Nationalismi on uuden ajan suurimpia vapautusliikkeitä, työväenliikkeen ja naisasialiikkeen ohella. Kaikilla näillä on myös rappeutumismuotonsa ja kuten jo Aristoteles ymmärsi, liian pitkälle vietyinä ja liian yksisilmäisesti viljeltyinä ne muuttuvat vastakohdikseen, kuten kaikki hyveet muuttuvat paheiksi väärin annosteltuina. (Timo Vihavainen, Historioitsija, Venäjän tutkimuksen professori, 5.5.2019)
Olemme tottuneet Viljo Vähäsen kanssa siihen, että luemme Timo Vihavaisen blogia säännöllisesti. Se sopii mukavasti juuri sunnuntaiaamuun, kun postiluukusta tipahtaa Hesarin paperiversio. Arkipäivisin luemme vain nettiversion. Silloin kilpailevana mielenkiinnon kohteena on usein Jukka Kemppisen blogi. Elämme siis professorimaailmassa. Keskellä korkeinta sivistystä.
Nyt vuorossa oli ”Nationalismin mallimaa.”
Otimme arkistoomme myös Vihavaisen blogin toisen kappaleen:
Joka tapauksessa nationalismi merkitsi ja olennaisesti merkitsee yhä pyrkimystä perustaa oma, kansallinen valta ulkoisen sortovallan sijaan. Se merkitsi oikeutta omalle kielelle ja kansakunnalle, se pyrki kansan kasvattamiseen täysarvoisiksi, valistuneiksi kansalaisiksi, jotka myös kykenisivät hallitsemaan omaa, sivistynyttä yhteiskuntaansa.
Tässä muodossa nationalismi on kaunis voimasana. Siitä olimme Viljon kanssa yhtä mieltä. Noin määriteltynä se sopii täydellisesti mille tahansa mallimaalle.
Mutta heti, kun astutaan rappeutumismuotojen hämärään, missä Aristoleskin uskalsi liikkua, nationalismin hyve muuttuu vastakohdakseen, paheeksi.
Juuri siihen tartuimme Viljon kanssa tänä sunnuntaina, kun aurinko oli jo laskeutumassa mereen Ryssänkärjen takana.
Viljo aloitti.
”Nationalismin pahe paljastuu muuttamalla vain hieman sen ilmiasua. Natsionalismi kertoo koruttomasti ja raa’asti tämän tosiasian. Kaunis sana vääntyy kirosanaksi. Eikä syyttä. Natsi on natsi vaikka voissa paistaisi. Se ei ole verbaaliakrobatiaa, vaan historiaa paljaimmillaan.”
- Aivan. Siihen viittaa myös Timo Vihavainen, joka vetää keskusteluun Euroopan nykytilanteen ja toteaa, että kansallisen koalitiopuolueen nimen säilyttänyt kuppikunta näytti suorastaan kainostelevan sitä, vaikka ”nationalismi on tämän hetken suurin poliittis-yhteiskunnallinen liike koko maailmassa. Sen merkeissä toimivat kaikki suurvallat".
”Muistetaan toki myös, että meillä Kansallinen Kokoomus on säilyttänyt virallisessa nimessään nationalismin leiman, vaikka suosittelee kotisivullaan lyhyempää muotoa Kokoomus. Pian sodan jälkeen nationalismi toi erityisesti Norjassa mieleen natsimiehityksen. Nyt leima lienee siirtynyt perustuslaillisille, vaikka se ei näy puolueen nimessä.”
”Natsismin varjoa nationalismin yllä ei ole tarpeen pyyhkiä pois, vaikka Saksan liittopresidentti Frank Steinmeier ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron jättävät sen mainitsematta hyökätessään näinä päivinä nationalismia vastaan. Päinvastoin. On syytä pitää visusti mielessä se rappeutumisen muoto, jonka Adolf Hitler sai siihen aikaiseksi. Se on tärkeää sen vuoksi, että kansallisuusaate on alkanut saada eri puolilla maailmaa niitä yksisilmäisyyden piirteitä, joista professori Vihavainen varoittaa tämänpäiväisessä blogikirjoituksessaan.”
