Viljo: ”Näin pyhäinmiestenpäivänä, ajattelin, että …”
Lennu: "Herra puhemies, nimi muutettiin jo ajat
sitten. Nyt meillä vietetään kaikkien pyhien päivää …”
Viljo: ”Aivan oikein. Miehistä on luovuttu. Nyt
vietetään pyhäinpäivää eli on palattu alkuperäisille jalanjäljille. Pyhimyksiä
ei erotella sukupuolen mukaan. Kaikki pyhimykset ovat samanarvoisia …”
Lennu: ”… se on oikein … meidän perheessä ei
tiedetä, millainen pyhimys meille on tulossa, mutta syntyminen tähän maailmaan
on aina pyhä tapahtuma … ainutkertainen ihme … kyllä sitä kannattaa juhlia …”
Viljo ymmärsi, ettei pyhäinpäivän nimestä kannattanut ryhtyä pidemmälle
jahkaamaan Lennun kanssa, vaikka sanan historiasta löytyisi kyllä aihetta
syvälliseenkin debattiin.
Viljo: ”Näinhän se on. Tuli vain mieleeni, että
näin reformaation juhlavuotena sopisi täällä syysparlamentissakin noteerata,
että olemme saaneet jälleen keskuuteemme uuden vaihtuvan jäsenen, joka istuu
seurassamme koko marraskuun ajan …”
Lennu halusi kuitenkin pitää kiinni sukupuoliteemasta, koska se liittyi
hänen mielestään saumattomasti syysparlamentin päämäärään, tasa-arvoon ja
tasapainon saavuttamiseen.
Lennu: ”Martti Lutherin mielestä sukupuolet olivat
kyllä tasa-arvoisia Jumalan edessä, mutta maallisessa elämässä mies oli perheen
pää. Naisen paikka oli kotona eikä saarnastuolissa, vaikka monissa pappiloissa
päätösvalta oli papin rouvalla.” (ks. Karanneet
nunnat, Simo Heininen, Kirkko & Kaupunki 2.11.2017)
Viljo: ”Minä annan nyt kuitenkin vaihtuvalle
jäsenellemme ensimmäisen varsinaisen puheenvuoron. Ehkä hän haluaisi tarttua
Lennun kommenttiinkin. Se sopii kyllä ihan hyvin.”
SilRa: ”Kiitos. Me poliitikot olemme kyllä
tottuneet siihen, etteivät Arkadian mäelläkään keskustelun aiheet aina pysy
työjärjestyksen raameissa ja että puhemies joutuu silloin tällöin
kopauttelemaan.”
”Pyhäinpäivään minulla ei ole mitään erityistä
huomautettavaa. Sen amerikkalainen versio saisi kyllä pysytellä Atlantin takana
eikä tunkeutua, kuten niin moni muu asia, meidän arkielämäämme. Oma traditiomme
seisoo ihan vakaasti omilla historiallisilla juurillaan.”
”Sen sijaan kyselisin hieman tasapainon ja
tasa-arvon perään. Itse olen aika varovainen feminismin ja yleensäkin kaikkien ismien suhteen. Ne tahtovat aina käpristyä yhden asian liikkeiksi,
jolloin ne lankeavat radikalisoitumisen ansaan. Silloin moniarvoinen joustavuus
ja suvaitsevaisuus joutuvat aina kärsimään, ja sillä on, kuten tiedämme, karmeita seurauksia.”
BL: ”Tasapainoa ei voida saavuttaa, jos
vaakakuppeihin ahdetaan täysin yhteismitattomia asioita. Täytyy vallita
jonkinlainen, alustava yhteisymmärrys siitä, mistä puhutaan ja millaisiin
arvoihin teot ja tavoitteet perustuvat.”
Lennu: ”Aivan niin. Jos vauvanvaippaa ja
snooker-peliä halutaan punnita samalla vaa’alla, on turha odottaa, että osapuolet
saavuttavat yhteisymmärrystä.”
Viljo: ”Niin kauan, kun pysytään selkeästi
mitattavissa tai punnittavissa asioissa, yhteisymmärrys on mahdollista
saavuttaa, jos hinnasta sovitaan. Mutta tehtävä on monin verroin mutkikkaampi,
kun tavoitteena on löytää tasapaino erilaisten ajatusten, kuten esimerkiksi vapauden tai usko käsitysten, välillä.”
SilRA: ”Voisi tietysti ajatella, että fundamentalismi eli vapauden ja uskon
naulaaminen pysyvästi ja lopullisesti kiinni hyvin suppeaan määrään (kahteen
tai kolmeen) periaatteita, voisi selkeyttää ongelmanasettelua, mutta käytäntö
on valitettavasti osoittanut, että lopputulos on ollut juuri päinvastainen.
Mitä tiukemmin vapaus ja usko on ankkuroitu omiin pilttuihinsa, sitä varmemmin edessä
on ollut kuolema.”
Lennu: ”Se on totta, eikä tilannetta ole helpottanut
se, jos sanotaan, että elämä ja kuolema ovat vain saman asian erilaisia
näkökulmia.”
SilRA: ”Niin on. Ei fundamentalismi ole mikään
ratkaisu. Päinvastoin. Se on pakopaikka. Piilopirtti arkajaloille.”
Viljo: ”Mikä siis ratkaisuksi?”
SilRA: ”Niin sanotut lopulliset ratkaisut ovat osoittautuneet maailmanhistoriassa
kauhistuttaviksi. Niihin ei siis pidä pyrkiä.”
Lennu: ”Mutta mitä niiden sijaan? Riittääkö
vastaukseksi vahva usko vapauten?”
Viljo: ”Niin voisi todella ajatella, jos
jaksaisimme uskoa, että elämän on kuin kaleidoskooppi eli
optinen
leikkikalu, johon
kurkistamalla voi nähdä aina uudenlaisia symmetrisiä kuvioita. Mikä
tahansa mielivaltainen kuvio heijastuu kaleidoskoopin peileistä useita kertoja
ja näyttäytyy siten symmetrisenä. Nimi tulee kreikan kielen sanoista kalos (kaunis), eidos (kuva, muoto) ja skopein (nähdä). (Wikipedia)
Lennu: ”Hyvä niin. Uuden elämän kynnyksellä, tulee
kuitenkin aina pohtineeksi, että kuka ne lasisirut keksi alun perin asettaa
sinne kaleidoskooppiin?”
