605. Viljo Vähäsen syysparlamentti 26. 171126

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko: (SilRA) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni

Kokoontumispaikka: Pataässä, Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa

Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta 2017 –  torstai 30. marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi päätösistunto torstaina.

Työjärjestys: Sattumanvarainen.

Kahdeskymmeneskuudes istunto 26.11.2017

 Viljo: ”Päädyimme eilen siihen, että vahvasti argumentoitu, selkeäsanainen puolueettomuus on nousemassa arvoon arvaamattomaan. Tästä on hyvä jatkaa.”

Lennu: ”Niin on, koska nyt on jo alettu pitää itsestään selvyytenä, että liityimme Euroopan unioniin sotilaspoliittisista emmekä taloudellisista tai kulttuurisista syistä ja että sen vuoksi sotilasliitto Naton jäsenyys on meille ainoa oikea ja luonteva ratkaisu. Emme ainoastaan ajaudu sinne kuin ajopuu myrskyssä, vaan se on meidän todellinen päämäärämme. Euroopan valtavirta vie meitä siihen suuntaan.”

SilRA: ”Näitä sanojahan ei julkisuudessa käytetä, vaan puhutaan turvallisuuspoliittisesta ratkaisusta, jonka alle taloudelliset intressit ovat nyt hautautuneet. Sanotaan, että maailmaa hallitsevat nyt kenraalit ja siviiliväestö on heidän talutusnuorassaan.”

BL: ”Vahvoja argumentteja on kyllä esitetty molemmin puolin, mutta ne eivät ole johtaneet puolueettomuuden ymmärtämiseen, vaan sanotaan, että siltä on pudonnut pohja pois.”

Viljo: ”Tosiasiaksi on jäänyt se, että kylmän sodan aikaa käytettiin sotilaalliseen varustautumiseen ja että kun maailma vapautui tämän sodan kahleista ja vapaan markkinatalouden susi päästettiin kahleistaan, juuri aseteollisuus – siis sotilaallinen varustautuminen – sai hetkessä tuulta purjeisiinsa.”

Lennu: ”Nyt puhutaan oikeilla termeillä. Turvallisuuspolitiikan painopiste on siirtynyt selvästi asevaraisuuden suuntaan. Sitä on turha kiistää, vaikka se tuntuu aika karmealta.

Viljo: ”Etenkin kun mahdollisuuksien ikkuna on nyt avattu selkosen selälleen uusimman, tehokkaamman ja tuhovoimaisemman aseteknologian suuntaan.”

Tuntui kuin Pataässän karaokepauhukin olisi jäämässä syysparlamentin varjoon, vaikka kukaan meidän pöydässämme ei korottanut ääntään. Päät pysyivät tiukasti kiinni skriinissä, kun sinne ilmestyi jenkkitukkainen basso, joka muistutti päivystävää dosenttia.

SilRA: ”Meillä Arkadian mäellä valmistaudutaan jälleen välikysymykseen, kun oppositio haluaa nähdä tulostaululla selvät numerot parlamentaarisesta kannatuksestaan. Vahvaa argumentointia puolueettomuuden puolesta on kyllä turha näissä olosuhteissa odottaa. Hallitus on kahlinnut itsensä soteuudistukseen eivätkä sotilaspoliittiset äänet sinne häkkiin saakka kuulu.”

Lennu: ”Kyllä niiden pitäisi kuitenkin aina kuulua, koska hiljainen ajautuminen Naton vaikutuspiiriin ja jähmettyminen robotti-trollien tuijotukseen, on vaarallisempaa kuin törmääminen sotemuuriin.”

Viljo: ”Tässä ollaan nyt ison ongelman edessä. Disinformaatio on sotkemassa pahemman kerran politiikan kotimaista kenttää. Hybridiosaamiskeskus on tietysti tärkeä keksintö ja sieltä voidaan odottaa vahvasti argumentoituja perusteita kaikille politiikan lohkoille, mutta sotapropagandan suhteen se saattaa herkästi ajautua sokeaan pisteeseen.”

SilRA: ”Se on totta. Ahneus ja itsekkyys eivät ole vieraita tällekään ajalle.”

Viljo salli Vaihtuvan jäsenen käyttää pitkän puheenvuoron Ayn Randin kirjasta ”Kun maailma järkkyi” jota Kyösti Niemelä referoin tänään Hesarissa, vaikka se liittyi vain hatarasti puolueettomuuden teemaan.

Lennu: ”Näin se on. Kyllä asevaraisen turvallisuuden taustalta aina paljastuu oman edun tavoittelu ja itsekkyys. Puolueettomuus on myös moraalisessa mielessä vaativa tavoite. Jos annetaan periksi väkivallalle ja rauhan ymmärtämistä pidetään paheena, tie onnelliseen elämään on ja pysyy tukittuna.

604. Viljo Vähäsen syysparlamentti 25. 171125

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko: (SilRA) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni

Kokoontumispaikka: Pataässä, Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa

Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta 2017 –  torstai 30. marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi päätösistunto torstaina.

Työjärjestys: Sattumanvarainen.

Kahdeskymmenesviides istunto 25.11.2017

Viljo: ”Tervetuloa syysparlamenttimme toiseksi viimeiseen istuntoon. Kokoonnumme nimittäin vielä huomenna, sunnuntaina, mutta sen jälkeen vain päätösistuntoon ensi torstaina. Valitettavasti moni asia, jota olemme ehtineet vain sivuta tai jonka olemme jättäneet pöydälle, jää kesken, koska käytämme tämän loppuajan vain yhteen asiaan disinformaatioon, jolle nykyaika on keksinyt monta erilaista nimitystä, mutta me voimme huoletta kutsua sitä sotapropagandaksi, vaikka tuo sana on jo monelta päässyt unohtumaan, kun rauha on meidän rajoillamme kestänyt jo monta vuosikymmentä.”

”Olen pyytänyt sihteeriämme käyttämään johdattelevan puheenvuoron.”

BL: ”Kiitos Herra Puhemies. Aihe on tosin niin laaja – ja myöskin räjähdysherkkä – että mainitsen vain kaksi viimeaikaista kirjoitusta, jotka sivuavat aihetta ja oletan, että ne ovat kaikille meille tuttuja.”

”Ensiksi Suomen Kuvalehden (SK 46) cover story, joka perustuu Luke Hardingin kirjaan Salajuoni ja jota on voitu lukea sähköisenä versiona jo jonkin aikaa, mutta joka julkaistaan virallisesti vasta 5.12.2017 eli itsenäisyyspäivämme  aattona (”KGB alkoi pehmittää Donald Trumpia jo vuonna 1987. Presidentinvaaleissa 2016 oli sadonkorjuun aika”), ja toiseksi Pekka Mykkäsen artikkeli Venäjän robotti-trolleista, jonka Hesari julkaisi 23.11.2017. (”Venäjän robotti-trollit kylvävät epäluuloa Suomeen ja muihin Euroopan maihin miljardin euron budjetilla”)

”Älkäämme unohtako, että sodassa on aina kaksi osapuolta. Yksin ei kukaan – ei ihminen, järjestö eikä valtio koskaan sodi. Ei pahinkaan diktaattori. Aina tarvitaan vähintään kaksi osapuolta. Se, joka luulee olevansa niskan päällä (voittaja) ja sekä se, joka tuntee olevansa sorrettu (häviäjä). Tämä koskee kaikkia sodan muotoja. Pieniä. Suuria. Kylmiä. Kuumia.”

”Sotapropaganda on olennainen osa kaikkia sotia. Se on vain yksi sodankäynnin muoto. Ei enempää, eikä vähempää.”

Blogisti piti pienen tauon. Myös Viljo ymmärsi, että sihteeri oli tulossa kulminaatiopisteeseen. Molemmat vilkaisivat ympärilleen, mutta Pataässän vakioyleisöllä oli parempaa ohjelmaa. Yksikään pää ei kääntynyt.

”Niinpä nyt parhaillaan riehuva informaatiosota on osa todellista sotaa.”

”Me emme vain tiedä, kuinka pitkä tämä askel on ja mikä tulee olemaan lopputulos. Olemmeko menossa kohti suurta sotaa vai ovatko suuret sodat jo jääneet selkämme taakse! Olemmeko ehkä matkalla kohti ikuista rauhaa!”

Lennu: ”On hyvä, että panit tämän riittävän suuriin raameihin. On nimittäin olemassa sokeutumisen vaara. Näemme vain toisella silmällämme. Sillä, jossa uskomme järjen asuvan. Luotamme sen antamaan kokemukseen. Meidän on vaikeaa erottaa, missä kulkee valon ja varjon välinen raja. Tunnemme vain hämärän. Suuren ja pelottavan.”

SilRA: ”Poliittinen ilmapiiri on äkkiä kiristynyt. Suuret sanat ovat alkaneet lentää. Valitettavasti. Syyttäjät nousevat korkeuksiin. Ymmärtämisestä tulee kirosana. Vannotaan faktoihin. Niin ja niin monta valhetta sekunnissa. Niin ja niin monta miljardia väärässä lokerossa. Strateginen kommunikaatio kadottaa merkityksensä.”

Lennu: ”Kyllä meilläkin nuo kirjoitukset luettiin ihan tarkalleen. Ne asetettiin omaan lokeroonsa. Varmuuden vuoksi. Odottamaan.”

Viljo: ”Ehkäpä meidänkin olisi hyvä odottaa. Jos robotti-trollit on pantu suoltamaan valeuutisia ympäri vuorokauden, useita kertoja minuutissa, ihmisen aivot murskautuvat hetkessä, jos hän aikoo tarttua siihen koneeseen hillitäkseen sen vauhtia. Vahinko vain, ettei odottaminenkaan tunnu aina järkevältä.”

Lennu: ”Mehän asetimme tavoitteeksemme löytää tasapainon. Pidän sitä edelleenkin tärkeänä tavoitteena. Nyt näyttää valitettavasti siltä, että polkumme on kaventunut. Jyrkänteet ja kuilut ovat syventyneet molemmin puolin. Kieli on pidettävä entistä tukevammin keskellä suuta. Jokaisen sanan takana luuraa väärin ymmärtämisen, tahallisen liioittelun ja mustan syyttelyn varjo.”

Viljo: ”Niin on. Siksi vahvasti argumentoitu, selkeäsanainen puolueettomuus on nousemassa arvoon arvaamattomaan. Siitä saattaa olla muodostumassa myös valtiollisen itsenäisyytemme kultainen lanka.”

BL: ”Jos Herra Puhemies sallii, toivoisin, että pitäisimme tämän teeman työjärjestyksenämme myös huomenna emmekä turvautuisi viimeisessä varsinaisessa istunnossamme sattumanvaraisuuden houkutukseen.”

Viljo: ”Tähän pyrimme. Palaveri on päättynyt.”

Viljo kilautti pitkävartisella lusikallaan Guinness-lasinsa kylkeen. Vasta silloin muutama pää kääntyi pöytämme suuntaan.

603. Viljo Vähäsen syysparlamentti 24. 171119

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko: (SilRA) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni

Kokoontumispaikka: Pataässä, Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa

Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta 2017 –  torstai 30. marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi päätösistunto torstaina.

Työjärjestys: Sattumanvarainen.

Kahdeskymmenesneljäs istunto 19.11.2017

Viljo: ”Hyvää valvomisen sunnuntaita. Näin ajattelin sanoa alkajaisiksi, kun suurkirkon kellojen kumina jälleen lakkasi ja täällä Pataässässä alkoi tavanomainen karaokejytinä, vaikka arvaan kyllä, että nyt te ihmettelette, onko minun ajantajuni kadoksissa tai onko Leijona-kelloni pudonnut Ryssänkärjen kallioille. Mitään niin dramaattista ei ole kuitenkaan tapahtunut, vaan tulin vain aamulla katsoneeksi, mitä allakkaani on punaisin kirjaimin kirjoitettu tämän päivän kohdalle, ja siellä luki Valvomisen sun.”

”Vaikka tarkoitukseni ei ole jatkaa eilistä istuntoamme  Lutherin jalanjäljissä eikä muutoinkaan viedä ajatuksiamme enemmälti kirkolliseen suuntaan, olen monistanut (baarimestarin luvalla) teitä varten Googlesta löytämäni tekstin.”

Valvokaa! Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.”

Lennu: ”On siinä mukavasti viisautta yhdeksi sunnuntai-illaksi.”

SilRA: ”On on. Jopa hieman enemmän kuin Suvivirressä, joka herätti vielä viime keväänäkin jonkin verran mediakohinaa.”

Viljo: ”Tänään otamme kuitenkin työjärjestykseen ihan maallisen kohinan, joka on hämmentänyt pitkään puoluekenttää ja joka on rikkomassa hallituksen ja opposition välistä, yhä paksummaksi pullistuvaa muuriakin.”

Lennu: ”Et kai nyt sentään ajattele alkoholilain uudistusta tai seksuaalista häirintää?”

Viljo: ”Itse asiassa en, vaikka niistäkin syntyisi tässä ympäristössä varmaankin aika vilkas keskustelu, jos yleisökin pääsisi osallistumaan syysparlamenttimme työskentelyyn. Olen pyytänyt, että sihteerimme johdattelisi meitä aiheeseen.”

BL: ”Kiitos herra puhemies. Aiheena on sote-uudistus.”

Viljo näki kuinka Lennun niskakarvat värähtivät ja hänen suunsa jäykistyi melkein suoraksi viivaksi eikä siinä ollut jälkeäkään iloisesta  hymystä, johon television katsojan ovat tottuneet.

BL: ”Todellakin. Tämä on uudistus, joka on pannut – ja tulee vielä panemaan – koko poliittisen järjestelmämme kovalle koetukselle. Sen sisällä mylläävät suuret rattaat. Suuremmat kuin minkään yksittäisen muutoksen kohdalla koko 100-vuotisen itsenäisyytemme aikana. Tietysti ottamatta huomioon sisällissotaa, talvisotaa ja jatkosotaa. Suomen on tarkoitus astua vuonna 2020 ulos mahdollisuuksien ikkunasta kokonaan uuteen maailmaan, jossa jokainen kansalainen ja täällä asumisluvan saanut ulkomaalainen, jopa ne onnettomat ihmiset, jotka joutuivat pakolaiskriisin kuumimmissa käänteissä painumaan maan alle, joutuu etsimään oman paikkansa uudella tavalla. Kukaan ei voi piiloutua toisen selän taakse. Kaikki joutuvat seisomaan samassa tuulessa ja myrskyssä. Ottamaan vastaan kaiken. Antamaan kaiken. Kantamaan vastuuta kaikesta. On totuttu ajattelemaan, ettei sellaista yhteishenkeä voi syntyä muulloin kun suuren vaaran, äärimmäisen suuren vaaran uhatessa. Että se on mahdotonta tavallisena arkipäivänä. Tavallisessa elämässä. Tavallisissa oloissa. Ja kuitenkin. Juuri siihen päämäärään ollaan nyt pyrkimässä.”

SilRA: ”Sihteeri on näköjään lukenut hyvin Googlesta muistion ”Mitä sote-uudistus tarkoittaa minulle”, jossa selvitetään ihan kuvien kanssa, minkälaisia sosiaali- ja terveyspalvelut tulevat olemaan vuonna 2020 hallituksen esitysluonnoksen mukaisesti. Eikö niin? Mutta mielestäni maalailemasi mahdollisuuksien ikkuna näyttää kuitenkin tässä aikataulussa aivan liian utopistiselta, kun ajatellaan, että soppaa on keittämässä koko eduskunta, jossa hallituksella on vain heiveröinen enemmistö. Mikä on se suuri vaara, jota nyt tarvittaisiin tuollaista yhteishenkeä varten?”

BL: ”Myönnän toki, että paperipino on valtava. Eivät minun  voimani ole alkuunkaan riittäneet sen läpikahlaamiseen.

Lennu: ”Kyllä minunkin on myönnettävä, että olen ollut vaikeuksissa sote-uudistuksen kokonaisuuden hahmottamisessa ja vähän ihmettelen, kuinka Herra Puhemies rohkeni ottaa näin valtavan paketin pureskeltavaksemme yhden sunnuntai-illan aikana. Siinä mielessä ymmärrän kyllä sihteeriä. Hän on löytänyt ihan hyvän yhteenvedon.”

Viljo: ”Sata vuotta ja enemmänkin me olemme etsineet oikeaa rajaa yksilön ja yhteisön, kansalaisen ja valtion väliltä. Se on politologian, siis yhden tieteenhaaran, tärkein ydinkysymys, johon vastausta ei kuitenkaan ole löytynyt. Nyt siihen törmättiin sähäkästi, kun lainsäätäjä yritti määritellä yksityisen ihmisen valinnanvapauden rajoja ja kun muutamat kunnat alkoivat tulkita itsemääräämisoikeuksiaan omien ajatustensa ja mieltymystensä mukaisesti. Vanhat juoksuhaudat heräsivät eloon ja luokkataisteluaseet kaivettiin esille, kun vasemmisto (sdp ja kom/skdl/vasemmistoliitto) ja oikeisto (kok/maalaisliitto/keskusta) pääsivät toistensa kimppuun eduskunnassa. Se olisi oikeastaan aika huvittavaa, elleivät molemmat osapuolet olisi niin tosissaan. Hampaat irvessä.”

”Sen vuoksi meidän pitäisi - jälleen kerran ja uudelleen – aloittaa keskustelu siitä, mikä on valtion asema ja rooli suomalaisessa yhteiskunnassa tällä vuosituhannella. Siis tällä vuosituhannella! Ihmisestähän me jo tiedämme ihan tarpeeksi. Ihminen on viheliäinen olento täällä maapallolla. Ehkä lopulta kaikkein viheliäisin. On ollut aina. Ja tulee aina olemaan. On sen vuoksi valitettava tosiasia, että ilman ihmistä ei olisi valtiotakaan. Valtio on ihmisen luomus. Siksi tuntuu järjenvastaiselta ja aina vain yhtä kohtalokkaalta, että ihmisen ja valtion välille ei löydy rauhallista yhteistyötä. Että taistelu jatkuu vuodesta, vuosikymmenistä, vuosisadoista ja vuosituhansista aina vain eteenpäin. Suuri paradoksi on siinä, että ihminen taistelee siis itseään vastaan!”

”Sote-uudistus voisi olla – jos ymmärsin oikein, mitä Blogisti tarkoitti - hyvä treenikenttä, laboratorio, valtion aseman ja roolin uudelle ymmärtämiselle. Puhtaalta pöydältä, jos mahdollista. Vaikka vain koemielessä.”

Lennu: ”Hyvä niin. Mutta kun meikäläinen on elänyt koko lyhyen elämänsä valtaeliitin sisällä tai sisäpiirissä, jos tahdotte, minun on vaikea ymmärtää, mitä Herra Puhemies, tarkoittaa sanoilla puhtaalta pöydältä. Ehkä se selviää, jos jatkamme valvomista vielä tämänkin sunnuntai-illan jälkeen. Ajattelen vain, että mitä Ukolle ja Jennille – ja minulle! – tapahtuisi, jos meidät pyyhittäisi pois pöydältä. Että me olisimme vain kiusallisia tahroja valtakunnan juhlapöydällä?”

”Historian roskapöntössä meillä olisi kyllä hyvääkin seuraa!”

602. Viljo Vähäsen syysparlamentti 23. 171118

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko: (SilRA) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni

Kokoontumispaikka: Pataässä, Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa

Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta 2017 –  torstai 30. marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi päätösistunto torstaina.

Työjärjestys: Sattumanvarainen.

Kahdeskymmeneskolmas istunto 18.11.2017

Viljo: ”Tänään palaamme Lutherin teeseihin, jotka jätimme pöydälle. Päivän tapahtumat eivät nimittäin antaneet uusia virikkeitä, vaikka esimerkiksi Suomen Kuvalehden viimeisimmästä numerosta löytyisi ainakin yksi juttu, johon voisimme tuoreeltaan tarttua …”

Lennu: ”Minulle sopii, että palaamme teeseihin, sillä arvaan Herra Puhemiehen viittaavan salaliittoon. Se luettiin kyllä meillä suurennuslasin kanssa, mutta aihe on niin kuuma, että se vaatii muutaman päivän verran kypsyttelyä …”

Viljo: ”Aivan oikein. Teppo Tiilikaisen kokoama juttu, joka kertoo, kuinka Komanda Rossija sai Vladimir Putinin johdolla Donald Trumpin johtaman Team USA:n koukkuunsa, on liian paksua tavaraa syysparlamentin lauantai-illan istuntoon.”

SilRA: ”Sehän on vain yhden toimittajan tulkinta enkä antaisi sille noin suurta painoa.”

BL: ”Ehkä kuitenkin muistamme, että Luke Harding ei ole kuka tahansa toimittaja ja että päätoimittaja Ville Pernaa ei myöskään ole kuka tahansa päätoimittaja, vaan hän on taustaltaan poliittisen historian tutkija ja Eduskuntatutkimuksen entinen johtaja. Siksi on merkittävää, että hän otti Hardingin kirjan lehtensä cover storyksi otsakkeella ”Talutusnuorassa” ja selosti jo kansilehdellä, kuinka KGB alkoi pehmittää Donald Trumpia jo vuonna 1987 ja että presidentinvaaleissa 2016 oli sadonkorjuun aika.”

Lennu: ”Räväkästi sanottu. Juuri siksi Ukko ja Jenni tarttuivat siihen. Mutta eihän Suomen Kuvalehti toki tarvitse journalistisia ohjeita maamme korkeimman ulko- ja turvallisuuspoliittisen johdon taholta. Onhan meillä tämä sananvapaus…”

Viljo: ”Juuri näin. Siksi jätämme salaliiton johonkin myöhempään istuntoon.”

Viljo näki kyllä, kuinka Lennun silmissä välähti hyväksyvästi ja hän arveli, että vaihtuva jäsen olisi ehkä halunnut tarttua poliittisempaan teemaan kuin Lutherin teeseihin, joita on jauhettu lehdistössä koko vuoden ajan. Mutta hän halusi kuitenkin jättää Ville Pernaan rauhaan, koska jonkinlainen myrskyhän siitä artikkelista on odotettavissa.

Viljo: ”Me käsittelimme jo viime kerralla anteeksiannon ongelmaa, vaikka se ei tullut teeseissä esille, vaan kosketti uuden piispan puhetta. Sillä tuskin on salaliiton kanssa mitään tekemistä, sillä suurvaltapolitiikan näyttämöllä ei anteeksi juuri pyydellään …”

Lennu: ”Ei ainakaan ihan noin tuoreita juttuja kuin tässä tapauksessa. Ne vaativat oman kypsymisaikansa.

Viljo: ”Ehkäpä vaihtuva jäsenemme haluaisi nyt kuitenkin sanoa jotakin lisää katumuksesta, jonka hän nosti esille Lutherin teeseistä.”

SilRA: ”Sehän sopii. Katumusharjoituksilla ja anteeksiannolla on tietysti vissi yhteys. Vaikka Luther suuttui siitä, että katumuksen siemen oli kylvetty paavin kirkossa silloin, kun piispat nukkuivat ja että siitä syystä se oli ryöstäytynyt rikkaruohoksi anekaupan muodossa, itse katumus ei ole menettänyt merkitystään. Tuntuisi luonnolliselta, että anteeksianto edellyttäisi aina katumusta. Aitoa katumusta on kuitenkin vaikea määritellä ja sen vuoksi sen sovittaminen poliittisiin tekoihin on äärimmäisen vaikeaa. Niinpä katumus ja anteeksianto edellyttävät rohkeutta ja laajaa sydämen sivistystä. Filosofisessa mielessä katumus lähestyy totuutta (totuuden etsimistä), henkilökohtaista käsitystä siitä, mitä totuus on. Mutta samalla se edellyttää myös viisautta ymmärtää, että ihmisten käsitykset totuudesta saattavat olla hyvinkin erilaisia.”

”Kun siis puhutaan katumuksesta operatiivisessa merkityksessä, pitäisi ymmärtää, että eletään fundamentalismin (siis periaatteiden) maailmassa, jossa törmäykset ovat usein äänekkäitä ja kivuliaita. Se asettaa anteeksiannolle ankaria vaatimuksia. Niissä maisemissa ei kasva kuitenkaan (Lutherin) rikkaruohoja, vaan moninaisuuden ymmärtämisen tuomaa elämän suolaa.”