589. Viljo Vähäsen syysparlamentti 14. 171015

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko: (IAMK) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni

Kokoontumispaikka: Pataässä, Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa

Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta 2017 –  torstai 30. marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi päätösistunto torstaina.

Työjärjestys: Sattumanvarainen.

Neljästoista istunto 15.10.2017

Viljo: ”Ehtoota. Täällähän on nyt rauhallista vai pitävätköhän ne vain pyhäpäivän taukoa. Meillehän se sopii.

Lennu: ”Kyllä ne kohta jatkavat – mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät. Ei täällä juuri taukoja tunneta.”

Viljo: ”OK. Tervetuloa jälleen Maamyyrän vieraaksi. Minun iltani venähti eilen pitkäksi, kun jysähdin katsomaan Wallanderin Surulintua, jonka olin kyllä nähnyt jo vuosia sitten. Siinä Krister Henriksson esitti vakuuttavasti Alzheimeriin sairastunutta paikallispoliisia … mutta tänään meillä on mahdollisuus kommentoida (mielellään aika lyhyesti) eilisiä juoruja ennen kuin siirrymme päivän sanaan … kuka haluaisi aloittaa?”

Lennu: ”Minunkin mielestäni se Jyrki Lehtolan Sofi-juttu oli mainio. Tekee mieleni vielä siteerata häntä: Ihmiskunta. Näin sinut sellaisena kuin sinut tulee nähdä: omien ennakkoluulojeni ja harhojeni synnyttämänä olosuhteista riippumattomana stereotypiana. Samaan johtopäätökseen oli tullut myös avoimen kirjeen saaneen rouva Trumpin lapsuudenystävä Mirjana Jelančič. Oksasen teksti ei vanhoja ennakkoluuloja juuri hälvennä, sillä hän niputtaa neuvosto-Tallinnan seksikaupan, ihmiskaupan, postimyyntimorsiamet ja heikon tasa-arvon yhden Itä-Eurooppa-kategorian alle.”

IAMK: “Stereotypiat ovat vaarallisia. Ne ovat leimakirveitä, joiden jälkiä on usein mahdotonta korjata. Kyllä me ammattipoliitikot olemme sen nahoissamme saaneet tuntea monta kertaa.”

BL: ”Erityisen hankalia ne ovat kansainvälisessä politiikassa. Leimakirveen jälki saattaa näkyä ja tuntua lähes ikuisesti.”

Viljo: ”Se on totta … mutta emme lähde nyt viemään keskusteluamme pitemmälle siihen suuntaan … asiaan voidaan palata myöhemmin.

IAMK: ”Minä haluaisin palata puhemiehen kommenttiin konservatismin kriisistä. Me ymmärrämme kyllä, että vain britit käyttävät tuota nimeä vielä arkikielessään. Kaikki muut välttävät sitä kuin ruttoa tai yrittävät keksiä puolueilleen parempia nimiä ja sisältöjä. Moderaatit. Kansallinen Kokoomus. Kristillisdemokraatit. Høyre. Dynaaminen konservatismi. En Marche! Republikaanit. Ja mitä niitä nyt onkaan. Kansallissosialismi oli aikoinaan varsinainen kukkanen! Tämä on ratkaisematon ongelma. Mutta eihän nimi miestä pahenna! Jos ei parannakaan. Senhän ovat Maalaisliitto ja Suomen Keskusta kokeneet  eikä se ole vieras myöskään äärivasemmistolle.”

”Tämän päivän ongelma on siinä, että kaikissa puolueissa lymyää populismin siemen. Siitä kävi vastikään kertomassa hollantilainen politiikan tutkija Cas Mudde Ulkopoliittisessa instituutissa. Poliittinen myrkky on juotettava kansalle sellaisessa muodossa, että kansa tulee vakuuttuneeksi siitä, että se on maailman parasta hunajaa. On yksi lysti, mitä myrkkypullon kyljessä lukee. Kunhan kansa saa vain äännöllisesti päiväannoksensa.”

