602. Viljo Vähäsen syysparlamentti 23. 171118

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko: (SilRA) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni

Kokoontumispaikka: Pataässä, Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa

Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta 2017 –  torstai 30. marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi päätösistunto torstaina.

Työjärjestys: Sattumanvarainen.

Kahdeskymmeneskolmas istunto 18.11.2017

Viljo: ”Tänään palaamme Lutherin teeseihin, jotka jätimme pöydälle. Päivän tapahtumat eivät nimittäin antaneet uusia virikkeitä, vaikka esimerkiksi Suomen Kuvalehden viimeisimmästä numerosta löytyisi ainakin yksi juttu, johon voisimme tuoreeltaan tarttua …”

Lennu: ”Minulle sopii, että palaamme teeseihin, sillä arvaan Herra Puhemiehen viittaavan salaliittoon. Se luettiin kyllä meillä suurennuslasin kanssa, mutta aihe on niin kuuma, että se vaatii muutaman päivän verran kypsyttelyä …”

Viljo: ”Aivan oikein. Teppo Tiilikaisen kokoama juttu, joka kertoo, kuinka Komanda Rossija sai Vladimir Putinin johdolla Donald Trumpin johtaman Team USA:n koukkuunsa, on liian paksua tavaraa syysparlamentin lauantai-illan istuntoon.”

SilRA: ”Sehän on vain yhden toimittajan tulkinta enkä antaisi sille noin suurta painoa.”

BL: ”Ehkä kuitenkin muistamme, että Luke Harding ei ole kuka tahansa toimittaja ja että päätoimittaja Ville Pernaa ei myöskään ole kuka tahansa päätoimittaja, vaan hän on taustaltaan poliittisen historian tutkija ja Eduskuntatutkimuksen entinen johtaja. Siksi on merkittävää, että hän otti Hardingin kirjan lehtensä cover storyksi otsakkeella ”Talutusnuorassa” ja selosti jo kansilehdellä, kuinka KGB alkoi pehmittää Donald Trumpia jo vuonna 1987 ja että presidentinvaaleissa 2016 oli sadonkorjuun aika.”

Lennu: ”Räväkästi sanottu. Juuri siksi Ukko ja Jenni tarttuivat siihen. Mutta eihän Suomen Kuvalehti toki tarvitse journalistisia ohjeita maamme korkeimman ulko- ja turvallisuuspoliittisen johdon taholta. Onhan meillä tämä sananvapaus…”

Viljo: ”Juuri näin. Siksi jätämme salaliiton johonkin myöhempään istuntoon.”

Viljo näki kyllä, kuinka Lennun silmissä välähti hyväksyvästi ja hän arveli, että vaihtuva jäsen olisi ehkä halunnut tarttua poliittisempaan teemaan kuin Lutherin teeseihin, joita on jauhettu lehdistössä koko vuoden ajan. Mutta hän halusi kuitenkin jättää Ville Pernaan rauhaan, koska jonkinlainen myrskyhän siitä artikkelista on odotettavissa.

Viljo: ”Me käsittelimme jo viime kerralla anteeksiannon ongelmaa, vaikka se ei tullut teeseissä esille, vaan kosketti uuden piispan puhetta. Sillä tuskin on salaliiton kanssa mitään tekemistä, sillä suurvaltapolitiikan näyttämöllä ei anteeksi juuri pyydellään …”

Lennu: ”Ei ainakaan ihan noin tuoreita juttuja kuin tässä tapauksessa. Ne vaativat oman kypsymisaikansa.

Viljo: ”Ehkäpä vaihtuva jäsenemme haluaisi nyt kuitenkin sanoa jotakin lisää katumuksesta, jonka hän nosti esille Lutherin teeseistä.”

SilRA: ”Sehän sopii. Katumusharjoituksilla ja anteeksiannolla on tietysti vissi yhteys. Vaikka Luther suuttui siitä, että katumuksen siemen oli kylvetty paavin kirkossa silloin, kun piispat nukkuivat ja että siitä syystä se oli ryöstäytynyt rikkaruohoksi anekaupan muodossa, itse katumus ei ole menettänyt merkitystään. Tuntuisi luonnolliselta, että anteeksianto edellyttäisi aina katumusta. Aitoa katumusta on kuitenkin vaikea määritellä ja sen vuoksi sen sovittaminen poliittisiin tekoihin on äärimmäisen vaikeaa. Niinpä katumus ja anteeksianto edellyttävät rohkeutta ja laajaa sydämen sivistystä. Filosofisessa mielessä katumus lähestyy totuutta (totuuden etsimistä), henkilökohtaista käsitystä siitä, mitä totuus on. Mutta samalla se edellyttää myös viisautta ymmärtää, että ihmisten käsitykset totuudesta saattavat olla hyvinkin erilaisia.”

”Kun siis puhutaan katumuksesta operatiivisessa merkityksessä, pitäisi ymmärtää, että eletään fundamentalismin (siis periaatteiden) maailmassa, jossa törmäykset ovat usein äänekkäitä ja kivuliaita. Se asettaa anteeksiannolle ankaria vaatimuksia. Niissä maisemissa ei kasva kuitenkaan (Lutherin) rikkaruohoja, vaan moninaisuuden ymmärtämisen tuomaa elämän suolaa.”

 

601. Tule pois tuulikaapista! 171114

Suomessa on parikymmentä prosenttia niitä, jotka haluavat liittyä Natoon ja parikymmentä prosenttia sellaisia, jotka sitä kiihkeästi vastustavat. Näistä kummastakin näkökulmasta Suomen nykyinen tila on epäselvä, eikä ollenkaan toivottava (Ulkopoliittisen Instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola Uuden Suomen haastattelussa 12.11.2017)

Viljo Vähänen oli ihmeissään.

”Kuinka tällaisen tutkimustuloksen pohjalta voi antaa toimintaohjeita eduskunnalle, jonka tehtävänä on päättää turvallisuuspolitiikan suunnasta? Ovatkohan prosenttiluvutkaan aivan kohdallaan?”

Mika Aaltola johtaa UPI:ssa Globaali turvallisuus-tutkimusohjelmaa. Hänen asiantuntemuksensa piiriin kuuluvat Yhdysvaltojen sisä- ja ulkopolitiikka, Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja globaalihallinta. Hän kuuluu  myös Puolustusministeriön hallinnonalalla toimivaan maanpuolustuksen tieteelliseen neuvottelukuntaan, joka on laaja-alainen tieteellinen tutkimus- ja asiantuntijaverkosto, jossa ovat edustettuina yliopistot ja korkeakoulut, tutkimuslaitokset, teollisuus, sekä puolustushallinto ja muut yhteiskunnan turvallisuudesta ja elintärkeistä toiminnoista vastaavat viranomaistahot.

- Prosenttilukuihin ei pitäisi takertua. Ne ovat tässä yhteydessä vain viitteellisiä, sain sanotuksi, kun olin kerrannut lyhyesti Viljolle Aaltolan meriitit lähestyessämme jälleen Ryssänkärkeä.  – Eikä hänen asiantuntemustaan käy kiistäminen. Yliopistomiehiä hän on. Niitä tärkeämpiä olivat kuitenkin hänen johtopäätöksensä, joiden mukaan (siteeraan tarkasti Uuden Suomen haastattelua) Suomen asema ja turvallisuuspoliittiset ratkaisut ovat selkiytyneet, eikä kyse suinkaan ole hämärästä kyttäilystä Naton tuulikaapissa sen kuuluisan option kanssa.

”Värikkäästi sanottu! Mutta loikka tuntuu aivan liian pitkältä ollakseen uskottava.”

Kertasimme Viljon kanssa haastattelun pääkohdat:

(1) Suomi on ajanut jo aikapäiviä sitten ohi vanhasta puolueettomuuspolitiikasta.

(2) Puolueettomuuspolitiikan jälkeinen hokema sotilaallisesti liittoutumattomasta Suomesta on yhä enemmän saivartelua ja jäämässä historiaan.

(3) Sekin on hyvin suhteellinen asia, kun uusi julistus EU:n puolustusdimensiosta on allekirjoitettu ja samaan aikaan myös EU:n ja Naton yhteys on tiivistymässä.

(4) Suomi rakentaa aktiivisesti kumppanuuksia Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa sekä eri verkostoissa kuten Pohjoisessa ryhmässä, EU:ssa ja JEF-ryhmässä. Näiden kumppaneiden kesken on tärkeä tiivistää harjoittelutoimintaa.

(5) Suomi ei ole turvallisuuspoliittisesti ollenkaan harmaalla alueella, vaan turvallisuuspolitiikan maaperä on tarkkaan kartoitettua ja rakennettua.

Viljo jatkoi.

”Tässä on se pulma, että nämä kaikki viisi johtopäätöstä on rakennettu niin, että ne pyrkivät selkeyttämään sitä harhaluuloisuutta, joka UPI:n ohjelmajohtajan mielestä liittyy sotilasliitto Natoon ja sen jäsenyyteen, mutta unohtavat kokonaan toisen osapuolen eli ne argumentit, joiden pohjalta Natoa ja sen jäsenyyttä vastustetaan. Tässä suhteessa haastattelu mieluummin hämmentää kuin kirkastaa turvallisuuspoliittista linjausta. Siitä puuttuu kokonaan pro et contra argumentaatio.”

- Mutta sehän kuuluu oikeastaan vain rikosoikeuteen?

”Aivan. Mutta kyllä se olisi tarpeen ja hyödyllistä myös tällaisessa asiassa, vaikka tuskin kukaan rohkenisi pitää Nato-jäsenyyttä ja siitä käytävää keskustelua rikoksena!”

- En olisi varma siitäkään.

”Joka tapauksessa minusta tuntuu siltä, että Mika Aaltola & Co istuvat jo tukevasti Nato-tuvan lämpimässä ja huutelevat sieltä tuulikaapissa värjöttelevälle Suomi-neidolle, että tule sisälle vaan. Täällä on ihan kilttejä setiä ja täällä on lämmintä sinullekin jakaa!”

600. Viljo Vähäsen syysparlamentti 22. 171112

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko: (SilRA) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni

Kokoontumispaikka: Pataässä, Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa

Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta 2017 –  torstai 30. marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi päätösistunto torstaina.

Työjärjestys: Sattumanvarainen.

Kahdeskymmenestoinen istunto 12.11.2017

Viljo: ”Tervetuloa isänpäivän istuntoon. Minusta näytti aluksi siltä, että joutuisimme tänään kokoontumaan vajaalukuisina, mikä – ottaen  huomioon parlamenttimme suppean kokoonpanon – olisi tietysti ollut valitettavaa, mutta eihän se työjärjestystämme olisi häirinnyt, vaikka on kyllä sanottava, että minua on hieman jurppinut se, että tätäkin merkkipäivää on yritetty kangeta väenväkisin sukupuolineutraaliin suuntaan niin, että sen nimestä riisuttaisiin pois kaikki maskuliiniset konnotaatiot … mutta sen asianhan me ehdimme jo käsitellä silloin, kun puhuimme puhemiehestä ja päädyimme siihen, että te saatte kutsua minua tuolla nimellä jatkossakin ihan vapaasti.”

SilRA: ”Minä en ollut silloin mukana, mutta päätöksenne sopii kyllä ihan hyvin myös minulle … etenkin, kun saavuin tähän istuntoon puhemiehen kanssa käsikynkässä suoraan suurkirkosta, jossa olimme seuraamassa Helsingin uuden piispan virkaanastumisseremoniaa.”

Viljo: ”Aivan. Eikä meitä vähimmässäkään vaivannut se, että etupenkissä istuivat rinnakkain ex-tasavallanpresidentti ja ex-Helsingin piispa (molemmat fem.) ja saarnastuoliin nousi uusi piispa (mask.). Päinvastoin. Se tuntui oikein luontevalta. Suorastaan rauhoittavalta.”

Lennu: ”Minäkin jouduin, kuten huomasitte, katsomaan seremonian televisiosta. Eikä se johtunut sukupuolestani, saatikka ulkoisesta olemuksestani, vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että en iljennyt pyytä Ukolta sunnuntaiaamuna virka-autoa, kun tiesin, aivan hyvin,  saavani,  sen kuljettajineen käyttööni myöhemmin iltapäivällä.”

BL: ”Kun minulta jäi koko vihkimisseremonia näkemättä, voisimme varmaankin kuulla paikalla olleiden kommentit uuden piispan saarnasta.”

Lennu: ” Ei häntä ollut silloin vielä vihitty piispaksi, vaan hän puhui ihan tavallisena pappina …”

Viljo: ”Se on totta. Mutta juuri se seikka teki saarnasta aivan erityisen vaikuttavan. Siinä ei ollut uuden viran tuomia jännitteitä, vaan äänessä oli tavallinen ihminen.”

SilRA: ”Juuri niin. Se oli suoraa puhetta.”

BL: ”Oletan kuitenkin, että hän oli sidoksissa päivän sanaan eli joutui siteeraamaan Raamattua ja tulkitsemaan sen sanomaa.”

Viljo: ”Niinhän papit joutuvat tekemään jumalanpalveluksissa.”

Lennu: ”Tässä tapauksessa sattui kuitenkin niin hyvin, että teksti osui prikulleen kohdalleen, kun teemaksi nousi anteeksianto.”

SilRA: ”Aivan. Olimmehan me Viljon kanssa hyvin tietoisia siitä keskustelusta, jota käytiin tämänkertaisesta piispanvaalista eikä meiltä ollut tietenkään jäänyt huomaamatta se sapekas purskahdus, mikä syntyi, kun Suomessa rohjettiin valita ensimmäisen kerran nainen piispaksi.”

BL: ”Voinko siis olettaa, että te kuulitte saarnassa anteeksipyynnön?”

Viljo: ”Noin sanottuna se olisi väärä tulkinta. Liian kapea ja yksipuolinen. Minä kuulin siitä paljon enemmän. Pappi Laajasalon käsitykseen sanasta anteeksi liittyi kaksi muuta, yhtä tärkeää elementtiä, nimittäin kiitos ja armo. Vasta sen jälkeen, kun osaamme kuulla samanaikaisesti kaikki nämä kolme viestiä, voimme aloittaa varovaisesti saarnan tulkinnan. Armo on näistä arvoituksellisin ja vaikein. Sen suhteen pappi Laajasalo oli nöyrä. Ihmisen on vaikea ymmärtää armon laajuutta, voimaa ja kestoa. Se on ikuinen. Se on elämää suurempi.”

BL: ”Ehkä armo on kaikkea tuota. Ja jotakin vielä enemmän. Arkielämässä se saattaa lähestyä viisautta, koska ihmismieli löytää sille helpommin operatiivista sisältöä.”

Lennu: ”Todellakin. Minä en osaa anoa armoa, mutta viisautta minä kyllä voin pyytää. Niinpä sanon iltaisin rukousnauhalleni sanat Kiitos ja Auta. Se tuntuu järkevältä. Se riittää.”

599. Viljo Vähäsen syysparlamentti 21. 171111

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko: (SilRA) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni

Kokoontumispaikka: Pataässä, Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa

Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta 2017 –  torstai 30. marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi päätösistunto torstaina.

Työjärjestys: Sattumanvarainen.

Kahdeskymmenesensimmäinen istunto 11.11.2017

Viljo: ”Hyvää iltaa. Tämä istunto jäi nyt Suomi-Ruotsi jääkiekkomatsin varjoon. Olihan se pakko katsoa kotona, koska Maamyyrä-korttelista ei olisi löytynyt vapaata televisioruutua ja talviolympialaiset Pyeongchangissa ovat jo ovella …”

Lennu: ” … Minulla oli kyllä vähän vaikeuksia päästä mukaan, kun Ukko ja Jenni olisivat välttämättä halunneet tulla kanssani iltakävelylle, kun näitä värikkäitä syysiltoja ei ole enää montakaan jäljellä ennen kuin lumi tulee.”

Viljo: ”Sori siitä. Nämä aikataulut ovat nyt tämmöisiä. Hyvä, että pääsit kuitenkin mukaan, koska me käytämme tämän istunnon jälleen juoruiluun emmekä jatka nyt viime viikonvaihteen vakavien aiheiden käsittelyä. Ne saavat levätä pöydällä vielä jonkin aikaa.”

SilRA: ”Minulle sopii kyllä ihan pelkkä rupattelu, kun meillä meni torstaina kyselytunti ihan pipariksi, agenttitarinaksi, kun piti selvittää, mahtuuko yksi valtiosihteeri mustan virka-auton takaboksiin.”

Viljo: ”Sitä minäkin ajattelin … että kuinka se mahtuu kansanedustajan arvokkaaseen käyttäytymiseen …”

BL: ”Täsmennetään nyt kuitenkin ettei Perussuomalaisten hallitusryhmän entinen valtiosihteeri Samuli Virtanen ole kansanedustaja, mutta voimme kyllä ymmärtää, millaisissa tunnelmissa miehen täytyy elää sinisenä puoluemiehenä vielä tänäkin päivänä, kun hänen poliittinen kotinsa paloi maan tasalle Jyväskylässä. Valokuva auton peräkonttiin ahdetusta kaverista, menee kyllä reippaasti poliittisen satiirin puolelle.”

Lennu: ”Se on totta. Mutta pidän kyllä aika mauttomana poliittisena huumorina sitä, että tälläkin pikku episodilla yritettiin mustamaalata pääministerin imagoa. Siitä näyttää tulleen jonkinlaista kansanhuvia, sirkushuumoria, kuten siitä valokuvasta, jossa Aleksander Stubb oli antanut kiinnittää itsensä sirkuksen onnenpyörään.”

Viljo: ”Tässä on häkellyttävää se, kuinka suurella innolla punainen oppositio (Vasemmistoliitto ja Sdp) käyvät sinivihreän (Kokoomus, Siniset) hallituksen kimppuun”

Antti Rinne: Kysymys on siitä, miten kansalaiset voivat luottaa ja suhtautua demokratian parlamentaariseen toimintaan. Nyt on käynyt selville, että valtiosihteeri Virtanen ja valtiosihteeri Nevamäki ovat kummatkin puhuneet jollakin tavalla muunneltua totuutta tämän asian yhteydessä, liittyen tapahtumiin tuolla pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa.  Kyllä tämä kaikki tapahtunut näyttää sen, että demokratian kannalta, parlamentaarisesta näkökulmasta, olisi ollut tärkeää tuossa tilanteessa viheltää peli poikki, käydä neuvottelut ja ehkä sitten päätyä tähän lopputulokseen, tähän ratkaisuun.  Te olette kyllä omalla toiminnallanne, pääministeri Sipilä, ja myös koko tämän episodin yhteydessä aikaansaanut lisää epäluottamusta ja demokratian kunnioituksen puutetta kansalaisissa tämän toimintanne johdosta. Miten te itse näette tämän: onko toimintanne vahvistanut kansalaisten luottamusta demokratiaan ja suomalaiseen parlamentaariseen toimintaan?

Li Andersson: Monet suomalaiset ihmettelivät kesällä sitä tapaa, miten hallitustyöskentelyä perussuomalaisten erottamisen jälkeen jatkettiin sellaisen ryhmän kanssa, jota kukaan suomalainen ei ollut vaaleissa äänestänyt. Silloin monet kysyivät, oliko tähän uuteen hallituspohjaan varauduttu hallituksessa etukäteen. Pääministeri Sipilä, kesäkuussa te sanoitte valtioneuvoston tiedonannossa uudesta hallituspohjasta, että tällaista keskustelua ei ole ollut olemassa ja että te kuulitte sunnuntai-iltana ensimmäisen kerran jotakin mietintää. Julkisuudessa on nyt esitetty väitteitä, joiden mukaan tämä ei pidä paikkaansa. Nämä väitteet ovat sen verran vakavia, että vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää äärimmäisen tärkeänä, että tähän asiaan nyt saadaan selvyys koko eduskunnan edessä. Pääministeri Sipilä, seisotteko edelleen kesäkuussa eduskunnalle antamanne lausunnon takana? 

SilRA: ”Tässä sekoittuvat epämääräisellä tavalla juoruilu ja ihan vakavat asiat. Yhteiskuntapolitiikan takakontissa ei Sinisen eduskuntaryhmän valtiosihteeri paljon paina. Sen sijaa syytä olla huolestunut siitä, että hallituksen parlamentaarinen pohja on eduskunnan kyselytunnin kaltaisilla näytelmillä kulumassa yhä ohuemmaksi.”

Viljo: ”Haluatko siis viitata siihen, että heti sen jälkeen, kun eduskunta on valinnut vuodenvaihteen jälkeen uuden puhemiehen, pitäisi aloittaa (asiallisesti ja vakavasti) keskustelu ennenaikaisista vaaleista?”

SilRA: ”Siihen suuntaan poliittinen ilmasto näyttää olevan väistämättömättä menossa … mutta huomautan, että sellaisen päätöksen takana on oltava hallituksen esitys eikä näytä todennäköiseltä, että pääministeri haluaisi mennä sellaisen päätöksen kanssa presidentin puheille.”

Lennu: ”Kyllä meillä siitäkin on keskusteltu iltaisin. Mutta ei meillä siihen suuntaan mitään paineita ole eikä Ukko varmaankaan tykkäisi siitä, että hänen pitkän vaalijunansa teemaksi muodostuisi eduskunnan hajottaminen ja ennenaikaisten vaalien järjestäminen. Se olisi pahasti ristiriidassa Ukon valitseman apoliittisen vaalihengen kanssa.”