615. Pahasti pielessä? 180126

Katsoimme yhteisestä sopimuksesta, omissa oloissamme, Viljo Vähäsen kanssa eilisen vaalitentin alusta loppuun ja päätimme laatia sen pohjalta loppulausunnon presidentinvaalikampanjasta, vaikka sen lopputulosta joudutaan vielä odottamaan yli kahden yön.

Odotimme kuitenkin tähän aamuun saakka median kommentteja ennen kuin läksimme kävelemään kohti Ryssänkärkeä.

Eilinen talvi oli sulanut yhdessä yössä pois. Vain muutama valkoinen läiskä oli enää jäljellä.

Se kuvasi sattuvasti sekä meidän tunnelmaamme että koko vaalitaistelua.

Turhuuden turhuutta?

Viljo aloitti. Arvoituksellisesti, kuten saattoi olettaa.

”Tuli mieleeni Saarnaaja”

Kaikella on määrähetkensä,
 aikansa joka asialla taivaan alla

Aika on syntyä 
ja aika kuolla,
 aika on istuttaa 
ja aika repiä maasta

Aika surmata
 ja aika parantaa,
 aika on purkaa 
ja aika rakentaa,

Aika itkeä 
ja aika nauraa,
 aika on valittaa 
ja aika tanssia,

Aika heitellä kiviä
 ja aika ne kerätä, 
aika on syleillä
 ja aika olla erossa,

Aika etsiä
 ja aika kadottaa,
 aika on säilyttää
 ja aika viskata menemään,

Aika repäistä rikki
 ja aika ommella yhteen,
 aika olla vaiti
 ja aika puhua,

Aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.

”Ei siitä paljon jäänyt käteen. Paneelipuuroksihan se meni, vaikka toimittajat yrittivät kyllä ansiokkaasti jäsentää keskustelua. Porvarit eivät langenneet yhtyneen vasemmiston kaivamaan sudenkuoppaan, vaan väittely aktiivisuusmallista lysähti kasaan. Nato-ansaan ei kukaan jäänyt kiinni. Demariehdokas oli palannut takaisin punaiseen harharetkeltään siniseen maailmaan. Elovena-tyttö yritti häikäistä vaalealla, mutta ei onnistunut. Vihreä harhaili edelleen harmaissa sfääreissä. Maalaisliiton tragedia ei räjähtänyt silmille vaan sammui. Vain Kunniapuheenjohtajan väite siitä, että Gallupit ovat pahasti pielessä, särähti hieman korvassa. Istuva presidentti sulautui mukavasti kansan joukkoon.”

- Haluatko siis sanoa, että suuri keskustelu käytiin väärään aikaan?”

”Tavallaan. Jos ajatellaan, että vaalit olisivat olleet vain pari viikkoa myöhemmin, jolloin kansa olisi ollut yleislakon kaltaisessa vaalikuumeessa ja kansanedustajat olisivat käyneet mutapainia tiedustelulainsäädännön kanssa. Kansalaissodan traagiset muistotkin olisivat silloin tuntuneet ehkä herkemmiltä.”

- Mutta vaalien ajankohtahan on määrätty perustuslaissa eikä sitä voida poliittisten intohimojen pohjalta siirrellä.

”Hyvä niin. Juuri se luo poliittiselle järjestelmälle jatkuvuutta ja turvallisuutta. Siinä on selkeät perusteet myös presidentinvaaleista. Toisen kierroksen kohtalo ratkeaa sunnuntaina tai viimeistään silloin, kun vaalin tulos on perustuslain mukaisessa järjestyksessä vahvistettu. Vaalipaneeleilla tai gallupeilla on tässä suhteessa vain oireellinen merkitys. Lopputulos ratkaisee.”

- Aivan niin. Vasta se antaa myös ulkopuolisille tarkkailijoille (ulkovalloille) oikean kuvan siitä, miten suomalainen demokratia toimii.

”Kyllä. Meidän sopii pitää tämä mielessämme, kun arvioimme, mitä läheisissä ja kaukaisemmissakin naapureissamme tapahtuu virallisten, kunkin valtion oikeusjärjestelmän mukaisissa vaaleissa. Rule of law merkitsee sekä lain kirjainta että sen henkeä. ”

614. Sudenkuoppa 2 180124

Olimme Viljo Vähäsen kanssa väärässä. Sudenkuoppa, josta keskustelimme juuri ennen loppiaista (ks. 611. Sudenkuoppa 180105), ei ollutkaan mikään pieni sudenkuoppanen vaan todellinen ansa, ehkä hyvin vaarallinenkin.

Tähän päädyimme, kun uskaltauduimme sankassa lumipyryssä kahlaamaan aamuhämärässä kohti Ryssänkärkeä. Ajattelimme ehtiä takaisin ennen kuin meteorologien ennustama vesisade yllättäisi meidät.

”Nyt hallituksesta syrjään heitetty työväki on nousemassa barrikadeille iloitsemaan siitä, että suuri saalis vaikeroi sudenkuopan pohjalla. Siitä kaikuu koston suloinen riemu ja voiton huuma.”

Viljo oli jälleen runollisella tuulella.

Olimme kiinnittäneet huomiota siihen, ettei kapinakenraalina tällä kertaa ollutkaan mikään ammattiyhdistyspomo, vaan ihan tavallinen kansalaisaktivisti, jonka Suomen Kuvalehti oli nostanut viikon henkilöksi sillä perusteella, että hän oli onnistunut hetkessä keräämään tarvittavat viisikymmentätuhatta (50 000) nimeä kansalaisaloitteeseensa, jonka tarkoituksena on kumota eduskunnan hyväksymä hallituksen esitys 124/2017 vp (ks. SK 3/2018 Susan Heikkinen ”Kapinakenraali. Martin-Èric Racinen kansalaisaloite teki työttömien kohtelusta puheenaiheen”)

- Aivan. Sudenkuoppa laukesi. Porvarit putosivat vasemmiston virittämään ansaan ja nyt siihen on vedetty presidenttikin mukaan. Makea saalis!

”Niin. Hirmuisen hauska ajoitus osoittautui suorastaan mestarilliseksi, kun presidentinvaalien ennakkoäänestys oli juuri päättynyt ja työväestön suuret johtajat kokoontuivat puimaan nyrkkiä ja todistamaan uskoaan kuin jossakin äärilahkon telttakokouksessa. Nyt lähdetään osoittamaan Suomen kansalle, missä kaappi seisoo.”

Viljo muisti entisestä elämästään Kansainvälisen loppu sanat:

Työmiehet, kyntäjät ja kaikki,
 työkansan joukko nälkäinen.
 Maa meidän on ja olla täytyy,
 vaan ei laiskain lurjusten.
 Nälkä meill' on aina vieraanamme
 vaan kuin korpit haaskoiltaan
 me kerran kaikki karkoitamme,
 niin päivä pääsee paistamaan

. Tää on viimeinen taisto,
 rintamaamme yhtykää
 niin huomispäivänä kansat
 on veljet keskenään.

Palasimme kuitenkin viileämpään sävyyn.

- Kyllä tällä viime hetken lakkoaallolla saattaa olla merkitystä lopulliseen äänestystulokseen. Olipa kansalaisaloitteen lopputulos eduskunnassa mikä tahansa, rintamajako on ehtinyt jo tulla selväksi. Herrat vastaan kansa. Se on tosiasia ja siinä asennossa sudenkuoppaan pudonnut saalis joutuu nyt kitumaan sunnuntai-iltaan saakka.

”Ehkä niin. Yksi, yksittäinen sana, voi joskus saada elämää suuremman merkityksen, jos se sattuu osumaan oikeaan hetkeen ja oikeaan virtaan, jolla ei tarvitse olla mitään tosiasiallista yhteyttä suurempaan kokonaisuuteen. Sellaiseksi näyttää nyt muodostuneen sana naurettava (ks. ”Älä hyvä Pekka väärentele minun puheitani”, sanoi silminnähden tuohtunut Niinistö HS:n ja IS:n vaalitentissä.” Helsingin Sanomat 23.1.2018) Meillekin näyttää käyneen juuri niin, kun emme arvanneet, että aktiivimallista tulisi näin raju riita presidenttiehdokkaiden kesken. Eihän se mikään naurettava asia ole. Ei tietenkään, mutta sitä kautta avautui suora väylä vaikeaan, kivulloiseen ja herkkään keskusteluun arvojohtajasta. Sillä sanalla on näissä vaaleissa yhtä monta sisällöllistä merkitystä kuin on ehdokkaitakin. Se on mieluummin hyllyvä suo kuin sudenkuoppa.”

- Näissä vaaleissa piileskelee myös mielenkiintoinen jakolinja kansanehdokkaiden ja puolueiden ehdokkaiden välillä. Niinistö ja Väyrynen lukeutuvat edellisiin ja muut jälkimmäisiin. Sillä saattaisi olla ainakin symbolista merkitystä, jos toisella kierroksella olisi vastakkain jompikumpi kansanehdokas kenenkä tahansa puolue-ehdokkaan kanssa. Jos kansanehdokkaat joutuisivat vastakkain, tämä ero vesittyisi.

”Ehkä kuuden vuoden kuluttua kukaan presidenttiehdokkaista ei haluaisi piiloutua siinä tapauksessa kansan selän taakse.”

613. Väliarvio 180114

Presidentti valitaan kahden viikon kuluttua. Kaikki kahdeksan ehdokasta kiertävät kenttää. Kalastavat ääniä, kuten sanotaan. Gallupit kertovat, missä mennään.

Päätimme Viljo Vähäsen kanssa tehdä väliarvion numerojärjestyksessä, vaikka kaikki ehdokkaat eivät ole vielä päässeet näyttämään taitojaan Yle1:n tunninmittaisissa vaalitenteissä.

Emme sen vuoksi arvioi ehdokkaiden vaalikampanjoita laisinkaan emmekä suorita vaaliveikkausta eli arvioi, kuinka monta prosenttia kukin ehdokas tulee saamaan kokonaispotista. Emme siis myöskään arvuuttele, tuleeko yksi vai kaksi äänestystä. Siitä pitää media kyllä huolen.

Sen sijaan sovimme, että kumpikin meistä esittää vuoronperään  arvionsa neljästä ehdokkaasta.

Se on tasapuolista. Pelkkää aritmetiikkaa.

Käytämme prosessioikeuden emeritusprofessori Jyrki Virolaisen suosittamaa, oivallista menetelmää: pro et contra ja annamme mielikuvien, tietojen ja tuntemusten virrata vapaasti, mutta mahdollisimman pelkistetysti

Viljo aloitti.

(2) Kyllönen. Pro Valoisa. Hymyilevä. Ottaa rennosti. Saa voimaa Tarja Halosesta, naiseudesta. Moderni vasemmistolainen. Contra Ei oikeastaan mitään, koska ymmärtää asemansa puoluekentässä.

WP

(3) Haavisto. Pro Maltillinen. Asiallinen. Älykäs. Contra Edellisten vaalien menestys rasittaa. Vihreys olematonta. Ei usko asiaansa.

Viljo

(4) Vanhanen. Pro Osaa peittää hyvin pettymyksensä toivottomassa tilanteessa, kun oma puolue hajosi. Contra Ei uskalla sanoa, että Paavo Väyrynen teki karhunpalveluksen yhteiselle asialle.

WP

(5) Huhtasaari. Pro Elovena-tytön imago on hauska, jopa uskottava. Contra Veljeily äärioikeiston kanssa näivertää täysin menestymisen mahdollisuuden.

Viljo

(6) Haatainen. Pro Valoisa demari. Punainen puhuttelee. Contra on nykyisen puheenjohtajan vanki. Ei pysty löytämään Pertti Paasion humanismia.

WP

(7) Väyrynen. Pro Vahva usko siihen, että juuri hänet on valittu johtamaan Suomen kansaa. Contra Ei uskalla myöntää itselleen, että on tehnyt elämässään kaksi suurta virhettä. Toinen niistä on oman puolueen tuhoaminen.

Viljo

(8) Niinistö. Pro Noussut omin avuin, ilman puoluetta, kansan suosioon. Contra Kaikki hyvin nyt, mutta kuinka jatkaa kansanpresidenttinä kuusi vuotta puolueiden pelikentällä?

WP

(9) Torvalds. Pro Loikka kommunistista poroporvariksi onnistui aika hyvin. Contra Nato-innostus ja värikkäät sukat hieman huvittava yhdistelmä.

612. Loppusuoralla 180107

Loppusuora on alkamassa. Viimeinen ponnistus. Sitten kaikki on ohi. Voittajaa juhlitaan.

Varjossa on hiljaista. Vain nyrkit puristuvat taskuissa.

Ei sille mitään voinut.

Lopputulos ratkaisee.

Pulinat pois!

Näillä mennään.

Historia rakentuu nykyhetken palasista. Sanoista. Sirpaleista. Erivärisistä. Erimuotoisista. Eripituisista. Toiveista. Pettymyksistä.

Ilosta ja vihasta.

Tosiasioista ja unelmista.

Lasketaan päiviä. Vuosia. Vuosikymmeniä. Minuutteja. Sekuntteja. Sekunttien tuhannesosia.

Ajatusten helminauhoissa niitä riittää. Loputtomasti. Ikuisesti.

Nyt ovat jäljellä vain television tunnit. Jokaiselle ehdokkaalle samanmittaiset. Kuusikymmentä minuuttia.

Aika on armoton. Se mittaa kaikelle, kaikille, yhtä pitkän palasen elämänlangasta.

Numerojärjestyksessä.

(2) Kyllönen (3) Haavisto (4) Vanhanen (5) Huhtasaari (6) Haatainen (7) Väyrynen (8) Niinistö (9) Torvalds

611. Sudenkuoppa 180105

Sudenkuoppa on taitavasti rakennettu ansa. Tarkoitus on, että saalis astuu siihen arvaamatta, putoa ja kuolee. Ehkä kärsii pitkään ja kivuliaasti. Ilman sääliä. Lopullisesti.

Viljo Vähänen tunsi sudenkuopat. Entisestä elämästään. Ei hän niistä koskaan minulle puhunut, eikä ehkä  muillekaan.

Mutta arvaamattomuus, sattuma ja tuho olivat hänelle tuttuja.

Siksi hän tarkkaili vaistomaisesti ympäristöään, jokaista askeltaan. Oli varuillaan. Vaikka ulkopuolinen, vieras, ei sitä juuri havainnut.

Minä tiesin.

Siksi hänen kysymyksensä, kun lähestyimme ensimmäistä kertaa tänä vuonna Ryssänkärkeä, ei tullut yllätyksen.

”Kuka rakensi Kokoomukselle sudenkuopan? Mistä löytyy se metsästäjä, saalistaja, joka pystyi hetkessä keräämään satatuhatta ilkkujaa kuopan reunoille ja katsomaan, kuinka saalis kärsii?”

Kysymys on tietysti aktiivisuusmallista, jonka eduskunta hyväksyi joulukiireissään, kun uusi alkoholilaki painoi päälle ja tavanomaiset joulurahat oli jo ehditty jakaa.

”Se oli hyvin naamioitu kuoppa. Kauniita sanoja. Suuria lupauksia. Eduskunnan arvovalta pelissä mukana. Aktiivisuus on hieno asia. Eihän kukaan nyt passiivisuutta hyväksy. Ajattele nyt! Että maksettaisiin ilmaista rahaa sänkyyn. Eihän se vetele. Ylös vain ja lenkille. Niinhän se Tarvajärvikin (kok) aikoinaan kehotti ja sai kansan liikkeelle.”-

- Näin siinä näyttää käyneen. Kansalaisaloitetta käytettiin nyt tehokkaasti hyväksi. Sehän on tarkoitettu juuri tällaisia tilanteita varten. Suora demokratia toimii. Nyt se kävi paljon vaivattomammin kuin kahden presidenttiehdokkaan nimenkeruu.

”Tässä tuli nyt Olavi Borgin aikoinaan keksimä ideologinen perusrakenne nätisti esille. Sosialistit kaivoivat kuopan ja porvarit vajosivat siihen. Tällä kertaa se oli tavallista helpompaa, koska nykyisessä hallituksessa on tuo kaikkien tuntema valuvika. Oikea työväki puuttuu sieltä. Nyt vanhat taisteluhuudot kaikuvat ja väki lähtee liikkeelle.”

- Aivan. Vasemmistoliiton puheenjohtaja puhuu työttömien ideologisesta kurittamisesta, mikä näyttää nyt sopivat mainiosti puheenjohtajakriisissä kamppaileville demareille.

”Niin. Oppositiossa olevat pienet porvaripuolueet, kristilliset ja ruåtsalaiset, joutuvat kiemurtelemaan, mutta ideologisille kameleonteille tilanne tuntuu sopivan mainiosti.

- Sanoisin myös, että sudenkuopan kaivajille ansan virittämisen ajoitus osui nappiin. Niiden mielestä nyt voidaan yhdessä horjuttaa myös Kokoomuksen valta-asemaa presidentinvaalitaistelun viimeisellä kynnyksellä, kun kaikki ehdokkaat saavat ensi viikolla tunnin mittaisen, ikioman puheenvuoron televisiossa.

”Tämä on senkin vuoksi – aivan sattumalta tietysti – hirmuisen hauska ajoitus, että sekä idässä että lännessä kuohuu presidentin ympärillä. Vladimir Putinilla ei ole häätää uudelleenvalinnan suhteen, vaikka paluu vanhan ajan puoluediktatuurin kummittelee kulisseissa, mutta Donald Trump on ajautumassa vääjäämättä tilanteeseen, jossa virkakausi lopahtaa kesken kaiken.”

”Nyt meillä on mahdollisuus näyttää maailmalle, kuinka suomalainen monipuoluejärjestelmä toimii ja kuinka meillä demokratian pelisääntöjä kunnioitetaan”-

- Aivan niin. Tässä mielessä meidänkin olisi ehkä parempi puhua vain pienestä sudenkuoppasesta!

”Lopultakin aika vaarattomasta ansasta”, myönsi Viljo Vähänen, kun lähestyimme Kasinon hiekkarantaa, jonka paljaita, alakuloisia reunoja merivesi vielä huuhteli.