240. Helghathorsdagh 140529

Elämäni on arkipäiväistynyt. Pyhäpäivät ovat haalistuneet, kuluneet melkein olemattomiksi. Arki soljuu niiden ylitse kuin loputon virta. Sen alle jäävät joskus jopa vuodenajatkin. Helle ja pakkanen toki erottuvat ja huiput näkyvät. Joulu ja juhannus eivät ole hautautuneet ajanvirtaan. Mutta pikku pyhät ovat alkaneet kadota.

Siksi tunsin tarvetta tarkistaa, mitä pyhää tässä pilvisessä ja koleassa torstaissa on.

Tammeni on kyllä jo alkanut pukeutua hempeänvihreään kesäpukuunsa, kirsikka- ja omenapuut kukkivat jo täysillä Isokaaren varrella ja pihapihlajatkin ovat alkaneet peittyä valkoiseen kukkamereen.

Onhan se aina keväisin niin juhlavaa! Mutta mitä pyhää siinä on?

Päädyin lukemaan – pienoiseksi hämmästyksekseni - Apostolien tekoja, joka alkaa sanoilla ”Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus, kaikesta, mitä Jeesus alkoi opettaa ja tehdä hamaan siihen päivään asti, jona hänet otettiin ylös.”

Muistin kyllä varhaisilta kouluvuosiltani, että helatorstaita vietetään Jeesuksen taivaaseenastumisen muistoksi, mutta moni yksityiskohta oli jo ehtinyt kadota arjen hämärään.

En muistanut muun muassa laisinkaan helatorstaita edeltävien, kolmen päivän nimitystä kanttaanpyhät joita on kuulemma kutsuttu myös käyntipäiviksi enkä osannut sen vuoksi kuvitellakaan, että tällä viikolla (maanantaista keskiviikkoon) olisin viettänyt pyhää päivää edeltäviä  ”käyntipäiviä”.

(Sannan etymologiseen kiistaan en oikein osaa ottaa kantaa, mutta tuntuisi kyllä siltä, että latinankielinen kantasana cantare olisi oikeampi kuin ruotsinkielinen sana gångdagar, jonka pohjalta käännös on tehty. Tämän mukaan pitäisi siis puhua laulupäivistä, mikä kylläkin kuvaisi vain osittain ja vajavaisesti itse tapahtumaa)

Tulin maanantaina klubikuoroni konserttimatkalta Kuressaaresta Hesaan bussilla, autolautalla ja Viking Linella, mutta en kokenut siinä mitään erityisen pyhää. Hauskaa kyllä oli.

Google tuli jälleen avukseni.

Käyntipäiviä on vietetty paasto- ja rukouspäivinä nykyisen Ranskan alueella jo noin vuonna 470, mutta laajemmalti katolinen kirkko alkoi viettää niitä vasta 900-luvulla. Alun perin näinä päivinä on rukoiltu apua maanjäristysten, tulvien, tulipalojen ja petojen aiheuttamia tuhoja vastaan, myöhemmin yleensä toimeentuloa ja hyvää satoa. Tällöin on pappien johdolla järjestetty peltoalueilla kulkueita, joissa on kannettu ristiä, siunattua leipää ja pyhäinkuvia sekä soitettu kelloja.

Ahaa.

Tuolla tavalla valmistauduttiin muinoin viettämään helatorstaita. Olin siis huomaamattani osallistunut helghathorsdaghin valmistautumiseen, kun lauloin viime sunnuntaina Pyhäaamun rauhaa 1400-luvulla rakennetussa Kärlan kirkossa Saaremaalla. (Emme kuitenkaan vaeltaneet mustissa smokeissamme paikallisen papin perässä pitkin Saaremaan peltoja, vaan esiinnyimme arvokkaasti kirkon sisätiloissa)

Apostolien tekojen yhdessä jakeessa kuvataan lyhyesti, mitä tapahtui. ”Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään.”

Giotto di Bondonen maalauksessa Kristuksen taivaaseenastuminen tapahtumasta annetaan todella juhlava kuva.

Se, mitä Öljymäellä todellisuudessa tapahtui, jää tietysti arvoitukseksi. Se on samalla tavalla ns. uskonasia kuin se, mitä Jeesuksen kerrotaan sanoneen ennen kuin pilvi vei hänet pois.

Sanat ovat kuitenkin jääneet elämään ja niitä on toistettu parin tuhannen vuoden aikana monissa yhteyksissä.

Apostolien tekojen mukaan Luukas kertoo, että Jeesus käski apostoleitaan odottamaan kymmenen päivää (”ei kauan tämän jälkeen”) Jerusalemissa, jotta heidän päälleen vuodatettaisiin Pyhä Henki. Näin he myös tekivät.

Mielestäni helghathorsdaghin syvällisin sanoma liittyy kuitenkin apostolien uteluun aikataulusta: ”Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelin valtakunnan?”, mihin Jeesuksen kerrotaan vastanneen:

Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut.