Kokoonpano: Puhemies: Viljo,
kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko: (IAMK)
yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni
Kokoontumispaikka: Pataässä,
Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa
Kokoontumisaika: Lauantai
2. syyskuuta 2017 – torstai 30.
marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi
päätösistunto torstaina.
Työjärjestys: Sattumanvarainen.
Kolmastoista istunto 14.10.2017
Viljo: ”Tässä
istunnossa jäljittelemme Eduskunnan kuppilan tunnelmaa ja keskusteluja. Nehän
ovat meille kaikille tuttuja, vaikka kukaan meistä ei pääsyt Suomen Kuvalehden
julkaisemalle salattujen vieraiden
listalle (ks. Suomen Kuvalehti 41/2017). Tuskin me esiinnymme
tulevaisuudessakaan lobbariluetteloissa, joita eduskunnan vahtimestarit alkavat
pitää ihan virallisesti sekä pääovella että kirjaston ovella. Tätä voidaan siis
kutsua vaikkapa juoruparlamentin
istunnoksi. Minulla ei ole mitään esityslistaa, vaan jokainen saa kertoa
jonkun tarinan – minkä tahansa – mutta sillä tavalla, ettei häntä saa
keskeyttää eikä tarinasta sallita keskustelua. Tässä suhteessa emme siis täytä sisällöllisesti
parlamentin tehtävää jotakin ryhmää
edustavana neuvottelukokouksena vaan tämä muistuttaa pikemminkin kolpakkostrategiaa jota voidaan tietysti
harrastaa myös karaoken aikana. Se sopii siis mainiosti Pataässän
lauantaitunnelmaan.”
Lennu: ”Oukei.
Voidaanhan sitä kokeilla. Ja keskustelujahan voidaan jatkaa tarvittaessa huomenna
– jumalanpalveluksen jälkeen, tietenkin?”
Viljo: ”Näin
teemme.”
BL: ”Merkitsen
pöytäkirjaan siis vain puheenvuorot – ilman välihuutoja.”
Viljo: ”Juuri
niin. Kuka haluaa aloittaa?”
Kaikki kädet nousivat yhtä
aikaa ylös. Sattui vielä niin, että juuri silloin punatukkainen tyttö lopetti
Monrepon ja pienen tauon aikana moni pää kääntyi pöytämme suuntaan, kun
Lennukin innostui nousemaan tuolilleen.
Lennu: ”Minä
voin aloittaa … Meidän talon iso uutinenhan on jo kerrottu koko maailmalle ja
Ukkokin ehti jo kiitellä onnittelijoita. Me kyllä arvasimme, että nyt ruvetaan
heittämään huulta vaalivauvasta, mutta aika vähäiseksi se sittenkin jäi ja ihmiset
ymmärsivät kuinka suuri asia se oli Ukolle ja Jennille. Sanoisin, että vielä suurempi
kuin mäkihyppääjälle ja hänen vaimolleen, vaikka samasta asiastahan niissä on
kysymys. Uuden elämän odotus on aina valtavan vaikuttava tapahtuma.”
”Meitä
kyllä hymyilytti persuihin kuuluvan emeritusprofessorin reaktio, vaikka hän sanoo
käsittelevänsä blogissaan yksinomaan
juridiikkaa koskevia kysymyksiä. Ehkä hänelle rakastuminenkin on vain
juridinen ongelma. Nyt hän pääsi mielestään räjäyttämään oikein emäpaukun
kertomalla juoruista, joiden mukaan Ukko olisi Jennin kummisetä. Minähän en
siitä asiasta tiedä yhtään mitään. Minä en ollut edes olemassa siihen aikaan,
kun Jennille etsittiin kummeja. Kokoomuslaiset perheystävät saattoivat hyvinkin
olla silloin ehdokaslistoilla. Ja mikäs prosessioikeudellinen tai moraalinen
ongelma se nyt olisi ollut. Poliittisen pahansuopaisuuden piiriin minä herra
professorin purkauksen lasken.”
BL: ”Minua
taas hymyilytti Sofi Oksasen avoin kirje Melania Trumpille. Että kaikkea se julkisuuden
himoitseminen teettääkin. Pitääkö nyt pisteitä lähteä haalimaan ihan Atlantin
takaa saakka! Mutta tavoitteensa virolais-suomalainen kirjailija saavutti,
vaikka en tiedäkään, millä hinnalla ja mitä kirjeen vastaanottaja siitä
ajatteli. Media oli tukehtua – naurusta. Tai ainakin Jyrki Lehtola onnistui saamaan
sitä aikaan kolumnillaan Sofin avoin
kirje ihmiskunnalle Väisty. Olet
tielläni. (IS 15.3.2017).’On korkea aika myydä ääneni heikoimmille,
vaietuille, hiljaisille, kadotetuille, hävinneille, alistetuille ja ratsastaa
heillä kauemmaksi, korkeammalle, syvemmälle omaan oikeamielisyyteeni’. Siinä
sarkasmi puhkesi kauniiseen kukkaan!”
IAMK: ”Minulta
ei hymy irtoa, kun näen, että maailma on luisumassa kohti ydinasein käytävää
sotaa.”
Joku Kruununhaan
Maamyyrä-korttelissa saattoi kuulla Vaihtuvan jäsenen puheenvuoron, koska aika
monta päätä kääntyi pöytämme suuntaan. Kuinka se olisi mahdollista, kun karaoke
kuitenkin jatkui tauotta? Olisiko yleisön keskuudessa joku joka olisi tullut
tarkkailemaan syysparlamentin istuntoja? Nykyisellä salakuuntelutekniikalla se
olisi täysin mahdollista, jopa helppoa.
”Kun Donald
Trump astuu Valkoisen talon mikrofonien eteen, sieltä saattaa lentää oikeita
rupisammakkoja. Nyt Irania ja Pohjois-Koreaa käytetään Amerikka ensin-politiikan keppihevosina, joiden varjolla Trump voi
kiihdyttää asevarustelua ja vahvistaa kannatustaan sikäläisen äärioikeiston
keskuudessa, kun muutoin mikään muu hänen vaalitaistelun aikana julistamistaan
ohjelmista ei tahdo mennä läpi. Samalla Pohjois-Korea tavoittelee taivaita eli
aikoo kokeilla ballistisia ohjuksia, joihin voidaan ladata ydinakärkiä. Jos USA
nyt irtoaa Iranin ydinohjelmasopimuksesta, seuraukset ovat arvaamattomia,
vaikka kaikki muut sopimusosapuolet nyt vakuuttavat pitävänsä kiinni
sopimuksesta. YK ja ETYJ ovat voimattomia tällaisen kehityksen edessä.”
Viljo: ”Kiitos.
Nyt meillä on kasassa kolme juorua ja minä esitän lopuksi vielä omani.”
”Se
koskee poliittisen konservatismin kriisiä, josta on toistaiseksi puhuttu aika
vähän, kun huomio on kiintynyt sosialidemokratian katastrofiin ja äärioikeiston
nousuun. Perinteiset konservatiiviset oikeistopuolueet ovat hoitaneet omat
rootelinsa aika onnistuneesti siinä suuressa ideologisessa myrskyssä, jonka
keskellä puoluejärjestelmät ovat joutuneet elämään ja pysyttelemään hengissä
kaikkien sodanjälkeisten vuosikymmenten ajan. Tutkimuksissa siitä on käytetty
epämääräistä ja analyyttisesti vaikeaselkoista nimitystä pako keskustaan. Sillä ei ole ollut täsmällistä operatiivista
tavoitetta tai päämäärääkään, mutta sen varassa ja varjolla monia kiperiä
poliittisia ongelmia on kuitenkin onnistuttu ratkaisemaan. Tällä hetkellä
näyttää siltä, että Suomessa (Kokoomus) ja Saksassa (CDU/CSU) poliittinen
konservatismi voi aika hyvin. Ranskassa (Macron) eletään toiveikkuuden
kultaista aikaa. Mutta Iso-Britanniassa (Theresa May) ja Yhdysvalloissa (Donald
Tump) ollaan hautautumassa syvälle vanhoihin juoksuhautoihin. Kokonaan uuden
ongelman muodostavat entiset sosialistimaat Baltiassa ja itäisessä Euroopassa.
Siellä tullaan jälkijunassa sen jälkeen, kun ensirysäyksestä shokkiterapiasta on vähitellen alettu
selviytyä. Lisäksi on syytä muistaa, että Venäjäkin on pyrkimässä kohti
monipuoluejärjestelmää tai ainakin kahden puolueen hallitsemaa demokratiaa, jonka
puitteissa poliittisella konservatismilla on aina ollut omat, vahvat juurensa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti