lauantai 11. marraskuuta 2017

599. Viljo Vähäsen syysparlamentti 21. 171111


Viljo: ”Hyvää iltaa. Tämä istunto jäi nyt Suomi-Ruotsi jääkiekkomatsin varjoon. Olihan se pakko katsoa kotona, koska Maamyyrä-korttelista ei olisi löytynyt vapaata televisioruutua ja talviolympialaiset Pyeongchangissa ovat jo ovella …”
Lennu: ” … Minulla oli kyllä vähän vaikeuksia päästä mukaan, kun Ukko ja Jenni olisivat välttämättä halunneet tulla kanssani iltakävelylle, kun näitä värikkäitä syysiltoja ei ole enää montakaan jäljellä ennen kuin lumi tulee.”
Viljo: ”Sori siitä. Nämä aikataulut ovat nyt tämmöisiä. Hyvä, että pääsit kuitenkin mukaan, koska me käytämme tämän istunnon jälleen juoruiluun emmekä jatka nyt viime viikonvaihteen vakavien aiheiden käsittelyä. Ne saavat levätä pöydällä vielä jonkin aikaa.”
SilRA: ”Minulle sopii kyllä ihan pelkkä rupattelu, kun meillä meni torstaina kyselytunti ihan pipariksi, agenttitarinaksi, kun piti selvittää, mahtuuko yksi valtiosihteeri mustan virka-auton takaboksiin.”
Viljo: ”Sitä minäkin ajattelin … että kuinka se mahtuu kansanedustajan arvokkaaseen käyttäytymiseen …”
BL: ”Täsmennetään nyt kuitenkin ettei Perussuomalaisten hallitusryhmän entinen valtiosihteeri Samuli Virtanen ole kansanedustaja, mutta voimme kyllä ymmärtää, millaisissa tunnelmissa miehen täytyy elää sinisenä puoluemiehenä vielä tänäkin päivänä, kun hänen poliittinen kotinsa paloi maan tasalle Jyväskylässä. Valokuva auton peräkonttiin ahdetusta kaverista, menee kyllä reippaasti poliittisen satiirin puolelle.”
Lennu: ”Se on totta. Mutta pidän kyllä aika mauttomana poliittisena huumorina sitä, että tälläkin pikku episodilla yritettiin mustamaalata pääministerin imagoa. Siitä näyttää tulleen jonkinlaista kansanhuvia, sirkushuumoria, kuten siitä valokuvasta, jossa Aleksander Stubb oli antanut kiinnittää itsensä sirkuksen onnenpyörään.”
Viljo: ”Tässä on häkellyttävää se, kuinka suurella innolla punainen oppositio (Vasemmistoliitto ja Sdp) käyvät sinivihreän (Kokoomus, Siniset) hallituksen kimppuun”
Antti Rinne: Kysymys on siitä, miten kansalaiset voivat luottaa ja suhtautua demokratian parlamentaariseen toimintaan. Nyt on käynyt selville, että valtiosihteeri Virtanen ja valtiosihteeri Nevamäki ovat kummatkin puhuneet jollakin tavalla muunneltua totuutta tämän asian yhteydessä, liittyen tapahtumiin tuolla pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa.  Kyllä tämä kaikki tapahtunut näyttää sen, että demokratian kannalta, parlamentaarisesta näkökulmasta, olisi ollut tärkeää tuossa tilanteessa viheltää peli poikki, käydä neuvottelut ja ehkä sitten päätyä tähän lopputulokseen, tähän ratkaisuun.  Te olette kyllä omalla toiminnallanne, pääministeri Sipilä, ja myös koko tämän episodin yhteydessä aikaansaanut lisää epäluottamusta ja demokratian kunnioituksen puutetta kansalaisissa tämän toimintanne johdosta. Miten te itse näette tämän: onko toimintanne vahvistanut kansalaisten luottamusta demokratiaan ja suomalaiseen parlamentaariseen toimintaan?
Li Andersson: Monet suomalaiset ihmettelivät kesällä sitä tapaa, miten hallitustyöskentelyä perussuomalaisten erottamisen jälkeen jatkettiin sellaisen ryhmän kanssa, jota kukaan suomalainen ei ollut vaaleissa äänestänyt. Silloin monet kysyivät, oliko tähän uuteen hallituspohjaan varauduttu hallituksessa etukäteen. Pääministeri Sipilä, kesäkuussa te sanoitte valtioneuvoston tiedonannossa uudesta hallituspohjasta, että tällaista keskustelua ei ole ollut olemassa ja että te kuulitte sunnuntai-iltana ensimmäisen kerran jotakin mietintää. Julkisuudessa on nyt esitetty väitteitä, joiden mukaan tämä ei pidä paikkaansa. Nämä väitteet ovat sen verran vakavia, että vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää äärimmäisen tärkeänä, että tähän asiaan nyt saadaan selvyys koko eduskunnan edessä. Pääministeri Sipilä, seisotteko edelleen kesäkuussa eduskunnalle antamanne lausunnon takana? 
SilRA: ”Tässä sekoittuvat epämääräisellä tavalla juoruilu ja ihan vakavat asiat. Yhteiskuntapolitiikan takakontissa ei Sinisen eduskuntaryhmän valtiosihteeri paljon paina. Sen sijaa syytä olla huolestunut siitä, että hallituksen parlamentaarinen pohja on eduskunnan kyselytunnin kaltaisilla näytelmillä kulumassa yhä ohuemmaksi.”
Viljo: ”Haluatko siis viitata siihen, että heti sen jälkeen, kun eduskunta on valinnut vuodenvaihteen jälkeen uuden puhemiehen, pitäisi aloittaa (asiallisesti ja vakavasti) keskustelu ennenaikaisista vaaleista?”
SilRA: ”Siihen suuntaan poliittinen ilmasto näyttää olevan väistämättömättä menossa … mutta huomautan, että sellaisen päätöksen takana on oltava hallituksen esitys eikä näytä todennäköiseltä, että pääministeri haluaisi mennä sellaisen päätöksen kanssa presidentin puheille.”
Lennu: ”Kyllä meillä siitäkin on keskusteltu iltaisin. Mutta ei meillä siihen suuntaan mitään paineita ole eikä Ukko varmaankaan tykkäisi siitä, että hänen pitkän vaalijunansa teemaksi muodostuisi eduskunnan hajottaminen ja ennenaikaisten vaalien järjestäminen. Se olisi pahasti ristiriidassa Ukon valitseman apoliittisen vaalihengen kanssa.”






sunnuntai 5. marraskuuta 2017

598. Viljo Vähäsen syysparlamentti 20. 171105

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä, Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaih-         tuva jäsen: Poliitikko (SilRA) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni
Kokoontumispaikka: Pataässä Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa
Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta – torstai 30. marraskuuta 2017. Lauan-       taisin ja/tai sunnuntaisin paitsi päätösistunto torstaina.
Työjärjestys: Sattumanvarainen.
Kahdeskymmenes istunto 5.11.2017

Viljo: ”Tänään on uskonpuhdistuksen muistopäivä. Sen vuoksi aloitamme istuntomme poikkeuksellisesti johdantopuheenvuorolla, jonka esittäjäksi olen pyytänyt vakiojäsenemme, Lennun. Ole hyvä.”
Lennu: ”Kiitos herra puhemies. Olen otettu tästä huomaavaisuudesta. Ensin on kuitenkin välttämätöntä todeta, että vaikka suurkirkon kellot hetki sitten lakkasivat kumisemasta ja karaoke on jo täydessä käynnissä, en halua puhua uskonpuhdistuksesta vaan reformaatiosta, kuten tämän päivän kirkkoisät ovat suositelleet siinä toivossa, että välttyisimme uusilta uskonsodilta Euroopassa ja koko maailmassa. Siinä he ovat tietysti oikeassa, vaikka sotien tuhoista kierrettä tuollaisella teologisella kauneusleikkauksella tuskin pystytään katkaisemaan.”
”Muutama päivä sitten valtakunnan päälehti, Helsingin Sanomat, teki arvokkaan kulttuuriteon julkaisemalla näyttävästi Martti Lutherin kaikki 95 teesiä, jotka merkitsivät alkuräjäytystä, kuten teesien uuden suomennoksen laatija, teologian tohtori Juhani Forsberg kirjoitti, katolisen kirkon hajaannukselle ja protestanttisten kirkkojen synnylle 500 vuotta sitten.”
”Oletan, että kaikki syysparlamentin osanottajat ovat lukeneet huolellisesti uuden käännöksen, koska siitä löytyy monenlaisia vinkkejä tasapainoon, jonka olemme valinneet parlamenttimme pääteemaksi ja tavoitteeksi.”
”Herra puhemies. Ehdotankin, että jokainen meistä kaivaisi nyt esiin yhden asian – ei siis välttämättä vain yhtä Lutherin teesiä – ja esittelisi sen meille. Toivon kuitenkin, että esittely olisi mahdollisimman tiivis ja esitän, ettei asiasta sallittaisi tässä istunnossa keskustelua, vaan kaikki ehdotetut teemat pantaisiin pöydälle johonkin myöhäisempään istuntoon.”
”Pitäisin lisäksi hyödyllisenä ja oikeana, että herra puhemies ottaisi itse ensimmäisen puheenvuoron, koska hänellä on meihin muihin verrattuna ylivoimaisesti enemmän kokemusta elämästä ja elämän rajojen ylittämisestä … tietysti, ellei hän katso yleisen sivistyksen ja korrektin käytöksen nimissä oikeammaksi antaa ensimäistä puheenvuoroa uudelle vaihtuvalle jäsenellemme nimenomaan sen vuoksi, että hän sattuu olemaan tällä kertaa niin sanotun kauniimman sukupuolen edustaja.”
SilRA: ”Kiirehdin huomauttamaan, herra puhemies, että reformaatio on sukupuolineutraali asia ja etten minä haluaisi ottaa tässä asiassa pappilan emännän roolia. Luotan siihen, että tästä porukasta löytyy riittävästi viisautta muutoinkin.”
Viljo: ”Kiitos näistä esityksistä. Annan kuitenkin ensimmäisen puheenvuoron sihteerillemme, mutta huomautan samalla, ettei sitä pidetä työjärjestyspuheenvuorona, jollaisen varjolla pääsisi vanhojen oppien mukaan keskeyttämään puheenvuoron ja rikkomaan minkä tahansa konklaavin hengen. Hyväksymme kuitenkin Lennun ehdotuksen pöydällepanosta.
Viljo kilautti lasiaan niin kevyesti, ettei yhtään päätä kääntynyt pöytämme suuntaan, vaan kaikki kuuntelivat intensiivisesti, kun pitkä ja laiha nuorimies, jolla oli polvista rikkinäiset dongarit, matki ihan onnistuneesti Tom Jonesin Delilah’aa
BL: ”Googlasin Lutherin teesit löytääkseni sanan armo, koska se on minun arkisen teologiani tärkeimpiä mutta samalla arvoituksellisimpia sanoja. Se löytyi seitsemästä teesistä, jotka kaikki liittyivät anekauppaan. Siispä heitän keskusteluun vain yhden Lutherin 95 teeseistä, jossa hän pelkistää armon sanoman: 62. Kirkon todellinen aarre on Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi. Mitä se  tarkoittaa? Mikä sen merkitys on tänä päivänä, kun suuret sotilasmahdit ovat etsimässä mahdollisimman edullisia asemia ja liittolaisia seuraavan sodan varalta? Sellaiselle matkallehan D. Trumpkin lähti eilen.”
SilRa: “Otan esiin katumusharjoitukset. Teesissaä 11 Luther kirjoittaa: Tämä rikkaruoho, että kanonisia katumusharjoituksia muutetaan kiirastulirangaistuksiksi, on nähtävästi tullut kylvetyksi piispain nukkuessa. Pahojen tekojen kirjo on tietysti valtava. Oikeuslaitoksen tehtävänä määritellä rikoksista annettavat rangaistukset ja eduskunta päättää niistä. Katumisen hyväksyminen osaksi valtion rikosoikeudellista voimankäytäntöä on tärkeä osa demokratia toteutumista. Lutherin käsitys aidosta katumisesta, on lähtökohtaisesti oikea.”
Lennu: “Luther antaa teeseissään 41-51 opetusohjeita kristityille. Ne kaikki ovat varoituksia anekaupan turmiollisuudesta. 50. Kristityille on opetettava, että jos paavi tuntisi anekauppiaiden rahastustavat, hän antaisi mieluummin Pietarinkirkon palaa tuhkaksi kuin rakentaa sen lampaittensa nahalla, lihalla ja luilla. Tämä teesi sattuu minun kohdallani luihin ja ytimiin saakka.”
Viljo: “Juhani Forsberg toteaa Hesarissa, ettei Luther esittänyt uuttaa oppia tai dogmaa, vaan halusi korjata kirkkoon pesiintyneen ongelman. Tämä tahtoo unohtua, kun puhutaan uskonpuhdistuksesta. Oli syntynyt väärä käsitys, että syntien anteeksiannon voi ostaa rahalla. Kirkon dogman, kristillisen opin tiivistelmän, Luther hyväksyi ja kehitti merkittävällä tavalla suullista opetusta (katekhesis) kirjalliseen suuntaan havaittuaan tarkastusmatkoillaan suuria puutteita tässä suhteessa. Näin syntyivät Martti Lutherin Vähä ja Iso katekismus”.
“Itse en näe itse teeseissä tai niiden tulkinnoissa suuria ongelmia. Ne ovat oman aikansa tuotteita, mutta niitä käytettiin uskonsodissa sytykkeinä, polttoaineina. Todelliset sotien syyt olivat raadollisempia, maallisempia. Poliittiset, taloudelliset ja sotilaaliset voimavarat tai niiden puute ovat olleet geopolitiikassa paljon vaarallisempia räjähdysaineita kuin uskonnoliset dogmit.”
“Ja kuitenkin – usko ja uskonto löytyvvät muodossa tai toisessa tänäkin päivänä vaikeimpien aseellisten selkkausten tai väestöllisten katastrofien taustalta.”
“Onko jollakin ihmisellä, ihmisryhmällä, valtiolla tai järjestöllä jumalallinen oikeus vallankäyttöön? Voiko tällainen oikeus perustua tieteelliseen tietoon vai lepääkö se vain uskomusten tai olettamusten varassa? Entä edustusoikeus? Voiko Jumalalla olla edustaja, jolla on oikeus ratkaista ihmisten välisiä ongelmia tai asioita yleensä.”
“Niistä suurin ja vaikein on kysymys elämästä ja kuolemasta.”
“Mielestäni tällaista edustusoikeutta ei voi järkeenkäyvästi perustella. Sen vuoksi hylkään sen omassa teologiassani, vaikka tunnen sen herättävän ongelmia myös Lutherin teesien suhteen.”










lauantai 4. marraskuuta 2017

597. Viljo Vähäsen syysparlamentti 19. 171104


Viljo: ”Näin pyhäinmiestenpäivänä, ajattelin, että …”
Lennu: "Herra puhemies, nimi muutettiin jo ajat sitten. Nyt meillä vietetään kaikkien pyhien päivää …”
Viljo: ”Aivan oikein. Miehistä on luovuttu. Nyt vietetään pyhäinpäivää eli on palattu alkuperäisille jalanjäljille. Pyhimyksiä ei erotella sukupuolen mukaan. Kaikki pyhimykset ovat samanarvoisia …”
Lennu: ”… se on oikein … meidän perheessä ei tiedetä, millainen pyhimys meille on tulossa, mutta syntyminen tähän maailmaan on aina pyhä tapahtuma … ainutkertainen ihme … kyllä sitä kannattaa juhlia …”
Viljo ymmärsi, ettei pyhäinpäivän nimestä kannattanut ryhtyä pidemmälle jahkaamaan Lennun kanssa, vaikka sanan historiasta löytyisi kyllä aihetta syvälliseenkin debattiin.
Viljo: ”Näinhän se on. Tuli vain mieleeni, että näin reformaation juhlavuotena sopisi täällä syysparlamentissakin noteerata, että olemme saaneet jälleen keskuuteemme uuden vaihtuvan jäsenen, joka istuu seurassamme koko marraskuun ajan …”
Lennu halusi kuitenkin pitää kiinni sukupuoliteemasta, koska se liittyi hänen mielestään saumattomasti syysparlamentin päämäärään, tasa-arvoon ja tasapainon saavuttamiseen.
Lennu: ”Martti Lutherin mielestä sukupuolet olivat kyllä tasa-arvoisia Jumalan edessä, mutta maallisessa elämässä mies oli perheen pää. Naisen paikka oli kotona eikä saarnastuolissa, vaikka monissa pappiloissa päätösvalta oli papin rouvalla.” (ks. Karanneet nunnat, Simo Heininen, Kirkko & Kaupunki  2.11.2017)
Viljo: ”Minä annan nyt kuitenkin vaihtuvalle jäsenellemme ensimmäisen varsinaisen puheenvuoron. Ehkä hän haluaisi tarttua Lennun kommenttiinkin. Se sopii kyllä ihan hyvin.”
SilRa: ”Kiitos. Me poliitikot olemme kyllä tottuneet siihen, etteivät Arkadian mäelläkään keskustelun aiheet aina pysy työjärjestyksen raameissa ja että puhemies joutuu silloin tällöin kopauttelemaan.”
”Pyhäinpäivään minulla ei ole mitään erityistä huomautettavaa. Sen amerikkalainen versio saisi kyllä pysytellä Atlantin takana eikä tunkeutua, kuten niin moni muu asia, meidän arkielämäämme. Oma traditiomme seisoo ihan vakaasti omilla historiallisilla juurillaan.”
”Sen sijaan kyselisin hieman tasapainon ja tasa-arvon perään. Itse olen aika varovainen feminismin ja yleensäkin kaikkien ismien suhteen. Ne tahtovat aina käpristyä yhden asian liikkeiksi, jolloin ne lankeavat radikalisoitumisen ansaan. Silloin moniarvoinen joustavuus ja suvaitsevaisuus joutuvat aina kärsimään, ja sillä on, kuten tiedämme,  karmeita seurauksia.”
BL: ”Tasapainoa ei voida saavuttaa, jos vaakakuppeihin ahdetaan täysin yhteismitattomia asioita. Täytyy vallita jonkinlainen, alustava yhteisymmärrys siitä, mistä puhutaan ja millaisiin arvoihin teot ja tavoitteet perustuvat.”
Lennu: ”Aivan niin. Jos vauvanvaippaa ja snooker-peliä halutaan punnita samalla vaa’alla, on turha odottaa, että osapuolet saavuttavat yhteisymmärrystä.”
Viljo: ”Niin kauan, kun pysytään selkeästi mitattavissa tai punnittavissa asioissa, yhteisymmärrys on mahdollista saavuttaa, jos hinnasta sovitaan. Mutta tehtävä on monin verroin mutkikkaampi, kun tavoitteena on löytää tasapaino erilaisten ajatusten, kuten esimerkiksi vapauden tai usko käsitysten, välillä.”
SilRA: ”Voisi tietysti ajatella, että fundamentalismi eli vapauden ja uskon naulaaminen pysyvästi ja lopullisesti kiinni hyvin suppeaan määrään (kahteen tai kolmeen) periaatteita, voisi selkeyttää ongelmanasettelua, mutta käytäntö on valitettavasti osoittanut, että lopputulos on ollut juuri päinvastainen. Mitä tiukemmin vapaus ja usko on ankkuroitu omiin pilttuihinsa, sitä varmemmin edessä on ollut kuolema.”
Lennu: ”Se on totta, eikä tilannetta ole helpottanut se, jos sanotaan, että elämä ja kuolema ovat vain saman asian erilaisia näkökulmia.”
SilRA: ”Niin on. Ei fundamentalismi ole mikään ratkaisu. Päinvastoin. Se on pakopaikka. Piilopirtti arkajaloille.”
Viljo: ”Mikä siis ratkaisuksi?”
SilRA: ”Niin sanotut lopulliset ratkaisut ovat osoittautuneet maailmanhistoriassa kauhistuttaviksi. Niihin ei siis pidä pyrkiä.”
Lennu: ”Mutta mitä niiden sijaan? Riittääkö vastaukseksi vahva usko vapauten?”
Viljo: ”Niin voisi todella ajatella, jos jaksaisimme uskoa, että elämän on kuin kaleidoskooppi eli
optinen leikkikalu, johon kurkistamalla voi nähdä aina uudenlaisia symmetrisiä kuvioita. Mikä tahansa mielivaltainen kuvio heijastuu kaleidoskoopin peileistä useita kertoja ja näyttäytyy siten symmetrisenä. Nimi tulee kreikan kielen sanoista kalos (kaunis), eidos (kuva, muoto) ja skopein (nähdä). (Wikipedia)
Lennu: ”Hyvä niin. Uuden elämän kynnyksellä, tulee kuitenkin aina pohtineeksi, että kuka ne lasisirut keksi alun perin asettaa sinne kaleidoskooppiin?”




torstai 2. marraskuuta 2017

596. Kiinalainen juttu 171102


Sain pari päivää sitten aimo annoksen kiinatietoutta, kun osallistuin kuunteluoppilaana  Aleksanteri-instituutissa järjestettyyn  Suomen geopoliittisen seuran seminaariin, jossa aiheena oli Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän geopoliittinen kolmio. Paneeliin osallistuivat dosentti Risto Volanen, fil.tri Jyrki Kallio ja Kiinan entinen suurlähettiläs ja nykyinen kansliapäällikkö Jari Gustafsson ja sen moderaattorina toimi suurlähettiläs Heikki Talvitie. Aiheeseen johdatteli seuran puheenjohtaja tri Pekka Visuri.
Seura julkaisee varmaankin jossakin vaiheessa yhteenvedon seminaarista kotisivullaan www.sgseura.fi joten en edes yritä referoida laajaa ja ajankohtaista aihetta.
Sen sijaan silmissäni välkehti kaiken aikaa elävästi  televisiokuvat Kiinan kommunistisen puolueen äskettäisestä puoluekokouksesta, jossa presidentti Xi Jinping ilmoitti maansa olevan valmis täyttämään arvotyhjiön, jonka Yhdysvaltain sekava johtajuus on maailmaan jättänyt.
Värisävy oli kirkkaan punainen. Massiiviset aplodit sotilaallisen ryhdikkäitä, yhtäaikaisia.
Suuri johtaja otti paikkansa suurten edeltäjiensä rinnalla.
Kiinalainen juttu oli valmis.
Ikivanhassa kiinalaisessa Tangram pelissä mies yrittää koota rikkimennyttä levyä. Tarinan mukaan neliön sijaan paloista syntyi erilaisia eläimiä ja muita kuvioita. Ensimmäinen tangram-kirja syntyi 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. Kiinasta se levisi nopeasti Eurooppaan. Kun Kiinassa kuvioihin liittyi merkityksiä, Euroopassa muodostettiin ”vain” kuvioita (Seija Aunila).
Jäin ihmettelemään, miksi seminaarissa kommunistisen Kiinan nykyistä asemaa ja politiikkaa kuvailtiin vapaaseen markkinatalouteen ja valtapoliittisiin teorioihin liittyvin sanakääntein ja käsityksin.
Oliko jostakin syystä pakko unohtaa kiinalainen totuus ja puhua maailmanpolitiikasta länsimaalaisin termein?
Eiväthän televisiokuvat kiinalaisen diktatuurin terävimmästä huipusta poikenneet juuri laisinkaan Adolf Hitlerin ja Josef Stalinin vastaavista propagandanäytöksistä niiltä ajoilta, jolloin he olivat valtansa huipulla.
Olivatko panelistit ehkä unohtaneet, mihin läntisen maailman traagisimmat demokratian, (kansanvallan) kokeilut (natsismi ja stalinismi) ovat johtaneet vai eikö kiinalaista juttua yksinkertaisesti osata kertoa kiinalaisenkulttuurin omilla sanoilla?
Eikö tuntuisi aika absurdilta, jos joku innostuisi tänä päivänä puolustamaan Hitleriä ja Stalinia vapaan markkinatalouden edelläkävijöinä ja airueina!
Kaiken kaikkiaan geopoliittisesta seminaarista jäi mielestäni puuttumaan Jean-Babtiste Durosellen tunnettu havainto Tout empire périra (kaikki imperiumit tuhoutuvat). Siihen kyllä viitattiin keskustelussa, kun joku yleisön joukosta kysyi, ”onko Kiina rakentamassa imperiumia”, mutta vastaus jäi (ehkä ajan puutteesta johtuen) kovin pyöreäksi.
Siitä on kuitenkin olennaisella tavalla kysymys.
Tänä päivänä länsimainen imperiumi (USA:ssa ja EU:ssa) on ottamassa vääjäämättömästi (?) askeleita kohti tuhoaan. Sen rinnalle nouseva kiinalainen imperiumi ottaa (Durosellea seuraten) askeleita samaan suuntaan, vaikka sille aurinko näyttää juuri nyt ja lähivuosinakin hymyilevän.
Siinä on maailmanpoliittisen kiinalaisen jutun ydin.