Viljo: ”Vaihtuva jäsenemme on oikeilla jäljillä. Maailma on sekaisin. Siihen viittasi myös Saska Saarikoski tämänpäiväisessä kolumnissaan. Kökötämme historian odotushuoneessa, jossa vanhat systeemit eivät enää toimi, mutta uusia ei ole vielä keksitty. Hämmentävällä tavalla tämä on näkynyt siinä keskustelussa, jonka pääministeri Juha Sipilä käynnisti yrittäessään saada aikaan yhteiskuntasopimuksen, jonka nimeä väännettiin pitkään sellaiseen muotoon, että poliittinen systeemi (puolueet hallituksessa ja oppositiossa ja työmarkkinajärjestöt) sai nielaistuksi sen. Nyt se ei tahdo millään sulaa vatsalaukussa. Oksennuksesta jäisi ruma jälki historiaan eikä se ilman vahvoja lääkkeitä taida päästä peräsuolestakaan päivänvaloon.”

”Synnytystuskista voitte lukea Uutisista Bjälbon konsiilista I-XI”

MUTTA

Kun maan johtaja käyttäytyy kuin vihainen vauva, ei ole ihme, että keskustelun taso on romahtanut. Tavoitteena ei tunnut enää olevan ajatustenvaihto vaan vastapuolen vahingoittaminen. Väkivallan uhka on koko ajan lähellä. (Saska Saarikoski: ”Maailma ei ole hullu vaan hiukan sekaisin”, Helsingin Sanomat 15.10.2017)

588. Viljo Vähäsen syysparlamentti 13. 171014

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko: (IAMK) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni

Kokoontumispaikka: Pataässä, Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa

Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta 2017 –  torstai 30. marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi päätösistunto torstaina.

Työjärjestys: Sattumanvarainen.

Kolmastoista istunto 14.10.2017

Viljo: ”Tässä istunnossa jäljittelemme Eduskunnan kuppilan tunnelmaa ja keskusteluja. Nehän ovat meille kaikille tuttuja, vaikka kukaan meistä ei pääsyt Suomen Kuvalehden julkaisemalle salattujen vieraiden listalle (ks. Suomen Kuvalehti 41/2017). Tuskin me esiinnymme tulevaisuudessakaan lobbariluetteloissa, joita eduskunnan vahtimestarit alkavat pitää ihan virallisesti sekä pääovella että kirjaston ovella. Tätä voidaan siis kutsua vaikkapa juoruparlamentin istunnoksi. Minulla ei ole mitään esityslistaa, vaan jokainen saa kertoa jonkun tarinan – minkä tahansa – mutta sillä tavalla, ettei häntä saa keskeyttää eikä tarinasta sallita keskustelua. Tässä suhteessa emme siis täytä sisällöllisesti parlamentin tehtävää jotakin ryhmää edustavana neuvottelukokouksena vaan tämä muistuttaa pikemminkin kolpakkostrategiaa jota voidaan tietysti harrastaa myös karaoken aikana. Se sopii siis mainiosti Pataässän lauantaitunnelmaan.”

Lennu: ”Oukei. Voidaanhan sitä kokeilla. Ja keskustelujahan voidaan jatkaa tarvittaessa huomenna – jumalanpalveluksen jälkeen, tietenkin?”

Viljo: ”Näin teemme.”

BL: ”Merkitsen pöytäkirjaan siis vain puheenvuorot – ilman välihuutoja.”

Viljo: ”Juuri niin. Kuka haluaa aloittaa?”

Kaikki kädet nousivat yhtä aikaa ylös. Sattui vielä niin, että juuri silloin punatukkainen tyttö lopetti Monrepon ja pienen tauon aikana moni pää kääntyi pöytämme suuntaan, kun Lennukin innostui nousemaan tuolilleen.

Lennu: ”Minä voin aloittaa … Meidän talon iso uutinenhan on jo kerrottu koko maailmalle ja Ukkokin ehti jo kiitellä onnittelijoita. Me kyllä arvasimme, että nyt ruvetaan heittämään huulta vaalivauvasta, mutta aika vähäiseksi se sittenkin jäi ja ihmiset ymmärsivät kuinka suuri asia se oli Ukolle ja Jennille. Sanoisin, että vielä suurempi kuin mäkihyppääjälle ja hänen vaimolleen, vaikka samasta asiastahan niissä on kysymys. Uuden elämän odotus on aina valtavan vaikuttava tapahtuma.”

”Meitä kyllä hymyilytti persuihin kuuluvan emeritusprofessorin reaktio, vaikka hän sanoo käsittelevänsä blogissaan yksinomaan juridiikkaa koskevia kysymyksiä. Ehkä hänelle rakastuminenkin on vain juridinen ongelma. Nyt hän pääsi mielestään räjäyttämään oikein emäpaukun kertomalla juoruista, joiden mukaan Ukko olisi Jennin kummisetä. Minähän en siitä asiasta tiedä yhtään mitään. Minä en ollut edes olemassa siihen aikaan, kun Jennille etsittiin kummeja. Kokoomuslaiset perheystävät saattoivat hyvinkin olla silloin ehdokaslistoilla. Ja mikäs prosessioikeudellinen tai moraalinen ongelma se nyt olisi ollut. Poliittisen pahansuopaisuuden piiriin minä herra professorin purkauksen lasken.”

BL: ”Minua taas hymyilytti Sofi Oksasen avoin kirje Melania Trumpille. Että kaikkea se julkisuuden himoitseminen teettääkin. Pitääkö nyt pisteitä lähteä haalimaan ihan Atlantin takaa saakka! Mutta tavoitteensa virolais-suomalainen kirjailija saavutti, vaikka en tiedäkään, millä hinnalla ja mitä kirjeen vastaanottaja siitä ajatteli. Media oli tukehtua – naurusta. Tai ainakin Jyrki Lehtola onnistui saamaan sitä aikaan kolumnillaan Sofin avoin kirje ihmiskunnalle Väisty. Olet tielläni. (IS 15.3.2017).’On korkea aika myydä ääneni heikoimmille, vaietuille, hiljaisille, kadotetuille, hävinneille, alistetuille ja ratsastaa heillä kauemmaksi, korkeammalle, syvemmälle omaan oikeamielisyyteeni’. Siinä sarkasmi puhkesi kauniiseen kukkaan!”

IAMK: ”Minulta ei hymy irtoa, kun näen, että maailma on luisumassa kohti ydinasein käytävää sotaa.”

Joku Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa saattoi kuulla Vaihtuvan jäsenen puheenvuoron, koska aika monta päätä kääntyi pöytämme suuntaan. Kuinka se olisi mahdollista, kun karaoke kuitenkin jatkui tauotta? Olisiko yleisön keskuudessa joku joka olisi tullut tarkkailemaan syysparlamentin istuntoja? Nykyisellä salakuuntelutekniikalla se olisi täysin mahdollista, jopa helppoa.

”Kun Donald Trump astuu Valkoisen talon mikrofonien eteen, sieltä saattaa lentää oikeita rupisammakkoja. Nyt Irania ja Pohjois-Koreaa käytetään Amerikka ensin-politiikan keppihevosina, joiden varjolla Trump voi kiihdyttää asevarustelua ja vahvistaa kannatustaan sikäläisen äärioikeiston keskuudessa, kun muutoin mikään muu hänen vaalitaistelun aikana julistamistaan ohjelmista ei tahdo mennä läpi. Samalla Pohjois-Korea tavoittelee taivaita eli aikoo kokeilla ballistisia ohjuksia, joihin voidaan ladata ydinakärkiä. Jos USA nyt irtoaa Iranin ydinohjelmasopimuksesta, seuraukset ovat arvaamattomia, vaikka kaikki muut sopimusosapuolet nyt vakuuttavat pitävänsä kiinni sopimuksesta. YK ja ETYJ ovat voimattomia tällaisen kehityksen edessä.”

Viljo: ”Kiitos. Nyt meillä on kasassa kolme juorua ja minä esitän lopuksi vielä omani.”

