keskiviikko 3. syyskuuta 2014

279. Oligarkki 140903

”Forbesin listalla heitä oli 53 maaliskuussa 2007. Samana vuonna heitä oli koko maailmassa 946, mutta nyt luku on varmaankin jo yli tuhat. Eihän se seitsemästä miljardista ole kuin nuppineulan kärjen verran. Ei sellaisen pisto missään tunnu. Suomessakin heitä on vain neljä.”
Olimme päätyneet Viljo Vähäsen kanssa keskustelemaan superrikkaiden eli miljardöörien merkityksestä maailmanmenossa sen jälkeen, kun hän oli esitellyt mielestään ”sensaatiomaisen tutkimuksen”, jonka mukaan Yhdysvallat ei olekaan mikään demokratia vaan läpeensä korruptoitunut oligarkia (Perspectives on Politics  by Martin Giles, Benjamin I. Page: Testing theories on American politics: Elites, interest groups, and average citizens. http://www.princeton.edu).
“Kaksi arvostettua professoria on tullut tähän tulokseen esitettyään mahtavan määrän (1779) kysymyksiä amerikkalaisille. Yhdysvallat on toisin sanoen aivan samanlainen kuin Venäjä tai mikä tahansa muu vapailla vaaleilla keikaroiva demokratia. Mutta senhän me olemme tienneet kaiken aikaa. Nyt siitä on vain saatu vakuuttavaa, tieteellistä tietoa. Kirja julkaistaneen vielä tänä syksynä. Se hämmentää mukavasti keskustelua kahden supervallan roolista Euroopassa ja koskettaa tietysti myös Ukrainan tilannetta.”
- Kyllä vain. Mikähän mahtaa olla Venäjän oligarkkien rooli tänä päivänä. Hehän iskivät kuin haukat Neuvostoliiton raatoon, kun se putosi taivaalta 20.12.1991 …
”Joo, aikamoinen raatohan se oli jo silloin, kun Gorbatshov erosi NKP:n pääsihteerin virasta ja ehdotti kommunistisen puolueen lakkauttamista. Samana syksynä Puolan, Unkarin ja Tshekkoslovakian ulkoministerit ilmoittivat Krakovassa, että heidän maansa haluavat tulla mukaan Naton toimintaan. Natohan oli jo edellisenä vuonna julkaissut Lontoon deklaraation, jossa ehdotettiin diplomaattisia suhteita itäisen Keski-Euroopan maiden kanssa. Länsi oli siis hereillä ja aktiivinen.”
- Se on totta. Kaksi organisaatiota (Nato lännessä ja KGB idässä) olivat todella hereillä ja valmiina toimintaan – samoin kuin ammattirikolliset molemmissa leireissä. Virallinen politiikka, demokraattisten toimielinten päätökset, laahasivat pahasti jäljessä. Ne olivat hitaita ja jäykkiä. Naton ja KGB:n suojissa kyttäsivät tulevat oligarkit ahneina ja taisteluvalmiina …
”Valmiina shokkiterapiaan. Sitähän tarjottiin heti, kun Neuvostoliitto lakkautettiin ja yksitoista sen entistä tasavaltaa allekirjoittivat Atlantassa sopimuksen, jolla perustettiin uusi Itsenäisten valtioiden yhteisö, IVY. Tulevat oligarkit, komsomolilaiset Nuorison asunto-osuuskunnat (MZK) ja Nuorison tieteellistekniset keskukset (NTTM), joiden kautta he olivat keränneet suuria omaisuuksia jo Gorbatshovin aikana, seurasivat silmä tarkkana shokkiterapian etenemistä valmiina nappamaan jokaisen mahdollisen kimpaleen, joka irtosi Neuvostoliiton raadosta. Erityisesti sydän (öljy) ja keuhkot (tiedotusvälineet) olivat heidän kiikarissaan.
Näin pääsimme Viljon kanssa lähemmäs tätä päivää. Kävimme läpi yksityistämisen historiaa ja suurten oligarkkien pankkisotia sekä muita sotkuja - unohtamatta karkumatkoja ulkomaille. Ei meillä ollut niistä kovin paljon yksityiskohtaista tietoa. Vuoden 1998 talouskriisi näyttää harventaneen oligarkien rivejä, mutta pian ne jälleen tiivistyivät.
Ei rahan valta vähällä katoa! Iso raha tulee ison rahan luokse.
Nyt pohdimme syyllisyyden ikuista, vaikeaa ongelmaa.
Kuka on syyllinen siihen, mitä Ukrainassa nyt tapahtuu?
Yritimme noudattaa prosessioikeuden asiantuntijan, blogisti Jyrki Virolaisen korostamaa pro et contra argumentaatiota.
Nythän syyllisyyttä ollaan kasaamassa lähes vyörynomaisesti Venäjän ja erityisesti Vladimir Putinin niskaan (contra) ja vähäisinkin ”ymmärtäminen” (pro) tulkitaan jonkinlaiseksi petturuudeksi tai patkuilemiseksi.
Totesimme Viljon kanssa yksimielisesti (!), ettei sellaisella asenteella päästä puusta pitkään. Erityisesti valtiollisilta tutkimuslaitoksilta (UPIlta ja Strategian laitokselta) vaadittaisiin tässä suhteessa todellista, huolellista harkintaa.
Väärille sanoille kasvavat kovin herkästi vielä vääremmät siivet.
”Venäjän oligarkien toimintaa ohjasi alusta pitäen, vallan haju ja vallan halu, mikä on tietysti peräisin hautaan vajonneesta poliittisesta järjestelmästä, jonka osasia he olivat olleet jo paljon ennen kuin länsimaisten poliitikkoja ja tiedemiesten inspiroima ja ohjastama shokkiterapia alkoi. Raha merkitsee valtaa. Turha sitä on kaunistella. Se ei ole varsinaisesti järjestelmästä kiinni, kuten Gilesin ja Pagesin tuore tutkimus osoittaa. Ei siksi voi varmuudella sanoa, ovatko Venäjän oligarkkien juuret ja toimintahalu peräisin idästä vai lännestä. Joka tapauksessa näyttää selvältä, että he toimivat (Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen) lännen ohjausnuorassa, läntisen rahankeruuidean (yksityistämissetelien) sokaisemina, koska heidän entinen (vahva ja luotettava) ohjenuoransa (NKP) oli täydellisesti mädäntynyt. Siksi olen valmis pitämään Venäjän oligarkkeja Ukrainan-kriisin pääsyyllisinä. Se, että osa heistä lähti maanpakoon, osa joutui vankilaan ja osa sulautui sisälle uuteen demokratiaan, on vain seurausta tästä perussyyllisyydestä.
- Taidanpa olla aika pitkästi samaan mieltä kanssasi. Totalitaarinen järjestelmä (itsevaltius, diktatuuri, yksipuoluevalta) saattaa ikään kuin automaattisesti ”tuottaa” oligarkkeja, mutta demokraattinen järjestelmä (kansanvalta) voi aivan yhtä hyvin ”synnyttää” heitä. Ei ole laisinkaan selvää, kumpi järjestelmä pystyy paremmin pitämään heidät kurissa ja nuhteessa. Korruptio ja ammattirikollisuus eivät tunne järjestelmärajoja. Ne ovat molempien järjestelmien sairauksia.
”Divide et impera toimii kyllä tehokkaasti molemmissa. Oligarkki on hyvä luistelija ja hyvä luumuilija!












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti