Ennen joulunpyhiä
sovimme Viljo Vähäsen kanssa, että yritämme irrottautua päivänpolitiikasta sekä
maailman tapahtumista, ja annamme itsellemme oikeuden rauhaan kumpikin omissa
oloissamme.
Ajattelimme
kuitenkin, että olisi mukava haukata raitista ilmaa jossakin vaiheessa ennen
kuin Viattomien lasten päivä valkenisi. Silloin kumpikin saisi ottaa esille
jonkin asian tai teeman, joka olisi jäänyt mieleen joulunvietosta. Tarinaa ei saisi
keskeyttää eikä kommentoida mitenkään, vaan se jäisi hautumaan (jos tarvetta
olisi) vuoden viimeiselle viikolle.
Näin tapahtui tänään,
tapaninpäivän aamuhämärissä, kun tapasimme Kasinon rannassa ja suuntasimme jälleen
askeleemme Ryssänkärkeen. Rantatie oli jäässä yöpakkasen jäljiltä, vaikka meri
vielä lainehti eikä lumesta ollut aavistustakaan, joten askelsimme
varovaisesti.
Viljo aloitti.
”Miehellä ei ole
kohtua. Hän ei voi synnyttää. Ei tyttöä eikä poikaa. Se on fakta. Tosiasia. Ja
sen vuoksi minun on mahdotonta ymmärtää Hesarin juttua, jossa kerrotaan, että
suomalainen mies olisi odottamassa omaa lastaan, joka syntyisi joskus keväällä.
Siinä täytyy olla jonkinlainen väärinkäsitys. Virhe. Se ei yksinkertaisesti ole
mahdollista.”
”Juttu ilmestyi
joulun alla, mutta jostakin syystä kadotin lehden. Ehkä se meni vahingossa
roskikseen, kun siivosin lukaaliani joulua varten, vaikka olin aikonut ottaa
sen talteen tarkistaakseni jälkeenpäin tarinan. Sen muistan vain, että siinä
oli kysymys kahdesta miehestä, joiden nimet oli tietysti muutettu, ja siksi toisen
raskaus oli tullut heille täydellisenä yllätyksenä.”
”Jouluyönä, kun kävin
kynttiläkirkossa, asia vaivasi mieltäni erityisesti sen vuoksi, että silloin
korostuu lapsen syntymä, poikalapsen syntymä. Sukupuoli-identiteetti ei
jouluyönä hämärry. Jeesus oli poikalapsi ja Herodes määräsi vallanhimossaan ja
pelossaan kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset surmattavaksi
varmistuakseen siitä, ettei kukaan voisi uhata hänen omaa hirmuvaltaansa.”
”Yöllä, kotiin
tultuani, etsin vielä Hesarin hälyartikkelia, mutta en löytänyt sitä mistään.”
”Sen sijaan etsin
kirjahyllystäni ihmisen kehitysbiologisia faktoja löytääkseni jonkinlaisen
varmistuksen siihen, ettei mies voi synnyttää lasta ja ettei Jeesus olisi siis
voinut olla Joosefin synnyttämä poikalapsi.”
”Kyllä kaksituhatta
vuotta vanhat maailmankirjat olisivat siinä tapauksessa pahasti sekaisin.”
”Löysin kuitenkin
eräitä faktoja, jotka saattaisivat olla hämmentävän suomalaisuutisen taustalla.”
”Ehkä raskaana oleva
mies olisikin toisin sanoen tosiasiassa nainen.”
”Näin päädyin Satu
Vesantolan vanhempaan artikkeliin Hesarissa (su 19.11.2017), jossa todettiin,
että biologiassa sukupuolen määrittäminen
on kinkkinen asia ja ettei biologia pysty selittämään, miten Hartikaisesta
oli tullut sekä Nina että Tero.”
”Lisäksi kaivoin
arkistostani esille Kirkko & Kaupungissa viime syksynä julkaistun Pihla
Tiihosen artikkelin Vaietut lapset,
jossa kerrotaan, että sukupuoleltaan epäselvinä syntyneitä lapsia leikataan
Lasten klinikalla Helsingissä ja kysytään, miksi intersukupuolisia lapsia saa
pieninä silpoa.”
”Kun löysin vielä
kirjahyllystäni artikkelin embryologisesta kehitysbiologiasta, josta kävi ilmi,
että ihmisalkion kehityksen varhaisessa alkuvaiheessa klitoris ja penis ovat
yksi ja sama solumassa, josta ensin erottuu nainen ja vasta sen jälkeen mies,
olivat jouluyön ja Hesarin hälyartikkelin synnyttämät virikkeet niin pahasti
sekaisin omassa mielessäni, että päätin luovuttaa ja lähteä kanssasi kaikessa rauhassa
tapaninpäivän kävelylle.”
Sopimuksemme
mukaisesti en kommentoinut Viljon joulutarinaa, vaan jatkoin omalla
tarinallani.
”Minäkin kävin kynttiläkirkossa
ja kuuntelin sen jälkeen Paavin yömessun töllöstä. Olihan ero valtava. Roomassa
kirkko oli tupaten täynnä ihmisiä ja rahvas, tavallinen kansa, erottui harmaana
massana valkoisiin juhla-asuihin ja punaisiin kipoihin pukeutuneesta
papistosta. Joku kardinaali otti paavin valkoisen kipan pois hänen päästään
pyhimmällä hetkellä, kun tämä suuteli Raamattua. Ehtoollisen asettaminen ja
jakaminen sekä syntien tunnustaminen ja anteeksiannon rukoileminen olivat
juhlallisuudessaan aivan toista luokkaa kuin meidän kynttiläkirkossamme. Myös
musiikki oli näyttävämpää ja vaikuttavampaa kuin meillä.”
”Erityisesti jäi
mieleeni, kuinka Raamattua kohdeltiin Rooman kirkossa. Se oli upea, koristeellinen
kirja, jota näytettiin kansalle ja jota kannettiin juhlallisesti. Meillä se
kätkeytyi pulpettiin, jonka takaa pappi sanoi sanottavansa.”
”Mutta erityisesti
jäi mieleen Paavin tulkinta jouluevankeliumista. Herkistyin kuuntelemaan sitä
tarkalla korvalla. Siinä oli valtaisa annos kirkollista arvovaltaa. Se oli
todellinen arvojohtajan julistus, joka kohteena olivat koko maailman
pakolaiset, lapset, tytöt ja pojat, jotka ovat joutuneet jättämään sotien ja
vainojen keskellä kotinsa ja eksyneet pois vanhemmistaan.”
”Samaan teemaan hän palasi
myös joulutervehdyksessään, jonka hän esitti eilen Rooman kirkon avonaisesta
ikkunasta tuhansille paikalle kerääntyneille ihmisille. Kontakti kansaan oli
suora ja vaikuttava. Eikä sitä pahemmin häirinnet värikkäät, historialliset
sotajoukot, jotka esittivät marssitaitoaan ikkunan alla.”
”Kynttiläkirkon
saarnasta ei jäänyt mitään mieleeni. Tuohuskin, joita valkopukuiset papit
jakoivat kirkkokansalle ennen tilaisuuden alkua, alkoi valua niin pahasti, että
se oli pakko sammuttaa ennen aikojaan.”
”Yhteistä Rooman
kirkon ja meidän kirkkomme jouluseremonioissa oli kuitenkin se, että niissä
korostettiin poikalapsen syntymistä, valon ja toivon saapumista ihmiskunnan
keskelle.”
”Se on tärkeää.”
