316. Jouluyönä 141224

1. Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.

2. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana.

3. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.

Google: ”Gaius Julius Caesar Augustus (synt. Gaius Octavius Thurinus, myöh. Gaius Julius Caesar, yleisesti Augustus) (23. syyskuuta 63 eaa. – 19. elokuuta 14), oli Rooman ensimmäinen keisari (valtakausi 16. tammikuuta 27 eaa. – 19. elokuuta 14 jaa.). Augustus oli Julius-Claudius-suvun ensimmäinen keisari. Julius Caesar adoptoi hänet vuonna 44 eaa. ja nimitti seuraajakseen. Ulkonaisesti Augustus säilytti Rooman tasavallan muodot ja tavat, mutta hallitsi käytännössä yksinvaltiaana yli 40 vuotta. Augustus lopetti veristen sisällissotien kauden verisillä sodilla. Hänen suurimpana saavutuksenaan pidetään pitkää suhteellisen rauhan aikakautta Pax Romanaa. Augustus julistettiin jumalaksi pian kuolemansa jälkeen. Tulevat Rooman ja Bysantin hallitsijat ottivat Augustuksen sukunimen Caesar ja arvonimen Augustus keisarien pysyviksi arvonimiksi.”

”Augustus oli yksi antiikin maailman suurista propagandisteista. Hän palkkasi runoilijoita, historioitsijoita ja taiteilijoita muokkaamaan julkisuuskuvaansa. Kuvanveisto esimerkiksi siirtyi vähitellen realismista kohti ihannoivaa keisariutta palvelevaa kuvaustyyliä. Augustuksen propaganda oli niin tehokasta, että sitä on monin osin toisteltu nykypäiviin asti. Augustus väitti perustaneensa uudelleen tasavallan, ja hänen propagandansa takia väite näytti lähes uskottavalta. Toisin kuin Caesar, Augustus kätki todellisen valtansa, eikä häntä kutsuttu diktaattoriksi tai kuninkaaksi vaan tittelillä princeps, joka tarkoittaa ensimmäistä kansalaista tai hallitsevaa kansalaista. Augustus myös esiintyi usein hyvin vaatimattomana. Hän ei asunut valtavassa palatsissa vaan normaalikokoisessa talossa Rooman perinteisellä aristokraatisella alueella.”

4. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua,

5. verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana.

Ote novellistani Otus: ”No, ensinnäkin näkö- ja kuuloelimet, siis silmät ja korvat, kehittyvät, kuten olemme jo oppineet, aika myöhäisessä vaiheessa. Niiden aiheet alkavat kuitenkin muodostua hyvin varhain. Niin ihmeelliseltä kuin se saattaa kuulostaakin, kolmen kuukauden ikäisenä sikiö on jo valmis siinä mielessä, että kaikki elimet ovat saaneet muotonsa ja tehtävänsä. Sen jälkeen tapahtuu vain kasvua ja kehitystä. Siinä vaiheessa sikiö kyllä näkee ja kuulee. Lapsivesihän ei ole kaiken aikaa kirkasta, koska sikiö päästää siihen ulosteensa. Vesi vaihtuu kokonaan noin neljän tunnin välein, joten kyllä se sikiö kaiken aikaa jotakin näkee. Ei se missään likaviemärissä uiskentele! ”

6. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli.

7. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.

Wikipedia: “Seimi on hevosen ruokinnassa tallissa käytettävä astia, joka yleensä sijaitsee hevosen parren etuosassa. Menneinä aikoina se saattoi olla yhdestä puusta koverrettu. Seimi voi olla tehty myös esimerkiksi laudasta tai lankusta laatikon tai ruuhen muotoiseksi. Seimeen asetetaan hevoselle heiniä, viljaa ynnä muuta syötäväksi.

Nykyisin useimmissa talleissa hevoset syövät väkirehunsa seimen sijaan muovisesta ruokinta-astiasta. Korsirehut asetetaan lattialle, mikä mahdollistaa hevoselle luonnollisen syömisasennon, tai heinäverkkoon tai seinälle kiinnitettyyn metalliseen heinähäkkiin.”

8. Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa.

9. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti.

Google: ”Enkeli on Raamatussa ja Koraanissa Jumalan tahdon ilmoittajana esiintyvä taivaallinen henkiolento. Enkelit kuuluvat juutalaisuuteen, kristinuskoon ja islamiin. Myös uusissa uskonnollisissa henkisyyttä korostavissa liikkeissä viitataan usein enkeleihin. Enkelit toimivat joko Jumalan sanansaattajana, jolloin he tuovat ihmisille ilmoituksia Jumalalta, tai taivaallisena hoviväkenä tai sotajoukkona. Taiteessa enkelit kuvataan usein naisina tai naismaisina hahmoina. Vanhassa testamentissa enkelit kuvataan joskus yksinkertaisesti "miehinä", joskus myös "ruhtinaina", kun taas esim. arkkienkeli Gabriel kuvataan miehen muotoiseksi olennoksi - ei siis suoranaisesti ihmiseksi kuten taiteilijat asian ilmaisevat. Vanhimmissa maalauksissa enkelit näyttävät nuorilta miehiltä. Siivet lisättiin antiikin taiteen vaikutuksesta, jotta enkelit voisi erottaa ihmisistä

10. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle:

11. teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.

12. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."

13. Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:

14. "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

Turun Arkkihiippakunnan piispan, Kaarlo Kallialan joulutervehdys 22.12.2014: "Uutta länsirintamalta. Joulukuun alussa 1914 paavi Benedictus XV vetosi elokuussa alkaneen suursodan osapuoliin, jotta ”aseet vaikenisivat edes sinä yönä, jona enkelit lauloivat”. Luukkaan mukaanhan taivaallinen sotaväki lauloi paitsi kunniaa Jumalalle myös rauhaa ihmisille, joille hän tahtoo hyvää.

Paavin vetoomus kyllä kuultiin: se torjuttiin virallisesti. Epävirallisesti sitten tapahtuikin mitä tapahtui.

Ieperin (Ypres) rintamalla saksalaiset alkoivat jouluaattona sytyttää kynttilöitä juoksuhautojen reunalle ja pystyttää joulukuusia. Sitten he alkoivat laulaa.

Voi olla jotakuinkin varma, että mukana oli myös Jouluyö, juhlayö. Se, jossa enkelienkin laulusta kerrotaan. Kun myös englantilaiset ryhtyivät laulamaan, tähän heidän oli mahdollista yhtyä. Jouluyö, juhlayö on maailman kaikista joululauluista tutuin ja laulettavissa yli 300:lla kielellä.

Saksaksi lapsi nukkuu taivaallisessa levossa ja englanniksi taivaallisessa rauhassa. Suomeksi puolestaan toistetaan enkelilaulu: ”Olkoon kunnia Jumalalle! Maassa rauha, myös ihmisille olkoon suosio suur’.” Anna-Maija Raittila suomensi laulun uudelleen 1983 ja meni suoraan asiaan: ”Jouluyö, juhlayö, kansojen rauhan yö!”

Tuona kansojen rauhan yönä, sitä seuraavana joulupäivänä ja paikka paikoin jopa pitempäänkin. Satatuhatta sotilasta jätti sotimisen sikseen. He nousivat juoksuhaudoista, kättelivät ja vaihtoivat lahjoja. Vaikka tiedot ovatkin aika epämääräisiä, siellä täällä luultavasti pelattiin myös improvisoituja jalkapallon ystävyysotteluita.

Ei siis ole ollenkaan liioiteltua sanoa, että Betlehemin vauva muuttaa maailman. Sen todistaa maailmansodan katko – seimellä ei sodita. Luutnantti Carl Mauritz Lilliehöök kirjasi jouluvirteensä jo kolmisensataa vuotta sitten niitä lukuisia käänteisyyksiä, joita Kristuksen syntymä tulvii:

On avuton hän, jolla yksin valta

on auttaa syntiset pois synnin alta.

Ja sankari on täysin voimaa vajaa,

hän, joka vainoojamme pakoon ajaa.

Satatuhattakin sotilasta voisi olla väärässä, mutta ei ole. Satatuhatta sotilasta on oikeassa siinä syvässä kokemuksessaan, että joulu on sotaa olennaisempi ja Jeesus-lapsi vihollisuutta voimakkaampi. Ja yksittäinen luutnantti on oikeassa siinä, että juuri avuttomalla ja voimattomalla on voimaa auttaa.

Tästä on siis näyttöä. Tämä ei ole sanahelinää.

Parhaiten joulun tuottaman uuden maailmanjärjestyksen tunnistivat ne sotilaat, joilla joulutauko venyi uuteen vuoteen saakka. Joulun idea kun ei ole olla pistemäinen kurkistus elämän syvärakenteeseen – keskinäiseen yhteenkuuluvuuteen, vastaanottamiseen, kunnioitukseen ja hyväntahtoisuuteen. Kaksoispiste sen olla pitäisi.

Sellaisessakin inhimillisyyden alennustilassa kuin ensimmäisen maailmansodan länsirintamalla voi yhtä kaikki todellistua, etteivät enkelit joutavia laula.

15. Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti".

16. Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä.

17. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta.

18. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat.

19. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä.

20. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.

315. Kuubalainen serenadi 141218

Tom lauloi murheellisesti

Ja säesti Watkinson.

Minä nielin kyyneleitä,

Olin kovasti onneton.

Niin rakastin sinua silloin,

Ja rakastan vieläkin.

Ja sun punainen sukkanauhas

On aarteeni kallehin.

Eilen oli paavi Fransiskusella aihetta leveään hymyyn, kun hän näki sielunsa silmin, kuinka Barack Obama ja Raúl Castro horjuivat kaulakkain kohti satamaa.

Tuskinpa Buenos Airesin arkkipiispa Jorge Mario Begoglio saattoi ennen maaliskuun kolmattatoista päivää vuonna 2013 edes unelmoida siitä, että hänestä tulisi - ensimmäisenä jesuiittana ja eteläamerikkalaisena kirkonmiehenä sekä ensimmäisenä eurooppalaisena 700-luvulla eläneen Gregorius III:n jälkeen - katolisen kirkon 266. paavi, ja että hän saisi olla yhdessä Barack Hussein Obama II:n – ensimmäisen Yhdysvaltojen tummaihoisen presidentin – kanssa laulamassa Kuubalaista serenadia.

Mutta niin vain kävi, kun USA ja Kuuba päättivät sopia suhteiden parantamisesta ja diplomaattisiteiden solmimisesta.

Ja kuten kuvaan sopii, kannunvalanta alkoi heti.

Ovat nuo iloiset veikot horjumassa kohti rauhan satamaa vai uutta taistelukenttää? Tähänkö loppuu ydinaseilla uhittelu? Tähänkö päättyy vihdoinkin lokakuussa 1962 alkanut Kuuban kriisi, joka oli vähällä laajentua kolmanneksi maailmansodaksi? Nytkö Barack Obama on saava todellista näyttöä Nobelin rauhanpalkinnolle, joka hänelle myönnettiin työstä ydinaseriisunnan ja maailmanrauhan puolesta?

Vai pitäisikö ajatella kuten Ruukinmatruuna (ks. nimimerkki Takkirauta tänään ”USA ja Kuuba ne yhteen soppii”), että ”USA meni rähmälleen kommunismin henkisen ruttotaudin edessä”?

Molempia kannuja pitävät kiinni tukevat, varmauskoiset kourat!

Viljo Vähänen yritti tuoreeltaan löytää valoa pimeyden seasta.

”Nyt ollaan otettu ehkä jo liian monta askelta pimeyden suuntaan eikä enää kyetä näkemään valoa siellä, missä se tuikahtaa esiin. Eurooppa näyttää kulkevan sokaistuin silmin kohti tuhoista umpikujaa. Suuri paradoksi löytyy siitä, että esimerkki ja esikuva otetaan Atlantin takaa, teekutsujen retoriikasta, eikä nähdä, että samasta suunnasta voi välähtää myös positiivista valoa. Juuri sellainen on Obaman ja Raúl Castron välinen sopimus.”

”Toinen, vielä suurempi ongelma on siinä, että sekä Amerikassa että Euroopassa haikaillaan nyt Vahvan Johtajan perään. USA:n konservatiivit luulevat löytävänsä uuden Ronald Reaganin heikon Obaman sijalle. Euroopassa tongitaan historian roskatynnyriä syvemmältä. Tänne pitäisi löytyä Uusi Napoleon ja Uusi Pietari Suuri. Kumpikin taho näyttää unohtaneen pienen nyanssin: Suuren Johtajan löytyminen on aina merkinnyt suurta sotaa, katastrofia. Vietnam on unohdettu. Molemmat maailmansodat on unohdettu. Ei muisteta, että Napoleon ja Hitler kävivät kolkuttelemassa Moskovan portteja, mutta joutuivat perääntymään häntä koipien välissä. Historia ei ole opettanut mitään!”

Ave, Caesar. Morituri te salutant!

Ja me itkimme haikeasti

Ja horjuimme satamaan.

Ah, Kuuban helmi, sua

En unohda milloinkaan.

314. Näytön paikka 141215

Kun johonkin porukkaan (F1-talliin, futisjoukkueeseen tai puolueen johtoryhmään) valitaan uusi jäsen, hänellä on edessään näytön paikka. Hänen on osoitettava valitsijoilleen, että hän täyttää toiveet ja vaatimukset, joita häneen asetettiin.

Kun ollaan epävarmoja, voidaan asettaa koeaika, sallia kuherruskuukausi. Mutta näytön paikka on aina edessä. Sitä ei voi välttää.

Näytön paikalle voi joutua kuka tahansa, milloin tahansa. Joko tahtoen, tarkoituksella, tai tahtomatta, vahingossa. Se ei ole kiinni ajasta eikä paikasta – eikä myöskään yhteiskunnallisesta asemasta.

”Aivan niin. Pahinkin diktaattori, Stalin, Hitler, Pol Polt ja muut joutuvat sen eteen. Mutta sen sai varmaankin kokea myös meidän kotiapulaisemme heti talvisodan jälkeen, vaikka hänellä oli niin kaunis nimi. Vieno Unelma Utunen. Ei se myöskään ole siis nimestä kiinni. Eikä sille paikalle joutuneen tarvitse aina itse ymmärtää, että häneltä vaaditaan näyttöjä. Riittää, kun hoitaa vain tehtävänsä niin hyvin kuin osaa. Ehkä hän vaatii näyttöä vain omalle itselleen, ei kenellekään muulle.”

Olimme ajautuneet keskustelemaan Viljo Vähäsen kanssa tästä teemasta oikeastaan aivan sattumalta, kun Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki oli Uuden Suomen kolumnissaan ladannut täyslaidallisen pääministeri Stubbia kohtaan ja väittänyt, että ”suunta on kohti sotaa” ja kun EU:n sotilastiedustelun päällikkö Georgi Alafuzof oli vihjaillut Hesarin haastattelussaan vähän samaan suuntaan.

Tarkoituksemme oli alun perin pohtia (teoreettisella tasolla), mitä ”näytön paikka” oikein tarkoittaa. Kuka sen paikan asettaa? Kenen ehdoilla menestyminen tai hylkääminen tapahtuu? Mikä on paikan haltijan omaa rooli? Onko se vain välttämätön osa jatkuvasti käynnissä olevaa valtataistelua? Pääseekö seepra koskaan irti juovistaan? etc.

Uuden Suomen ja Hesarin jutut johdattelivat meidät kuitenkin konkretisoimaan teemaa, vaikka teoreettinen pohja jäi kovin hataraksi.

Asetimme kolme kysymystä: (1) Milloin näytön paikka alkoi? (2) Mikä on nykytilanne? ja (3) Mikä on mahdollinen lopputulos?

Sovimme, ettei perusteluja tarvitse esittää emmekä ryhdy kaivelemaan faktoja. Niitähän on dsiljoona kappaletta aina tarjolla

Yksinkertaista, eikö niin?

Koehenkilöiksi otimme (Viljon vaatimuksesta – hänhän ei tunnetusti kuvia kumarra!) Aleksi Stubbin, Barack Obaman ja Vladimir Putinin.

Viljo aloitti.

”On ne aika erilaisia tapauksia, vähän yhteismitattomia. Mutta eräässä suhteessa he ovat kuitenkin samassa asemassa. Näyttöä koskevat odotukset olivat tosi korkealla. Toiveiden tynnyri oli niitä täynnä, mutta sen sisällä negatiiviset (epäonnistuminen) ja positiiviset (onnistuminen) puntit olivat aika lailla tasoissa. Moni puristi nyrkkiä taskussaan, mutta yhtä moni uskoi uuden, onnellisemman aja koittava. Aina arvaamaton ja vaikeasti määriteltävä yleinen mielipide painoin vaa’an kuitenkin positiiviselle puolelle. Kaikilla kolmella oli siis lähtökohtaisesti hyvät mahdollisuudet onnistua.”

”Stubb on selvästi vasta koeajalla. Nykytilannekin on epämääräinen, koska aikaa on ollut aivan liian vähän. Puheet virheistä ja onnistumisista ovat ennenaikaisia. Varsinainen näytönpaikka on vasta edessäpäin.”

”Minua on alkanut vähän säälittää Barack Obaman asema. Näytön paikka on valumassa hukkaan. Hyvä onnikaan ei häntä voine enää pelastaa. Teekutsujen huumaava tuoksu on liian voimakas. Tällä voi olla katastrofaaliset seuraukset maailmanrauhaa ajatellen. Stubbin arviot Suomen asemasta EU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ovat kuin kärpäsen surinaa elefantin korvissa tähän verrattuna. Ei niillä ole suurta merkitystä, joten Patomäenkin lausahdukset ovat hieman ylimitoitettuja.”

”Sen sijaan professori Patomäen ajatukset viisaasta diplomatiasta näyttävät nyt tärkeiltä. Hans Morgentauhun vedoten hän varottaa ajatuksesta asettaa itsensä asemaan, josta ei voi päästä pois kasvojaan menettämättä ja josta ei voi edetä ilman suuria ja vakavia riskejä.”

”Hän taisi ajatella Natoa.”

”Vaikein pala on Vladimir Putin. On mahdotonta sanoa, milloin hänen näytön paikkansa alkoi, missä nyt ollaan ja mikä on mahdollinen lopputulos. On kuitenkin aivan selvää, että sotilasliitto Nato ja Euroopan Unioni käyttivät heti kylmän sodan päätyttyä oman näytön paikkansa maksimaalisesti hyväkseen ottamalla Baltian maat sekä itäisen Keski-Euroopan entiset sosialistiset maat siipiensä suojaan. Sen on täytynyt olla järkytys Venäjälle ja siis myös Vladimir Putinille. Hän tuntee, että Venäjä jätettiin omiin oloihinsa nuolemaan näppejään ja hoitamaan haavojaan.”

”Putinin osalta nykytilanne on se, että hänen on kerättävä kaikin mahdollisin keinoin takaisin ne arvovallan rippeet, jotka Naton näytön paikka eli tunkeutuminen Venäjän iholle on aiheuttanut. Tässä mielessä Putin ja Obama ovat kyllä lähteneet soitellen kohti (suurta) sotaa.”

”Näytön paikallakin syy ja seuraus tahtovat mennä sekaisin.”

”Lopputulos voi olla mikä tahansa. Tilanteesta hyötyvät vain aseteollisuus ja asekauppa. Ehkäpä nekin tarvitsevat jälleen selkeitä näytön paikkoja.”

”Onhan varsinaisesta maailmansodasta ehtinyt jo kulua kohtuuttoman pitkä aika. Markkinamiesten taidot ovat ehkä jo alkaneet ruostua!”

 …

Viljo myös lopetti.