466. Uutisia Bjälbon konsiilista XI 160615

1. Kokoonkutsuja raapaisi tulitikun ja painoi liekin takan sydämeen. Piispat katsoivat vakavina, kuinka valkoinen savu alkoi nousta hormia pitkin taivaalle, jonne piirtyi numerosarja 86.52. Siinä oli vuoden työn tulos.

2. Näkisikö kansa sen? Uskoisiko se siihen? Pysyisikö se siellä edes hetken, vai veisikö nytkin tuulenpuuska sen mennessään, kuten niin monta kertaa aikaisemmin? Näkyisikö se Suurelle Tornille saakka?

3. Olihan se ainutlaatuinen koko Euroopassa. Koskaan aiemmin palkansaajien työehtoja ei ole heikennetty neuvottelemalla tässä mittakaavassa.

4. Piispojen ilmeet eivät paljastaneet niitä pelkoja, jotka sydänjuurissa kumisivat, mutta eräiden huulet liikkuivat. Liitoilla ei ole suurta luottamusta hallitukseen eikä työnantajiin.. Katsotaan myöhemmin miten polku tästä eteenpäin kulkee.

5. Konsiilin ovi oli pakko jättää raolleen. Kokoonkutsuja jäi katsomaan syrjästä, kun piispojen kynät savusivat allekirjoitustilaisuudessa (ks. Hesarin valokuva). Olisiko tämä tällä selvä? Kestävätkö raamit edes riihessä – saatikka sitten, kun syysmyrskyt alkavat? Taivaalla liikkuu arvaamattomia pilvimuodostelmia. Brexit. Trump. Nato. Isis. etc.

465. ”Pulinat pois” 160612

Onneksi panin siihen kysymysmerkin! Paha virhe (?) siis tapahtui. Olimme Viljon kanssa väärässä. Orpo astui Stubbin saappaisiin.

Sorry siitä!

Vanha slogan ”pulinat pois” heräsi tietysti eloon. Se on aina ollut uuden johtajan turvapaikka. Haavat nuollaan ja sitten jatketaan yhdessä.

Tuomo Lappalaisen ja Hannu Kyyriäisen sinivalkoinen piirros ”Kokoomuksen ideologinen sukupuu” (Suomen Kuvalehti 23/2016) kertoo suomalaisen oikeiston tarinan yhdellä silmäyksellä.

Johtopäätös on selvä. Pulina tulee jatkumaan entiseen malliin!

Ehkä se on kaikkien suurien puolueiden elinehto.

Vasemmisto ja oikeisto elävät siitä intohimosta, että niillä on lupa rakastaa toinen toistaan kuoliaaksi.

Sisäinen säröily ei ole kuolemaksi, vaikka se tuntuu aika ajoin kiusalliselta tai näyttää tuhoisalta.

Pitkien puukkojen yöt kuuluvat demokratiaan. Se on vain hyväksyttävä, vaikka selkään puukotettujen tuskaiset huudot kaikuisivat vuositolkulla.

Pysähdys on kauhistus.

Sen tietävät ja tuntevat ne, jotka valta on kerran sokaissut – niin idässä kuin lännessäkin!

Oman kunnian puolustaminen kirveellä (kuten tapahtui Köyliön järven jäällä) on yhtä paha virhe kuin Litle Boyn pudottaminen Hiroshimaan.

Sitä virhettä ei voi korjata määräämällä, että ”pulinat pois”.

On jaksettava puhua, keskustella ja kuunnella.

Äärilaitojen tuskaakin on joskus ymmärrettävä – vaikkei siinä tuntuisi olevan järjen hiventäkään – kuten jalkapallohuliganismissa!

Vive la France!

464. Paha virhe? 160610

Viljo Vähänen kertoi heränneensä kello 4.40. Silloin aurinko oli ollut jo tunnin verran horisontin yläpuolella. Päivä siis koitti. Edessä oli politiikan superviikonvaihde.

”Minulle se ei enää merkinnyt yhtään mitään. Ne ajat olivat jo ohi. Silti jäin miettimään, miksi yksi suurista puolueista oli tekemässä pahan virheen vaihtaessaan puheenjohtajaa. Niiden tilannetaju on pahasti horjahtanut.”

Kävelimme kohti Ryssänkärkeä.

- Mikä siinä nyt niin pahasti pännii? Onhan vain hyvä, että vesi virtaa vanhoissakin uomissa. Pysähtyneisyyden ajasta ei yleensä hyvä seuraa.

”Mutta tässä tapauksessa ajankohta on ehdottomasti väärä. Ja se on paha virhe. Malttia olisi tarvittu.”

- Päätöksiä ei ole vielä tehty. Nuijat eivät ole paukahtaneet.

”Se on totta. Mutta aika loppuu. Ei näin isoja asioita yhdessä yössä ratkaista.”

- YES. Niinhän se tavallisesti on. Mutta joskus yksikin yö voi ratkaista. Kuten silloin, kun Jussi Saukkonen vaihtui Juha Rihtniemeen tai Virolainen Väyryseen.  Eikä se ollut monesta tunnista kiinni, etteikö Eeva Kuuskoski-Vikatmaa olisi voittanut Esko Ahon.

Viljo heräsi.

”Jaha. Nyt puhuu siis kaksinkertainen ex-politrukki. Kaikki pahat virheet eivät näy ulospäin. Se on selvä. Vasta aika näyttää totuuden.”

- Myönnetään. Myönnetään. Mutta eikö sinustakin näytä nyt siltä, että Aleksanteri Stubbin vaihtaminen Petteri Orpoon on paha virhe. Aika on tietysti armoton. Sitä ei voi eksyttää. Rattaat pyörivät, vaikka rahina voi olla joskus korvia huumaava. Koirat haukkuvat, mutta karavaani kulkee.

Viljo mietti.

”Tässä tapauksessa taidat olla aivan oikeassa. Minäkin olisin antanut Stubbille lisäaikaa. Hän tosin ilmestyi politiikan näyttämölle suoraan kulisseista tai kuten pupu taikurin hatusta. Ohi perinteisen väylän, joka kulkee nuorisojärjestön kautta puoluejohtoon, kuten Rihtniemen ja Väyrysen tapauksissa. Mutta niinhän teki myös Juha Sipilä, joka pelasti puolueensa katastrofilta. Ehkä Sipilä sekoitti kokoomuslaisten pasmat eivätkä he tajunneet, että tosiasiallinen muutos oli jo tapahtunut, kun Stubb valittiin puheenjohtajaksi. He lankesivat imagokilpailun ansaan. Se on vaarallista. Nyt puheenjohtajakisasta on tullut näykkimiskilpailu. Siinä puhkotaan silmiä ja sydämiä eikä lopputulos voi olla muuta kuin katastrofi. Voimat loppuvat.”

Ryssänkärki lähestyi ja jäi taaksemme.

Hesari julkaisi superviikonvaihteen puoluekokousten aikataulun. Kokoomuksessa puheenjohtajan valinta alkaa huomenna klo 10.15. Ensin esittäytyvät ehdokkaat, sitten äänestetään.

Lopputulos ratkaisee.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                             

463. Uutisia Bjälbon konsiilista X 160606

1. Käsittelimme viimeksi nyrkkitervehdystä (160308). Silloin se sai meiltä jyrkän tuomion: ”Suuri virhe. Ylimielinen ele”. Mutta niin vain kävi, että se jäi henkiin. Siitä tuli SSS-hallituksen polttomerkki. Se jäi historiaan.

2. Nyt eleet ovat maltillisempia. Asiasta kertoo tämänaamuinen Ilta-Sanomat:

Vuoden kestäneen prosessin lopputuloksena Suomeen syntyi työmarkkinaratkaisu, joka alentaa yritysten työvoimakustannuksia. Sopimusta on myös pidetty historiallisena ratkaisuna, koska se perustuu palkkojen nollakorotukseen ensi vuonna. Samalla työntekijälle siirretään aikaisemmin työnantajalle kuuluneita sosiaaliturvamaksuja ja työaika pitenee: palkansaajan ansiot laskevat. Tämä on ennen kuulumatonta suomalaisessa neuvottelujärjestelmässä.

3. Kaikki eivät riemuinneet. Asian kertoi tuoreeltaan professori Heikki Patomäki:

Faust teki sopimuksen paholaisen kanssa. Vastineeksi sielunsa myynnistä Faust oppi taikoja ja silmänkääntötemppuja ja sai lisäksi myös joitain tieteellisiä kykyjä. Monissa tarinoissa paholaisella on kyky saada asiat näyttämään erilaisilta kuin mitä ne oikeasti ovat. Liitot ovat siis hyväksyneet periaatteen, jonka mukaan keskitettyjen neuvottelujen lähtökohtana voi olla työehtojen huonontaminen, tulonsiirrot työltä pääoman hyväksi ja julkisten budjettien alasajo. Liitot ovat myyneet sielunsa oikeiston kilpailukykyvaltioprojektille. Myös Faust huomasi aikanaan, että sielun lunastamisen hetki tulee nopeasti.

4. Arvelimme nyrkkitervehdyksen jälkeen, että Kokoonkutsuja saattaisi panna toimeen syksyisen uhkauksensa ja marssia Korkean Tornin luokse ilmoittamaan, että aika on kypsä. Kirjoitimme uutisissamme, että ”nyt pompotetaan vastuun raskasta palloa Piispojen ja Kokoonkutsujan piirileikissä eikä kukaan näytä tietävän, mitä peliä pelataan”.

5. Olimme väärässä. Vai olimmeko? Onko epävarmuuden aika nyt ohi?

6. ”Suomalaisessa yhteiskunnassa jatkuu vanha meno, koska rakenteellisia tai valtapoliittisia muutoksia ei tule. Keskusjärjestöjen ote säilyy, jopa työnantajien EK palasi kiltisti kiky-pöytään uhottuaan ensi sopimusjärjestelmän hajauttamisella yrityksiin.” (em. IS:n pääkirjotus)

7. Jätämme Bjälbon konsiilin oven vieläkin raolleen, siltä varalta, että tuulet kääntyvät ja tulvat nousevat yli äyräittensä.

462. Matkakertomus 160604

Lokit heräsivät ennen kuin aurinko

ja nauroivat kuin syvä hauta ja

korkean temppelin harja.

Kauppahallin rannassa

sähköputkan varjossa

poliisilta piilossa

                otettiin yksi mummo

                pois kuleksimasta

Nyländska Jaktklubben

vilahti ohi, mutta Sirpalesaari

kertoi  benji-hypystä, jota

suurmestari vieläkin pelkäsi

Jätkäsaaren laiturissa

seisoivat vierekkäin

maailman rikkaus ja

köyhän miehen

pittoreski venho

Patongit riittivät

kaikille ja raikas tuuli

kuivasi roséviinin pisarat

housunlahkeista

Keskipäivän auringossa

ajatus ihmisen kyvystä

oppia läpi koko elämänsä

tuntui avaralta

Palma de Pyyn terassilla

Jan Magnuksen kiusaus

ei takertunut kurkkuun,

kun omat pullot

piilotettiin pöydän jalkaan

Urkki I:n takakannella

kermainen tuulihattu

avasi reitin mustaan

maanantaihin

                ”Yksi lähti siitä

                metsän rajasta”

Kipparin nousu syvältä

aluksen sydämestä vaalean

sinivihreässä paidassa antoi

armolle keveät siivet

Rannassa köydet kireällä

Kieli keskellä meren

kangistamaa suuta

Kappelissa tuuli leyhytti

lehmuksia ja hiljaiset

lehmät kahlasivat Banrochissa

Talouden tilanne oli

v-tun heikko ja

korkki profiloitui

Koraaniin               

Mutta taiteilija Parviainen

siirsi taivaan paikoilleen

                siihen, missä

                järki nukkuu ja

                ihmisen ikävä

                lepäilee

Vanhan hautauskappelin

rododendron ilahtui ureakylvystä

                mutta  taksikuski

                suuttui

Punanahkainen purjehtija

kiipesi Lahnaruohontien

neljätoista porrasaskelmaa

         ilman silmälaseja!

Omistettu Timo Niemiselle ja  taiteilija Parviaiselle 3.6.2016

Helsingin Suomalaisen Klubin veneretkellä