Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Yhteiskuntasopimus. Kiky. Kolmikanta. UKK-sopimus. Liinamaan tarkistus. Miettusen välitys. Liinamaan suositus. Talous- ja tulopoliittinen yhdistelmäratkaisu. Raamiratkaisu etc
Viljo Vähänen kertoi aamulla Ryssänkärjessä seuranneensa viime päivinä sydän syrjällään ja kallella kypärin kuinka rakasta lasta jälleen heitellään nurkasta toiseen kuin vierasta sikaa ... vai miten se sanonta nyt kuuluukaan … lyödään joka tapauksessa eikä paijata niin kuin pitäisi …
”Se tuntuu kurjalta. Lähes kohtuuttomalta.”
Viljo muistutti seuranneensa nykyistä tragediaa aivan ensi-illasta lähtien. Silloin elettiin alkusyksyä 2015. Viljo muisti, kuinka pääministeri oli kutsunut virka-asuntoonsa Kesärantaan Elinkeinoelämän Keskusliiton, Kuntatyönantajien, SAK:n, STTK:n ja Akavan johtajat kuulemaan, millaisilla ehdoilla maan hallitus olisi valmis tekemään heidän kansaan yhteiskuntasopimuksen.
Viljo nimitti työmarkkinajohtajia Bjälbon konsiilin piispoiksi ja pääministeriä koollekutsujaksi.
”Silloin rakas lapsi vielä leperteli aurinkoisesti kehdossaan. Sopimuksen oli määrä astua voimaan vuonna 2016. Neuvonpidolle oli varattu ruhtinaallisesti aikaa.”
Mutta toisin kävi.
Viljo nimitti teatteria ”ylimmäispapillisen konsiilin näyttämöksi” ja arveli (pahaenteisesti!), että siinä on samanlainen valuvika kuin Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa, joka pidettiin Istanbulissa vuonna 381.
”Silloin arvelin, että rakas lapsi tulisi elämänsä aikana näkemään ja kokemaan hirveitä!” (ks. Viljo Vähäsen havaintoja yhteiskuntasopimuksesta. Bjälbon uutiset 2.8.2015 - 15.6.2016. Liite Omistuksia 2:ssa)
”Nyt eletään sitä aikaa.”
On tapahtunut se, mitä Viljo Vähäsen paha uni ennusti (ks. Uutisia Bjälbon konsiilista IX 160308): ”Tässä näkyy nyt jälleen se rakennevika, josta olemme näissä uutisissa puhuneet jo alusta alkaen. Kokoonkutsuja on liian suuri. Kolmijalkainen jakkara on pahasti kallellaan. Sitä on vaikea, lähes mahdotonta saada tasapainoon, jotta sillä voisi turvallisesti istua … Nyt pompotellaan vastuun raskasta palloa Piispojen ja Kokoonkutsujan piirileikissä, eikä kukaan näytä tietävän, mitä peliä pelataan … Piispojen ilmeet eivät paljastaneet niitä pelkoja, jotka sydänjuurissa kumisivat, mutta eräiden huulet liikkuivat. Liitoilla ei ole suurta luottamusta hallitukseen eikä työnantajiin. Katsotaan myöhemmin, miten polku tästä eteenpäin kulkee.”
”Rakas lapsi elää nyt vaarallista aikaa. Ongelmana on auktoriteetin puute. Kristillisessä ekumeniassa sitä edustaa ylimmäispapillinen rukous. Poliittisessa ekumeniassa sitä edustaa perustuslaki. Mutta, kun Suomen perustuslaissa ei sanota mitään kolmikannasta. Päinvastoin. Siinä on (29. pykälässä) imperatiivisen mandaatin kielto. Sen mukaan rakkaan lapsen kehtoa eivät ammattiyhdistyspomot saa kiikuttaa ja pääministerinkin vain sillä ehdolla, että hänellä on eduskunnan luottamus. Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.”
- Onko rakkaan lapsen vene nyt siis tuuliajolla, kun hänellä ei ole kolmikannan eikä perustuslain turvaa? Sehän olisi tosi vaarallista!
Viljo Vähänen katsoi taivaalle.
Syksy tulee. Lehdet putoavat maahan. Kellojen viisareita siirretään (ehkä viimeisen kerran) kesää kohti. Karavaani kulkee. Koirat haukkuvat.
”Pahalta näyttää.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti