716. Anteeksi! 190501

”Minulla ei ole sanoja häpeälle, jota tunnen nyt niistä ennakkoluuloista, ajatuksista ja kielestä jota olen käyttänyt homoseksuaaleista, juutalaisista, sunneista, somaleista tai muista ihmisryhmistä. Voin sanoa niiden olevan valitettavasti aitoja”.

”Anteeksi” on vahva voimasana. Sitä voi käyttää monenlaisissa tilanteissa. Tahattomissa sattumissa. Ruuhkassa, jos sattuu tönäisemään. Ruokapöydässä, jos läikyttää pöydälle. Mutta myös pahoissa ja vakavissa tilanteissa, jotka ulottuvat syvälle mielenrauhaan ja saattavat jäädä ikuisiksi ajoiksi vaivaamaan.

Jäimme Viljo Vähäsen kanssa pohtimaan anteeksipyytämisen ongelmaa Ryssänkärjessä vappupäivän kevätauringossa hyvissä ajoin ennen kuin suuntasimme kohti Ullanlinnaa.

Aihe oli tuttu viime päivien mediasta, kun demareiden kansanedustajaksi tuli valituksi henkilö, joka oli pyytänyt suorassa televisiolähetyksessä tuhannesti anteeksi vanhoja kirjoituksiaan, jotka olivat tulleet päivänvaloon kiusallisesti juuri sen jälkeen, kun vaalitulos oli vahvistettu.

Viljo aloitti.

”Eniten minua jäi vaivaamaan se, että ihminen tunnustaa ajatelleensa ja kirjoittaneensa jotakin tärkeää ja merkittävää vain muutama vuosi sitten ja nyt hän kieltää jyrkästi tuntevansa tuota ihmistä, mutta sanoo kuitenkin syvästi häpeävänsä kaikkea sitä, mitä tuo kummallinen ihminen on mennyt kirjoittamaan. Anteeksipyyntö jää leijumaan tyhjän päälle. Aivan samalla tavalla kuin valehtelu kuuluisalla hiilivalkealla.”

- Aivan. Olen samaa mieltä, vaikka en ole tietenkään varma siitä, että tästä valehtelusta puhuttaisin yhtä kauan aikaa kuin evankeliumeissa, siis vuosituhansia.

”Kansanedustajuus tekee tästä tapahtumasta tosi dramaattisen, lähes traagisen. Enkelit ja haamut alkavat kilpailla keskenään.”

- Kuinka pitkälle anteeksipyyntö mielestäsi riittää?

”Se ei kyllä riitä mihinkään. Ei, vaikka se olisi kuinka vilpitöntä ja tarkoittaisi vain hyvää. On syntynyt tahra, joka pilaa yksittäisen kansanedustajan ja pahimmassa tapauksessa koko suomalaisen kansanedustuslaitoksen mainen.”

- Mitä siis pitäisi tehdä?

”Asia on täysin asianomaisen kansanedustajan oman harkinnan varassa. Ratkaisu ei löydy lainsäädännöstä. Ei hallinnollisista määräyksistä eikä rikoslaista. Se on ratkaistavissa vain moraalisin perustein.”

”Tällä tarkoitan – jotta Sinullekaan ei jäisi epäselväksi – että asianomainen pyytäisi mahdollisimman pian eroa eduskunnan jäsenyydestä ja että asia saatettaisiin vaalien jälkeen valittavan perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi. Lopullinen päätös tehtäisiin eduskunnan täysistunnossa.”

715. Kysymyksiä 190427

:,: Minne käy tuulen ilmassa tie? :,:

Minnekä myrsky merien aallot viimeinkin vie?
:,: Missä on pilven hautausmaa? :,:
Sanopa, missä taivahan tähti levätä saa?
 :,: Ihminen minne, minnekä hän? :,:
Minnekä rientää ihmisen henki, tiedätkö sen?

(A.E. Hagfors/Emil von Qvanten, 1827-1903/N. Järvinen)

Tässä viikonvaihteessa ilma on täynnä kiperiä kysymyksiä. Yhdeksän hullunkurista perhettä etsii toisiaan yhden perheen asettamien kysymysten pohjalta. Tavoitteena on löytää porukka, joka voisi tulla toimeen keskenään ja johtaa maata Valtioneuvoston linnasta käsin neljän vuoden ajan.

Vastauksia etsitään kahdeksaan ydinkysymykseen, 39 lisäkysymykseen ja neljään erikoiskysymykseen. Ei siis mikään vähäpätöinen tehtävä verrattuna A.E. Hagforsin neljään kysymykseen, jotka jäivät vuosikymmeniksi elämään sävelten siivin ja joita alun perin taisi olla muuutama enemmänkin.

Joka tapauksessa 459 vastauksen ristiintaulukoinnissa ja analysoimisessa on hikinen urakka kysymysten asettajalle.

Hallitusneuvottelut polkaistiin siis eilen virallisesti käyntiin, kun puolueet pääsivät helposti yksimielisyyteen siitä, että tunnustelut aloittaa eduskuntavaaleissa suurimman äänimäärän saavuttanut puolue.

Viljo Vähänen epäröi, vaikka kevätaurinko helotti pilvettömältä taivaalta Ryssänkärjessä.

”Vaikka kysymykset ovat paljon täsmällisempiä ja konkreettisempia kuin Hagforsilla, niistä hehkuu samanlaista kaihoa ja toiveikkuutta, joiden taakse todellisuus herkästi katoaa. Valtataistelu on raadollista puuhaa. Vastauksia kyllä kertyy valtaisa määrä, mutta ne katoavat herkästi taivaan sineen.” 

”On helppoa sanoa, että aluksi kaikki pelurit asettavat korttinsa avoimesti pöydälle. Se on reilua. Mutta vuosikymmenet ovat osoittaneet, että valtapoliittiset megatrendit toteutuvat myös meikäläisessä monipuoluejärjestelmässä ja että niiden voima tulee nytkin näkymään hallitusneuvottelujen lopputuloksessa.”

”Näissä olosuhteissa aikarajojen on pakko joustaa. Meillä ei ole varaa ajautua Ruotsin kaltaiseen, loputtomaan vetkutteluun. Emme voi myöskään jäädä suurten eurooppalaisten valtioiden sisäisten ongelmien vangeiksi, vaan meidän tehtävä ratkaisut omassa aikataulussamme, omien etujemme mukaisesti.”

”Vaikka emme tietenkään onnistu löytämään tälläkään kertaa oikeita vastauksia A.E. Hagforsin kysymyksiin.”

714. Havaintoja 190419

Vaalit menivät. Vaaleja tulee. Sellaista on elämänrytmi politiikassa. Emme kuitenkaan kiirehtineet Viljo Vähäsen kanssa takaisin piippuhyllylle, vaan jäimme odottamaan virallisia tuloksia eduskuntavaaleista ja kuulostelemaan ensikommentteja. Ja niitähän on tullut yhtenä ryöppynä pääsiäispyhien alla.

Pitkänäperjantaina rauhoituimme katselemaan kevään heräämistä Ryssänkärjessä ja kokosimme alustavan rypäleen havaintoja.

1. Suomalainen demokratia toimi moitteettomasti. Kansainvälinen yhteisökin luotti siihen täydellisesti. Emme tarvinneet vaalitarkkailijoita. Valta vaihtui normaalisti. Kauniisti. Vanha kaarti siirtyi syrjään ja uudet voimat astuivat esiin.

2. Euroopassa herännyt oikeistolainen populismi etsi rauhanomaisesti oman paikkansa meidän vaalijärjestelmässämme, vaikka aiheuttikin parin vuoden aikana pahanlaisen turbulenssin.

3. Suurin muutos nähtiin siinä, ettei yksikään puolue ylittänyt 20%:n kannatusrajaa. Näin pohjoismaisen sosialidemokratian vuosikymmeniä kestänyt ylivoima nujertui lopullisesti. Se on hyvä asia.

4. Myös Maalaisliiton omaleimainen asema särkyi eivätkä nimenmuutokset enää purreet. Uuden imagon etsintä tyssäsi lopulta kuin seinään, mikä tuntuu kiusalliselta, kun samanaikaisesti juuri Maalaisliiton johdolla tasavallan talous ja tulevaisuus alkoi näyttää valoisammalta. Ymmärrämme täysin pääministerin reaktiot vähän ennen vaaleja ja välittömästi niiden jälkeen.

5. Paavo Väyrysen elinikäinen unelma Kekkosen kaltaisesta suuresta johtajasta taisi haihtua nyt taivaantuuliin.

6. Jytky tuli, vaikka sitä hieman epäröimme ennen vaaleja, kun tarkastelimme ilmapiirin muutosta piippuhyllyltä. Onneksi mitään niin suurta mullistusta ei syntynyt kuin Ranskassa silloin, kun kansa äänesti Emmanuel Macronin valtaan. Perussuomalaisista katosi Timo Soinin myötä viimeinenkin tuoksu Suomen Maaseudun puolueesta.

7. Nyt kaikki on valmista uutta hallitusta ajatellen. Toivottavasti ratkaisua ei tarvitse etsiä kuukausitolkulla, kuten Ruotsissa tapahtui. Brexit  voi kyllä sotkea vielä pahasti kuvioita. 

8. Maailmanpolitiikassa on menossa niin suuri myllerrys, ettei meidän vaaleillamme ole tosiasiassa mitään merkitystä tapahtumien kulkuun. On vain keskityttävä oman pihan ja kotipiirin hoitoon ja vältettävä turhia riskejä. 

713. Politiikan piippuhyllyltä 10. 190414

Nykyisin sanotaan kansanomaisesti, että suden hetkellä nukkuvan ihmisen elimistö alkaa valmistautua uuteen päivään, ja vanha ihminen kuolee, jos hän ei enää jaksa aloittaa uutta päivää. Suden hetkellä normaalin päivärytmin mukaan nukkuvalla on uni syvintä ja elintoiminnot hitaimpia. Suden hetkellä ihmisen ruumiinlämpö lähtee nousuun ensin laskettuaan. (Wikipedia)

Sudenhetki koittaa jälleen tänä iltana, kun vaalihuoneistojen ovet sulkeutuvat ja televisioruutuihin ilmestyvät ennakkoäänestyksen tulokset.

Alkaa uusi päivä. Vanha kuolee pois ja uutta kestää neljä vuotta. 

Sellainen on suomalaisen politiikan elämänrytmi.

Se on samanlainen poliittisen teatterin näyttelijöille (ehdokkaille), ohjaajille (puolueille) ja käsikirjoittajille (ohjelmanikkareille). Myös nukkujat joutuvat elämään samassa rytmissä, vaikka eivät välittäisi käydä äänestämässä.

Emme kiirehtineet piippuhyllyltä alas vaaliuurnille, vaan annoimme ajan soljua kaikessa rauhassa. Oman numeromme käymme tietysti piirtämässä äänestyslippuun hyvissä ajoin, jotta kansalaisvelvollisuutemme tulisi täytetyksi. 

Tällä kertaa numeron valinta tuntui tavallista hankalammalta. 

Olavi Borgin ideologiseen peruskaavaan oli ilmestynyt uusia yrittäjiä ja vanhat olivat jauhautuneet vuosikymmenten kuluessa niin samannäköisiksi, särmättömiksi, että niitä oli vaikea erottaa toisistaan.

Samalla uudet yrittäjät vaikuttivat edelleenkin väkinäisiltä ja vierailta.

Kohtasimme vaalipäivänä kipeän ongelman.

Olimme seuranneet kiinteästi neljän vuoden ajan pääministerin yritystä luoda jotakin uutta suomalaiseen politiikkaan. Olimme järjestäneet Viljo Vähäsen kanssa syksyllä 2017 Pataässässä 27 syysparlamentin istuntoa ja seuranneet henkeä pidätelleen Bjälbon uutisia syksystä 2015 kevääseen 2016 ja heränneet hetkeen, jolloin hallituksen elämänlanka katkesi.

Sympatiamme oli vahvasti pääministerin puolella.

Mutta kuinka muuttaa sympatia konkreettiseksi teoksi, numeroksi äänestyslippuun, kun hän eleli kaukana pohjoisessa ja me taivalsimme syvällä etelässä.

Vaalipiirijaosta muodostui meille ylitsepääsemätön muuri – melkein samanlainen, joka halkoo tänä päivänä Jerusalemin ja aikoinaan Berliinin ja jollaista yritetään jääräpäisesti rakentaa USA:n ja Meksikon rajalle.

Mikä ratkaisuksi?

Vastaus löytyi pari päivää sitten metroaseman ylätasanteelta, jolla innokkaat ehdokkaat ja heidän tiiminsä olivat jakamassa vaalibrosyyreita. 

Päätimme osoittaa sympatiamme pääministerin puolueen ehdokkaalle Helsingissä ja toivoa, että sen kaiku kuuluisi ja näkyisi Oulussa.

Näin tunsimme pääsevämme ehjin nahoin irti sudenhetkestä ja aloittavamme nelivuotisen taipaleemme uudessa valossa.

Sympatiaretkemme tulokset tuskin kuitenkaan näkyvät kovin selvästi sen jälkeen, kun eduskuntavaalien tulokset on virallisesti vahvistettu.

712. ”Hesari sai haltuunsa” 190410

* Raportti antaa harvinaisen selkeän kuvan siitä, mikä uudistuksessa meni pieleen valmistelua johtaneiden sekä siihen tiiviisti osallistuneiden virkamiesten mielestä. 

* Selvitykseen on haastateltu lainvalmistelusta vastanneita avainhenkilöitä, kuten valtiosihteeri Martti Hetemäkeä, nykyistä oikeuskansleria Tuomas Pöystiä, ylijohtaja Kirsi Varhilaa, entistä hallitusneuvosta Pekka Järvistä, lainsäädäntöjohtaja Auli Valli-Lintua, alivaltiosihteeri Päivi Nergiäja hallintoylilääkäri Lasse Lehtosta. 

* Lisäksi raporttiin kertoivat näkemyksiään toistasataa valmisteluun osallistunutta virkamiestä pääasiassa eri ministeriöistä, sekä yli 600 maakunnissa uudistusta edistänyttä henkilöä. 

* Selvityksen on kirjoittanut joukko konsultteja sekä lainsäädäntötutkimuksen emeritusprofessori Jyrki Tala.

Aavistelimme eilen, että vaalijuna kulkisi viimeiset metrit kohti vääjäämätöntä lopputulosta, joka selviäisi palmusunnuntain iltana, ellei jokin arvaamaton, ulkopuolinen isku tulisi häiritsemään junan kulkua (ks. Politiikan piippuhyllyltä 9). 

Tänä aamuna isku tuli, mutta ei se ollut arvaamaton eikä ulkopuolinen, vaan odotettu ja sisäsiittoinen.

Joku oli vuotanut Hesarille raportin, joka oli tarkoitus julkaista vasta vaalien jälkeen. (ks. ”HS sai haltuunsa valtio-neuvoston tilaaman selvityksen, joka kuvaa sote-uudistuken valmistelua”, Paavo Teittinen 10.4.2019)

Neljäs valtiomahti näytti kyntensä taitavasti valitulla hetkellä – heti, kun ennakkoäänestys oli päättynyt.

Sellainen on valtataistelun henki juuri nyt.

Lainsäädäntövallan arvovaltainen valmistelukoneisto sai lukea päivälehden sivuilta, millaista työtä se oli tehnyt ja millaisessa hengessä. 

Joukko konsultteja ja lainsäädäntötutkimuksen emeritusprofessori saivat samalla sulan hattuunsa. 

Lopputulos ei sinällään ole mikään yllätys. Tavallinen kansakin on jo ehtinyt aavistaa, että sote-lakien valmistelussa on ollut jotakin mätää.

Nyt se paljastui.

Merkittävä syy soten aikatauluongelmiin oli raportin mukaan keskustan ja kokoomuksen vuonna 2015 tekemä sopimus, jossa keskusta sai maakunnat ja kokoomus valinnanvapauden.

Kyllä kansa tietää.

Olisi kyllä ollut tyylikkäämpää, että tosiasiat olisivat paljastuneet vasta palmusunnuntain jälkeen, kun uusi eduskunta aloittaa työnsä.

Mutta poliittisessa teatterissahan ei jaeta tyylipisteitä, vaan siellä arvioidaan käsikirjoitusta ja ohjausta. Ja lopputulosta.

Vastuusta eivät pääse karkaamaan myöskään ne kansanedustajat, jotka näissä vaaleissa luopuivat vapaaehtoisesti jakarandatuolistaan, kuten eivät myöskään ne, joille kansa ei antanut uutta valtakirjaa.

Hesari sai varmaankin pisteitä median sisäisessä valtataistelussa. Niiden arvoa ja sisältöä emme kuitenkaan lähde arvailemaan. 

711. Politiikan piippuhyllyltä 9. 190409

Nyt eivät sanat enää riitä muuttamaan sitä, mitä tulee tapahtumaan palmusunnuntaina ja millaisina numeroina se näkyy, kun ensimmäiset ennusteet ilmestyvät kuvaruutuun..

Tarvittaisiin jokin arvaamaton, ulkoinen isku, joka muuttaisi asioiden vääjäämättömän marssin kohti lopputulosta, johon ollaan menossa.

Yllätys. Se tässä näyttää nyt olevan tulossa.

Jytkyksi sitä voisi tälläkin kertaa kutsua, vaikka tuon sanan hohto on jo haalistunut eikä sen keksijästä ole kuin varjo jäljellä, jos sitäkään.

Liikettä siihen suuntaan johtaa kiistattomasti Jussi Halla-aho, joka on televisioesiintymisillään onnistunut vaikuttamaan poliittiseen ilmapiiriin sitä mukaan kuin vaalipäivä lähestyy ja Gallup-demokratian mukaansa tuoma arvausleikki päättyy.

Numerot puhuvat.

Siinähän ei sellaisenaan ole mitään uutta. Niin on tapahtunut monta kertaa aikaisemminkin.

Mutta nyt numerot tuotavat mullistuksen, jonka alle moni vanha totuus hautautuu. 

Pelin henki näyttää sellaiselta, että Maalaisliiton käenpoikanen työntää kansakunnan pesästä ulos kirjavan joukon tuttuja, nimivahvoja veljiään ja sisariaan, ja ottaa (ainakin hetkeksi) politiikan näyttämön haltuunsa.

On jokseenkin turha etsiä syyllistä, sitä leppälintua, jonka piti vartioida pesää eikä päästää vieraita sisälle.

Käki on ovela lintu. Se kuuluu luonnon suureen järjestykseen. Ei sille tarvitse mitään tehdä. Koska sille ei voi mitään tehdä.!

Sekin tiedetään, että uusi käki tulee laulamaan samoja säveliä kuin vanhakin. Kyky hurmata ei katoa minnekään.

Se, mikä tämän päivän maailmassa saattaa aiheuttaa suurta hämmennystä, on käen oma kuulokyky, jonka turvin se pystyy erittelemään kaukaa, horisonttien takaa kuulemiaan ääniä, matkimaan niitä ja muokkaamaan niiden säveltasoa ja rytmiikkaa kotimaiseen ilmapiiriin sopivaksi.

Samaa, ovelaa ja arvaamatonta taktiikka ovat soveltaneet käytäntöön monet aikaisemmat käkisukupolvet.

Ei tarvitse kuin muistella ääriliikkeiden vuosisataista soundia oikealta ja vasemmalta.

Nimiä mainitsematta, koska vanhat nimet ja nimitykset johtavat herkästi harhaan ja hämärtävät sen tuoksun, joka uuteen ilmiöön aina liittyy.

Sunnuntai-iltana kilpalaulanta kärjistyy – ja sitten katkeaa. Vanha ja uusi sekoittuvat toisiinsa aivan samalla tavalla kuin Edith Södergramin runossa Yötunnelma – Nokturn, jonka Selim Palmgen on punonut herkäksi sävelryijyksi.

Varjoon peittyy polku öinen, rannan raidat soivat. Mustat jätit rantaa vartioivat. Haaveisiinsa suven maa unhottuu.

710. Piinapenkki 190331

Piinapenkki on vanha ja raaka kidutusväline. Sitä on käytetty paljon etenkin keskiajan vankiloissa. Kuuluisimpia piinapenkin uhreista oli Henrik VIII:n valtakaudella vääräuskoisuudesta ja maanpetturuudesta syytetty Anne Askew, jota kuukausien ajan kiduttaen yritettiin saada tunnustamaan. Myös vuoden 1606 ruutisalaliittoon kuulunut Guy Fawkes joutui piinapenkkiin, jotta hän paljastaisi muiden salaliittolaisten nimet. (Wikipedia)

Asetus kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta. Annettu: 29.09.1989

Tämän me tiesimme ihan hyvin Viljo Vähäsen kanssa. Piinapenkki ei kuulu keskiaikaisessa merkityksessä nykypäivään. Mutta pelko ja ahdistus kyllä kuuluvat. Sen ymmärsimme, vaikkei meillä ollut niistä henkilökohtaisia kokemuksia.

Ryssänkärjessä ajatuksemme lensivät itse asiassa hyvin kauas siitä konkreettisesta maailmasta, jolla Wikipedia kuvailee piinapenkkiä ja johon kidutuksen vastainen kansainvälinen sopimus perustuu. 

Mutta nyt, kun olimme tarkkailleet eduskuntavaalien lähestymistä ja edessä oli vain kaksi viikkoa itse tapahtumaan, ajatus piinapenkistä nousi yllättäen esille.

Viljo täsmensi.

”Yksi vanha ja arvokas puolue on nyt piinapenkissä. Sitä ollaan repimässä palasiksi.”

- Aivan. Mutta ero on siinä, ettei piinapenkki sijaitse vankilassa eikä kiduttajalla ole sellaista konkreettista hahmoa kuin vanhan ajan pyövelillä. Mutta sen sijaan uteliaita katsojia kyllä riittää eri puolilla maata ja jopa maailmaakin. Odotetaan vain tunnustusta.

”Näinhän se on. Piinapenkin tarkoituksena ei ole tuottaa kipua vaan saada tunnustus. Syyllistä etsitään viimeisen hengenvetoon asti.”

Emme halunneet Viljon kanssa piiloutua mystiseen hämärään, mutta emme katsoneet myöskään mahdolliseksi puhua henkilönimillä, vaan totesimme vain, että avainsanat löytyvät helposti tämän, aprillipäivää edeltävän sunnuntain Hesarista seuraavien vihjeiden perusteella:

(1) Koko sivun ilmoitus. Maksajana Seitsemän tähden liike rp. ”Kansanvallan hätäkellot”

(2)  Artikkeli ”Suomen polttopiste. Oulun seudulla on ollut kireä tunnelma koko talven. Valtapuolue keskustan ja perussuomalaisten taistelu äänestäjien sieluista on ollut poikkeuksellisen repivää” (Tommi Nieminen).

Piinapenkissä on siis Maalaisliitto-Keskustapuolue. Pelkkä nimi kertoo, että kyseessä on arvovaltainen vanhus. Entinen ja nykyinen puheenjohtaja. Yksi ja sama historiallinen olento. 

Ja kuten Wikipedia kertoo jos uhri ei ole yhteistyöhaluinen, pyörittämistä jatketaan kunnes raajojen nivelet antavat periksi ja irtoavat kehosta. Tässä vaiheessa uhri on suurissa tuskissa ja kuolee hitaasti veren valuessa kehosta.

Julma tapahtuma siis. 

Kuvaan kuuluu välttämättä se, että katsojien joukossa on Juudas, joka pääsi erinäisten muodonmuutosten jälkeen karkuun kiduttajalta ja nauttii nyt Gallupien kirkkaassa valossa suuren voiton odotuksesta.

Mutta sitä täydentää olennaisella tavalla myös seitsemän tähden taivas, joka on tulvillaan toivoa ja syytöksiä. Yhtenä ryöppynä. 

Erityisen katkeralta saattaa piinapenkkiläisestä kuulostaa Hesarin toimittajan kaappaama yleisömielipide. Suomi on tuuliajolla. Maata ikään kuin hallitsee toimitusministeristö, mutta sen jäsenet kirmaavat jo kahleitta vaalikentillä ja kampittavat toisiaan. Eduskunnassa on kymmenen oppositiopuoluetta, muttei enää ensimmäistäkään, jota huvittaisi puolustaa monia päätöksiä, joita on neljä vuotta ajettu.

Mutta Viljo halusi vielä lisätä hämmennystä.

”Vaikka pyövelin persoona jää tässä tarinassa epämääräiseksi, olisi kyllä hyvä tietää, millaista tunnustusta hän nyt odottaa. Mikä on rikos? Mitä pitäisi tunnusta? Mitä pahaa kidutettava on tehnyt? Entä jos uhri onkin aivan väärä?”

Aikaa on kovin vähän. Vuosia on paljon vielä edessäpäin.

Jäämme siis Viljo Vähäsen kanssa odottamaan jännittynein mielin, mitä huhtikuuna 14. päivän iltana tapahtuu.

Gallupit ovat gallupeja. Vaalimainokset mainoksia. Vaalitentit tenttejä.

Kyllä kansa tietää.