636. Haastattelu 180513

Kun tasavallan pääuutislehti tekee etusivulleen haastattelun, kieli on keskellä suuta pöydän molemmin puolin. Ei ole varaa lipsahduksiin. Tiedetään jo otsakkeesta lähtien, että nyt tulee tekstiä, jota luetaan ällätikun kanssa jokaisessa tornissa ja jokaisessa hiirenkolossa.

Näin tapahtui tänään, äitienpäivänä, kun pääkaupunki kylpi auringossa ja meri kimalteli Ryssänkärjen edustalla.

”Kun suurlähettiläs Pavel Kuznetsov avaa suunsa, kuuluu Venäjän virallinen ääni” (Nyt puhuu Venäjä. Helsingin Sanomat 13.5.2018. Haastattelijoina Jussi Niemeläinen ja Tommi Nieminen. Vastaajana Venäjän Federaation Täysvaltainen Erikoissuurlähettiläs Pavel Kuznetsov tulkkinaan ministerineuvos Sergei Beljajev)

Viljo Vähänen oli kirjoittanut muutaman sanan paperilappuselle, kun istahdimme hetkeksi lähes polttavaan kevätaurinkoon.

Hän aloitti.

Luottamus alkoi kadota

”Tätä minä olen aavistellut jo pitemmän aikaa. Siinä se on nyt. Mustaa valkoisella.”

Meillä ei tietenkään ollut Viljon kanssa käytössämme Hesarin etukäteen lähettämää kysymyslistaa eikä lähetystön valmistelemaa, kuusitoista liuskaa pitkää vastauspaperia, minkä toimittajat saivat käsiinsä ennen haastattelun alkua. Ymmärsimme kuitenkin, että aihe oli molemmin puolin pöytää niin tuttu ja huolellisesti valmisteltu, ettei sen tankkaamiseen tarvittu kuin hetki.

Tiesimme myös, että Hesari oli lähettänyt haastattelun suorat sitaatin lähetystöön ennen kuin juttu meni painoon.

Mitään ei jätetty arvailujen varaan.

”Vaikka lehden mukaan tunnelma oli aavistuksen erikoinen, haastattelu käytiin kaikin puolin asiallisissa merkeissä.”

- Ja miksipä ei olisi käyty. Eihän Suomi ole häiriköinyt kansainvälisissä suhteissaan eikä näivertänyt luottamusta itäisen naapurinsa kanssa. Hammasten kiristelyyn ei sen puoleen ollut aihetta.

”Aivan. Kritiikin kärki ei haastattelussa suuntautunut Suomen politiikkaa kohti, vaan yleisesti länsimaita kohti. Länsi rikkoi luottamuksen, kun se alkoi sotilasliitto Naton avulla laajentua itään ja lähestyä Neuvostoliiton seuraajavaltioksi tunnustetun Venäjän rajoja, vaikka Berliinin muurin murtuessa ja Saksojen yhdistyessä oli nimenomaisesti sovittu, että Nato ei laajene itään.”

”Tämähän on kiistaton tosiasia. Vai eikö ole?”

- Jos asiaa katsotaan sotilaan silmin, se on selvä kuin pläkki. Tuskin yksikään kenraali pöydän kummallakaan puolen sitä kiistää.

”Niin. Mutta kyllä sotilaalliset ja poliittiset tavoitteet ovat tässäkin asiassa – kuten suurvaltapolitiikassa yleisesti – kulkeneet käsikynkässä. Näyttää kiistatta siltä, että länsi on tässä tilanteessa ollut hyökkääjä ja itä puolustaja. Siinä sekamelskassa nyt eletään ja sen keskellä myös Hesarin haastattelu tehtiin.”

Totesimme Viljon kanssa, että suurlähettiläs Kuznetsovin karriääri diplomaattina kattaa tässä suhteessa erittäin merkittävän ja mielenkiintoisen ajanjakson. Hän on nyt kolmatta kertaa Suomessa. Hän valmistui Neuvostoliiton diplomaattikoulusta, Mgimosta, (samasta korkeakoulusta, jonka kaikki merkittävät ”kotiryssätkin” olivat siihen aikaan käyneet) vuonna 1980 ja tuntee siten Suomen ulkopolitiikan ja tärkeimmät poliittiset johtajat kuin omat taskunsa.

Nyt hänen ääntää kuunnellaan erityisen tarkkaavaisesti. Siksi Hesarin haastattelu on tavanomaista merkityksellisempi.

”On hyvä, että hän teki yhden asian selväksi. Krim on nyt osa Venäjää, aivan kuten Moskova ja Pietari. Eikö kansainvälinen yhteisö, johon Suomikin kuuluu, voisi jo lopultakin ottaa tämän tosiasiana fait accompli!”

”Hesarin toimittajat toistavat kuin rippikoululaiset ulkoa opittua liturgiaa.”

Suomen ja Venäjän välillä on (nimittäin) myös huomattavia erimielisyyksiä. Maat ovat täysin eri linjoilla esimerkiksi kahdessa tärkeässä kysymyksessä: Krimin valtauksessa ja Nato-joukkojen saapumisessa Puolaan ja Baltian maihin. Suomi pitää Krimin valtausta laittomana. Venäjä protestoi Nato-joukkoja, Suomen mukaan ne vakauttavat Itämeren tilannetta.

”Eikö joku vakavasti otettava tutkimuslaitos, esimerkiksi Eduskunnan valvonnassa toimiva Ulkopoliittinen instituutti voisi vähitellen riisua nato-silmälaseja kasvoiltaan ja alkaa pohtia, kuinka vähäjärkistä meidän on liimautua kiinni USA:n harjoittamaan Nato-propagandaan ja sulkea tyystin korvamme Venäjän ulkopoliittisen johdon argumenteilta.”

”Suurlähettiläs Pavel Kuznesov tietää omasta kokemuksestaan, mitä informaatiosota tarkoittaa ja miten sitä nykyoloissa käydään. Hänen vetonsa haastattelun lopulla on aivan asiallinen.”

Te tiedätte minua paremmin keiden käsissä ovat maailman globaalit medialähteet.

Toimittajien lehteen kirjoittama vastaus ei varmaankaan huvita ihan kaikkia Hesarin lukijoita.