika hätiköidysti lisätyt EU-pykälät ja presidentin valtaoikeuksien rajoitukset osoittautuvat joskus tulevaisuudessa pahoiksi virheiksi.”

Lennu: ”Sen verran ehdin silmäillä Himasen kirjan referointia, että hän nostaa esille Stalinin terrorinvuodet ja niiden aikana teloitetut suomalaiset ja erityisesti sen, kuinka niistä on vaiettu tai niitä on muutoin vähätelty. Se ei ilmeisesti ollut mahdollista hänen suurlähettiläsvuosiensa aikana, mutta onko nyt aika on kypsä tuollaisille paljastuksille? Minä kysyn vain!”

BL: ”Minulle jäi epäselväksi, oliko Himanenkin kuten Timo Vihavainen & Co päässyt lukemaan Stalinin arkistoja, joihin kaikki kauheudet on kirjattu pikkutarkkoja detaljeja myöten. Niitähän jo Antti Tuuri käsitteli Ikitiesään. Nyt niistäkin olisi siis saatavissa kunnollista faktatietoa – tosin sillä varauksella, että jotkut merkinnät saattavat olla tarkoitushakuisia eli sellaisia, joilla on haluttu mairitella Suurta Johtajaa.”

Viljo: ”Aivan. Venäjälle paenneita punaisia, Amerikasta uutta maailmaan rakentamaan tulleita suomalaisia siirtolaisia ja inkerinsuomalaisia teloitettiin massoittain aivan samalla tavalla kuin Hitlerin Saksassa. Polttouunit vain puuttuivat. Se on holokausti eikä sitä Kainin merkkiä aika vähällä pyyhi Äiti Venäjän kasvoilta.”

Lennu: ”Mutta onko nyt oikea hetki ryhtyä kaivelemaan näitä makaaberia muistoja esiin? Asianmukaiset muistomerkit teloituspaikoilla ovat varmastikin paikallaan, mutta epäilen kuitenkin, että niiden pysyttäminen on omiaan mieluummin lisäämään vihapuhetta kuin vähentämään sitä. Ryssäviha istuu sitkeästi suomalaisessa sielussa.”

IAMK: ”Kansainvälisissä suhteissa vihapuheet eivät koskaan ole tuottaneet mitään hyvää. Leimakirves heilahtaa herkästi, mutta arvet tulehtuvat myös herkästi eikä niihin ole keksitty hyvää lääkettä.”

Lennu: ”Aika parantaa haavat – sanovat minua viisaammat tietäjät.”

.

590. Maalaisliiton pitkä varjo 171017

”Täältä ei näy häivähdystäkään Maalaisliiton varjosta, vaikka olemme yli 90 metriä merenpinnan yläpuolella. Koperniuksentieltä Siltasaarenkadulle on pari kilsaa, mutta kovin harvassa siitä erottuvat kepulaisten jalanjäljet.”

Istuimme Viljo Vähäsen kanssa Kallion kirkontornin huipulla. Lars Sonckin jylhää harmaagraniittia oli hyvässä järjestyksessä tonneittain jalkojemme alla. On ollut jo ennen kuin Suomi itsenäistyi. Sonck oli käyttänyt vähän aikaisemmin Tampereen tuomiokirkossa samaa rakennusmateriaalia. Idean hän oli saanut 1400-luvulla rakennetusta Finströmin kirkosta Ahvenanmaalta.

Oli houkutus ajatella suuria.

- Kuinka sulle nyt Maalaisliitto tuli tästä urbaanista maisemasta mieleen? Eiväthän sen perilliset ole sitkeistä yrityksistään huolimatta onnistuneet valloittamaan tätä linnaketta.

”Assosiaatioketju on pitkä. Se muistuttaa Hugo Simbergin Köynnöksenkantajia ja aivan erityisesti hänen maalauksiaan Haavoittunut enkeli ja Kuoleman puutarha, joita me kävimme viikonvaihteessa katsomassa Tampereella. Maalaisliitolla on yhtä pitkä historia kuin niillä. Nyt se välähti mieleeni, kun vasta 31-vuotias nuorukainen astuu Itävalta-Unkarin johtoon. Siinä on samanlaista säihkettä ja draamaa kuin Paavo Väyrysessä.”

- Ahaa. Ajattelet siis, että Paavo on kuin haavoittunut enkeli, jota talonpojat kantavat kohti kuoleman puutarhaa.

”Jotakin sellaista tuli mieleeni, kun katselin uutisista Sebastian Kurzin ilmestymistä kuvaruutuun. Hänhän ehti jo olla Euroopan Unionin historian nuorin ulkoministeri, ja nyt hänestä tulee liittokansleri. Saapas nähdä, millaisen varjon hän tulee jättämään jälkeensä. Olihan Adolf Hitlerkin itävaltalaissyntyinen ja hänen varjonsa lepää vieläkin raskaana Euroopan yllä.”

- No, onpa siinä assosiaatioketjua kerrakseen.

”Aivan, vaikka linkki suomalaiseen Maalaisliittoon on kyllä aika hatara. Sen myönnän. Mutta silti ihmettelen, mihin Maalaisliiton pitkä varjo on nyt katoamassa. Sitähän kantoivat läpi vuosikymmenten Santeri Alkion opetuslapset – aivan yhtä ylväästi kuin Hugo Simbergin köynnöksenkantajat.”

- Näin se kiistatta on ollut. Mielikuvasi on aivan oikea. Mutta samalla on hyvä muistaa, kuinka suuren närkästyksen alastomat pojat aikoinaan aiheuttivat. Maalaisliitohan on aina loistanut suomalaisten puolueiden ketjussa moraalikonservatiivisena lyhtynä.

”En oikein usko, että Maalaisliiton varjon himmenemisessä olisi kysymys ensisijaisesti moraalista. Se ei tunnu istuvan hyvin nykyiseen some- ja hybridimaailmaan. Kysymys on pikemminkin politiikan muodoista kuin sen sisällöstä. Isäntämentaliteetti on kadonnut. Haihtunut ilmaan. Rengit eivät enää tottele samaan tapaan kuin ennen. Molemminpuolinen kunnioitus on laimentunut. Tilalle on tullut raadollinen, pelkkä valtataistelu.”

- Sehän on nähty erilaisissa valtatutkimuksissa jo pitkän aikaa. Maalaisliiton valtakolmion kapea kärki on pysynyt sitkeäsi etelässä ja leveä helma pohjoisessa. Salpausselkäanalyysi ei ole tuottanut toivottua tulosta.

”Näin on. Mutta nyt, kun puolueen johdosta on peluripojat työnnetty syrjään ja paikalle on istutettu teknokraatti yritysmaailmasta, jotakin olennaista on katoamassa. Jotakin, jonka varassa Maalaisliitto on elänyt yhtä kauan kuin Lars Sonckin harmaagraniitti ja Hugo Simbergin kirkkomaalaukset. Ehkä Tampereen vanhan Johanneksen kirkon pääholvin kattoon maalattu paratiisikäärme on saanut kuristusotteen Maalaisliitosta.

- Ja sinäkö ajattelet, että Maalaisliiton pitkä varjo on nyt juuri sen vuoksi katkennut?

”Tuskinpa se on kokonaan katkennut, mutta köynnöksenkantajien ketjuun ei näytä olevan tungosta. Kekkosen kaltaista kantajaa ei ole näköpiirissä. Matti Vanhasen rahkeet eivät siihen riitä, eikä Paavo Väyrysellä ole enää asiaa siihen ketjuun, vaikka hän on Helsingin kaupunginvaltuustossa liittoutunut kristillisdemokraattien kanssa.”