”Se koskee poliittisen konservatismin kriisiä, josta on toistaiseksi puhuttu aika vähän, kun huomio on kiintynyt sosialidemokratian katastrofiin ja äärioikeiston nousuun. Perinteiset konservatiiviset oikeistopuolueet ovat hoitaneet omat rootelinsa aika onnistuneesti siinä suuressa ideologisessa myrskyssä, jonka keskellä puoluejärjestelmät ovat joutuneet elämään ja pysyttelemään hengissä kaikkien sodanjälkeisten vuosikymmenten ajan. Tutkimuksissa siitä on käytetty epämääräistä ja analyyttisesti vaikeaselkoista nimitystä pako keskustaan. Sillä ei ole ollut täsmällistä operatiivista tavoitetta tai päämäärääkään, mutta sen varassa ja varjolla monia kiperiä poliittisia ongelmia on kuitenkin onnistuttu ratkaisemaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Suomessa (Kokoomus) ja Saksassa (CDU/CSU) poliittinen konservatismi voi aika hyvin. Ranskassa (Macron) eletään toiveikkuuden kultaista aikaa. Mutta Iso-Britanniassa (Theresa May) ja Yhdysvalloissa (Donald Tump) ollaan hautautumassa syvälle vanhoihin juoksuhautoihin. Kokonaan uuden ongelman muodostavat entiset sosialistimaat Baltiassa ja itäisessä Euroopassa. Siellä tullaan jälkijunassa sen jälkeen, kun ensirysäyksestä shokkiterapiasta on vähitellen alettu selviytyä. Lisäksi on syytä muistaa, että Venäjäkin on pyrkimässä kohti monipuoluejärjestelmää tai ainakin kahden puolueen hallitsemaa demokratiaa, jonka puitteissa poliittisella konservatismilla on aina ollut omat, vahvat juurensa.”

587. Katalonia 171011

Espanjalla ei ole edes mandaattia neuvotella Katalonian itsenäistymisestä. Espanjan perustuslaissa – aivan kuten Suomenkin – todetaan, että valtio on alueeltaan jakamaton. Kaikki neuvottelut Katalonian itsenäistymisestä ovat poissuljettuja vaihtoehtoja. (Iberoromaanisten kielten professori Timo Riiho)

Katalonian aluehallinnon yritys järjestää kansanäänestys oli laiton moninkertaisesti; se oli Espanjan demokraattisen perustuslain (1978) vastainen, perustuslakituomioistuimen kieltämä ja Katalonian alueparlamentissa laittomia menettelyjä käyttäen läpiviety. Erityisesti on huomattava, että tämä poliittinen projekti ei nauti Katalonian asukkaiden enemmistön kannatusta. Näin hankkeelta puutuu myös yleinen legitimiteetti. (Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkonen)

”Ehkä minä olen kyklooppi. Yksisilmäinen. Kun näen kahden suomalaisprofessorin olevan oikeassa parhaillaan riehuvassa kataloniamyrskyssä. Muut kommentaattorit ovat väärässä.”

- Älä aliarvioi kyklooppeja. Hehän olivat taitavia seppiä, jotka takoivat Zeuksen salamat ja Haadeksen näkymättömäksi tekevän kypärän. Siis todellisia valtataistelun mestareita. Ehkä sinunkin silmäsi näkevät katalaanien itsenäisyystaistelun takana piileskelevän vallanhimon raadollisuuden.”

”Juuri sitä professorit varmaan tarkoittavat, vaikka jättävät sen sanomatta.”

Olimme Viljo Vähäsen kanssa käyttäneet lähes koko tuulisen syysaamuun Katalonian kriisin ratkomiseen sen jälkeen, kun olimme nähneet televisiosta Katalonian alueparlamentin istunnon suoran lähetyksen, joka tulkattiin meidän iloksemme suomeksi.

Pidimme kyllä hyvänä sitä, että debatin kuumin kärki katkaistiin muutaman päivän aikalisään eivätkä katumellakat räjähtäneet uudelleen käyntiin, mutta kuilun partaalla siinä tasapainoiltiin.

”Jukka Kekkosen mainitsema epäpyhä allianssi oikeistopopulistien ja vasemmistolaisten vallankumousromantikkojen välillä koskettaa härnäävällä tavalla koko maailman eikä vain Espanjan tilaa ja tilannetta. Se oli toki selvästi näkyvissä Katalonian alueparlamentin debatissa, mutta samasta asiasta on kysymys myös meidän nykyisessä poliittisessa debatissa hallituksen ja opposition välillä tai pahasti häiriköityneessä riitelyssä Donald Tumpin ympärillä Yhdysvalloissa taikka hirmuisessa kädenväännössä Putinin hallinnon ja Venäjän opposition välillä.”

- Aivan. Kataloniassa väläytettiin myös geneettistä korttia jolla separatistit halusivat perustella ylemmyyttään espanjalaisen enemmistön suhteen.

”Siinä liikuttiin jo vaarallisilla vesillä.”

- Kyllä. Niistähän meillä Euroopassa on hyytäviä kokemuksia …

”YES. Ne löytyvät tänä päivänä helposti muukalaisvihan takaa ja niiden varassa rakennetaan edelleen muureja eri puolilla maailmaa …”

- … henkisiä ja konkreettisia. Kyllä.

Sade ja tuuli yltyivät, kun olimme Viljon kanssa palaamassa Ryssänkärjestä. Sen vuoksi kiirehdimme askeleitamme ja päätimme seurata Katalonian tilanteen kehittymistä.

Espanjan hallituksen tämänaamuinen hätäkokous ei näyttänyt tuovan mitään ratkaisua. Epätietoisuus siitä, julistautuiko Katalonia itsenäiseksi vai ei jäi riippumaan ilmaan – kuin Damokleen miekka.

Damokles sanoi Dionysiokselle, että tämä oli todella onnekas, koska tällä oli suuri käskyvalta. Dionysios tarjoutui vaihtamaan Damokleen kanssa paikkaa päivän ajaksi, jotta tämä voisi itse koettaa tätä onnea. Illalla pidettiin juhlaillallinen, jolla Damokles nautti suuresti tullessaan kohdelluksi kuin kuningas. Vasta aterian lopulla hän katsoi ylös, ja huomasi terävän miekan roikkuvan ainoastaan yhden hevosen jouhen varassa kuninkaanistuimen yläpuolella. Damokleelta katosi välittömästi ruokahalu, ja hän sanoi Dionysiokselle, ettei enää halua olla niin onnekas.

586. Viljo Vähäsen syysparlamentti 12. 171008

Kokoonpano: Puhemies: Viljo, kaksi ääntä; Vakiojäsen: Lennu, yksi ääni; Vaihtuva jäsen: Poliitikko: (IAMK) yksi ääni; Sihteeri: Blogisti (BL) yksi ääni

Kokoontumispaikka: Pataässä, Kruununhaan Maamyyrä-korttelissa
Kokoontumisaika: Lauantai 2. syyskuuta 2017 –  torstai 30. marraskuuta 2017. Lauantaisin ja/tai sunnuntaisin klo 10-20 paitsi päätösistunto torstaina.
Työjärjestys: Sattumanvarainen.

Kahdestoista istunto 8.10.2017

Viljo: ”Sen johdosta, että suurkirkon kellot lakkasivat vasta hetki sitten kumisemasta jumalanpalveluksen päättymisen merkiksi, jatkamme tässä istunnossa henkisen ja maallisen tiedon välisen tasapainon etsimistä, mutta jätämme hengelliset asiat kuitenkin keskustelumme ulkopuolelle.”

Lennu: ”Se on hyvä, koska törmäämme iltakeskusteluissamme Ukon ja Jennin kanssa kaikenmoisiin asioihin eivätkä minun tietoni aina jaksa riittää ja joudun olemaan vain kuunteluoppilaana.”

IAMK: ”Kyllä niihin asioihin politiikassakin törmää, vaikkei niistä päiväjärjestyksessä juuri mainita eivätkä ne kuulu perustuslain piiriin.”

BL: ”Ehkä merkitään pöytäkirjaan vain, että puhuimme tässä istunnossa asioista, joista meillä ei ollut täyttä varmuutta, koska ne eivät kuuluneet tieteellisen tiedon piiriin.”

Lennu: ”Tuo rajaus voi olla harhaanjohtava, koska ymmärryksen rajojakin voidaan kartoittaa ja tutkia tieteellisesti pätevien menetelmin. Ajattelen vain esimerkiksi ihmisten ja eläinten tai ihmisten ja kasvien välisiä suhteita ja keskusteluja. Sielutieteen ja luonnontieteen välinen raja on aina ollut häilyvä.”

Puhemies salli sunnuntain merkeissä keskustelun pyöriä hetken aikaa työjärjestyksessä. Hänkään ei halunnut vetää kovin jyrkkää rajaa ”väärän” ja ”oikean” tiedon välille, koska oli itse kertaalleen kuollut ja määrämittainen mies ja tiesi, että vain Lennu oikeastaan ymmärsi asian, vaikka ei pystynyt ilmaisemaan sitä täsmällisesti ja että Blogistilla oli ehkä enemmän arkistoitua tietoa Hengen ja Materian välisistä suhteista kuin muilla syysparlamentin osallistujilla. Vaihtuvan jäsenen tietämyksestä näissä asioissa hänellä ei ollut mitään käsitystä.

Viljo: ”Sain kimmokkeen tähän päivään monesta samanaikaisesta lähteestä ja oletan, että ne ovat teillekin tuttuja.”

Lennu: ”Saattavat hyvinkin olla, mutta ehkäpä mainitset ne nyt kuitenkin ääneen, jotta sihteeri voi kirjata ne pöytäkirjaan.”

Viljo: ”Sopiihan se, vaikka tällainen luettelo jää pakostakin vajavaiseksi.”

Professori Esko Valtaojan uusin kirja ”Kohti ikuisuutta”. Stanley Kubrikin tieteiselokuva ”2001: Avaruusseikkailu”, jonka käsikirjoituksen hän laati yhdessä Arthur C. Clarken. Se valmistui jo vuonna 1968 ja esitettiin Teemalla viime torstaina. Kaisa Halosen artikkeli 5.10.2017 Kirkko & Kaupungissa ”Ymmärrystä vailla”, joka perustuu professori Marja-Liisa Honkasalon johtamaan  ”Mieli ja toinen”- hankkeeseen sekä samassa lehdessä samaisen kirjoittajan artikkeli ”Näkyjen ohjaamana”, joka kertoo Elina Merenniemen maalauksista ”Nautinto” – näyttelyssä Helsingin taidemuseossa HAM:issa.

IAMK: ”Minun silmiini eivät Kirkko & Kaupungin artikkelit ole vielä sattuneet, mutta Avaruusseikkailun toki muistan hyvinkin. Sitähän on pidetty yhtenä aikakautemme merkittävimmistä elokuvista. Satuin näkemään sen myös Teemalta. Vieläkin sen viimeinen osa, jossa ei kuulla sanan sanaakaan, teki hämmentävän vaikutuksen. Mitäs sinä siitä ajattelit, Lennu?”

Lennu: ”Minua se ei hämmentänyt. Sanattomuus. Värit, liikkeet, ilmeet. Ne kertoivat enemmän kuin puhe. Valitettavasti avaruusolennot jäivät puuttumaan, kun ohjaajalta loppuivat rahat. Ehkäpä Valtaojan mielenkiintoinen menetelmä taannuste tuo nuo olennot konkreettisesti silmiemme eteen joskus tulevaisuudessa.”

Viljo: ”Me joudumme jättämään tämän teeman nyt hautumaan tulevia istuntojamme varten. On olemassa paljon asioita, joiden ymmärtäminen on nykyihmiselle vaikeaa, vaikka tieteellistä tieto on kertynyt vuosien, vuosikymmenten ja vuosisatojen saatossa taakaksi saakka. Marja-Liisa Honkasalon kokoama aineisto ihmisten yliluonnollisista kokemuksista on siitä hyvänä esimerkkinä. Eivätkä Esko Valtaojan kristallipaloon piirtyvät kuvat ihmiskunnan valoisasta tulevaisuudesta tahdo vielä riittää uskoa ja uskomuksia vahvemmiksi rakennusaineiksi. Ehkäpä Elina Merenmiehen metsämaalausten takaakin alkavat joskus häämöttää pyhien ihmisten kokemukset armosta ja liikutuksesta jollakin tapaa konkreettisemmin kuin juuri nyt, kun kaikki tuntuu olevan käsittämättömässä liikkeessä”

Kyseessä voisi olla mielen ominaisuus tai ulottuvuus, jota ei vielä tunneta ja jonka tutkimukseen ei myöskään ole kehitetty menetelmiä. Jos ihmismieli ajatellaan jatkumona, kummat kokemukset (mitä pitäisi ajatella, jos enkeli koskettaa) sijoittuvat samaan reunaan esimerkiksi taiteen, mielikuvituksen ja luovuuden kanssa – käsittämättömän ja selittämättömän piiriin. (Marja-Liisa Honkasalo)