”Minulla ei ole sanoja häpeälle, jota tunnen nyt niistä ennakkoluuloista, ajatuksista ja kielestä jota olen käyttänyt homoseksuaaleista, juutalaisista, sunneista, somaleista tai muista ihmisryhmistä. Voin sanoa niiden olevan valitettavasti aitoja”.
”Anteeksi” on vahva voimasana. Sitä voi käyttää monenlaisissa tilanteissa. Tahattomissa sattumissa. Ruuhkassa, jos sattuu tönäisemään. Ruokapöydässä, jos läikyttää pöydälle. Mutta myös pahoissa ja vakavissa tilanteissa, jotka ulottuvat syvälle mielenrauhaan ja saattavat jäädä ikuisiksi ajoiksi vaivaamaan.
Jäimme Viljo Vähäsen kanssa pohtimaan anteeksipyytämisen ongelmaa Ryssänkärjessä vappupäivän kevätauringossa hyvissä ajoin ennen kuin suuntasimme kohti Ullanlinnaa.
Aihe oli tuttu viime päivien mediasta, kun demareiden kansanedustajaksi tuli valituksi henkilö, joka oli pyytänyt suorassa televisiolähetyksessä tuhannesti anteeksi vanhoja kirjoituksiaan, jotka olivat tulleet päivänvaloon kiusallisesti juuri sen jälkeen, kun vaalitulos oli vahvistettu.
Viljo aloitti.
”Eniten minua jäi vaivaamaan se, että ihminen tunnustaa ajatelleensa ja kirjoittaneensa jotakin tärkeää ja merkittävää vain muutama vuosi sitten ja nyt hän kieltää jyrkästi tuntevansa tuota ihmistä, mutta sanoo kuitenkin syvästi häpeävänsä kaikkea sitä, mitä tuo kummallinen ihminen on mennyt kirjoittamaan. Anteeksipyyntö jää leijumaan tyhjän päälle. Aivan samalla tavalla kuin valehtelu kuuluisalla hiilivalkealla.”
- Aivan. Olen samaa mieltä, vaikka en ole tietenkään varma siitä, että tästä valehtelusta puhuttaisin yhtä kauan aikaa kuin evankeliumeissa, siis vuosituhansia.
”Kansanedustajuus tekee tästä tapahtumasta tosi dramaattisen, lähes traagisen. Enkelit ja haamut alkavat kilpailla keskenään.”
- Kuinka pitkälle anteeksipyyntö mielestäsi riittää?
”Se ei kyllä riitä mihinkään. Ei, vaikka se olisi kuinka vilpitöntä ja tarkoittaisi vain hyvää. On syntynyt tahra, joka pilaa yksittäisen kansanedustajan ja pahimmassa tapauksessa koko suomalaisen kansanedustuslaitoksen mainen.”
- Mitä siis pitäisi tehdä?
”Asia on täysin asianomaisen kansanedustajan oman harkinnan varassa. Ratkaisu ei löydy lainsäädännöstä. Ei hallinnollisista määräyksistä eikä rikoslaista. Se on ratkaistavissa vain moraalisin perustein.”
”Tällä tarkoitan – jotta Sinullekaan ei jäisi epäselväksi – että asianomainen pyytäisi mahdollisimman pian eroa eduskunnan jäsenyydestä ja että asia saatettaisiin vaalien jälkeen valittavan perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi. Lopullinen päätös tehtäisiin eduskunnan täysistunnossa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti