Perustuslaki
on kaiken lainsäädännön ja julkisen vallan käytön perusta. Perustuslaista
löytyvät suomalaisen kansanvallan keskeisimmät pelisäännöt, arvot ja
periaatteet. Perustuslaki määrittää yksilön ja julkisen vallan välisen suhteen
perusteet. Se sisältää myös säännökset julkisen vallan käytön periaatteista,
valtion järjestysmuodosta ja ylimpien valtioelinten suhteista.
Tämä on virallinen määritelmä. Se löytyy
Oikeusministeriön kotisivulta. Sen mukaan on eletty tällä vuosituhannella. Sen
henki on tuntunut vahvana pian sata vuotta täyttävässä, tasavaltaisessa
Suomessa, ja tarkoitus on jatkaa samassa hengessä myös tulevaisuudessa.
Miksi siis korkeat oikeusoppineet joutuivat
aamutelevisiossa Yleisradion toimittajan tiukkaan kuulusteluun? Eikö määritelmä
riitä? Onko siinä tulkinnan varaa? Aukkoja? Sammakoita?
Viljo Vähäsellä oli asiasta selvä mielipide.
”Eduskunnan perustusvaliokunnan olisi pitänyt
uskoa oikeusoppineita eikä ryhtyä sorkkimaan omin päin perustuslakia, joka on
osoittanut kestävyytensä monissa maailman myrskyissä.”
Tässä siis ollaan.
Suomessa
ei ole perustuslakituomioistuinta. Suomessa on sen sijaan perustuslakivaliokunta,
joka on yksi eduskunnan valiokunnista eli sen jäsenet ovat kansanedustajia. Heidän
toimikautensa on neljä vuotta. He kahlaavat ajanvirrassa.
- Onko perustuslain kirjain siis niin pyhä, ettei kansa saisi puuttua
siihen sormellakaan?
Vaikka aamuaurinko jo häikäisi, se ei sokaissut Viljon silmiä, kun
lähestyimme Ryssänkärkeä.
”Ei se ole kultainen vasikka, jota kansan pitäisi palvoa yötä päivää.
Onhan sekin ihmisten säätämä laki. Siis haavoittuva ja herkkä, kuten mikä
tahansa muukin lainsäädös … Periaatteessa … Sitä on voitava muuttaa, jos ajan
henki niin vaatii … siis olosuhteet … Järkevästi … ja onhan niin tapahtunut
kaiken aikaa …”
- Mistä kenkä siis puristaa? Pitäisikö meilläkin olla joku instanssi,
joka asettuisi eduskunnan yläpuolelle … poliittisesti riippumattomaksi
tuomariksi?
Wikipedia vastaa.
”Eero Heinäluoman (sdp) mukaan
perustuslakituomioistuimelle olisi perusteita. Risto E. J.
Penttilä (nuorsuomalainen, kokoomuslainen poliitikko) on kannattanut
perustuslakituomioistuimen harkitsemista. Timo Soinin (per.suo.)
mukaan Suomeen tarvitaan perustuslakituomioistuin”.
Poliittista
peliä siis?
Aamutelevision
kuulustelusta jäi mieleen vain ajatus, että se
on tulkintakysymys. Ja että kaikissa ministeriöissä on päteviä
lainvalmistelijoita. Mutta että julkinen sana luo paineita. Ja että kiire
painaa päälle. Virheitä tulee. Niin. Ja on osattava erottaa toisistaan
perustuslakivaliokunnan tosiasialliset päätökset ja erilaiset mielipiteet,
joita valiokunnassa tai julkisuudessa lausutaan etc etc.
”Minusta
oli aivan oikein, että perustuslakiin otettiin mukaan Euroopan Unionia koskevia
säädöksiä. Se kuvastaa ajan henkeä, ja se on järkevää. Mutta presidentin
valtaoikeuksien rankka riisuminen oli paha virhe. Juuri siitä oikeusoppineet varoittivat.
Aivan oikein. Sen päälle lankesi poliittisen koston varjo. Nyt presidentti
joutuu etsimään päätösvaltansa rippeitä kuin Lemminkäisen äiti kuollutta
poikaansa Tuonelan virrasta.”
***
Jos
mahdollisilla lukijoillani riittää harrastusta, he löytävät Googlesta
hakusanalla perustuslakivaliokunta
valokuvan, jossa on seuraava kuvateksti:
Eduskunnan
perustuslakivaliokunnan kokous Säätytalossa
vuonna 1918. Pöydän päässä selin puheenjohtaja K. J.
Ståhlberg, hänestä vasemmalla (myötäpäivään) R. A. Wrede, Ernst Estlander, C. G.
Rosenqvist, A. O.
Wuorimaa, Santeri Alkio,
Antti
Juutilainen, J. P. Kokko,
Eero Erkko, Tekla Hultin (ei näy), Pekka Pennanen, Elias Tukia, Wilhelmi
Malmivaara, F. W.
Bergroth, Onni
Rantasalo, J. E. Antila
ja Lauri Ingman.
Taustalla toisessa pöydässä valiokunnan sihteeri Hjalmar
Kahelin.
Eduskunnan
kotisivuilta voi puolestaan nähdä, millaisen asiaruuhkan keskellä perustuslakivaliokunta
työskentelee tänä päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti