Vastakkaisten näkemysten maailmassa kaikkien toivetta ei sellaisenaan voi täyttää. Sen sijaan keskellä huonetta pyörivälle kaapille löytyy parempikin paikka, jolloin sitä päästään käyttämään. Johtajan on osattava rakentaa. Rakentaa luottamusta, valmiutta vuoropuheluun, valmiutta osin luopua omastaan yhteisen synnyttämiseksi. Sitä on vahva johtajuus, ja sille on kysyntää. Hölynpölyä, sanovat toiset. Voimme me kaapin tanssittamista jatkaa. Tuloksia niin ei synny. Jatkossa parempi kysymys onkin, ketkä päättävät, miten kaappi saadaan johonkin kohtuulliseen paikkaan käyttöön. (Olli-Pekka Heinosen kolumni 20.12.2015 Länsi-Suomessa)
Kun viimeksi tapasimme Viljo Vähäsen kanssa Ryssänkärjessä, hän surkutteli rakkaan lapsen kohtaloa. Ylimmäispapillisen konsiilin näyttämöltä oli kyllä jo ajat sitten tuprahtanut valkoinen pilvi sovun merkiksi, mutta nyt sieltä turpusi vain mustaa nokea. ”Pahalta näyttää” oli Viljo tokaissut, kun erosimme
Mitä oli tapahtunut?
Viljo aloitti.
”Keskellä huonetta pyörii nyt kaappi vimmatusti. Piispat ja Koollekutsuja ovat panneet kaiken arvovaltansa peliin osoittaakseen, missä on kaapin oikea paikka.”
”Kun Bjälbon konsiili aloitteli istuntojaan, Opetushallituksen nykyinen pääjohtaja oli vielä valtiosihteeri eivätkä hänen sanansa kuuluneet näyttämölle saakka. Se saattoi olla kohtalokas virhe. Olisi pitänyt kuunnella. Olisi pitänyt pysäyttää keskellä huonetta pyörivän kaapin hermostunut liike. Nyt mielet ovat niin täynnä katkeraa myrkkyä, että räjähdys voi tulla milloin tahansa.”
- Tarkoitat tietenkin ensi keskiviikkoa, jolloin kansanedustajat saavat päättää, jatketaanko kaappileikkiä vai puhalletaanko peli poikki? Onhan heillä selkänojanaan perustuslaki!
”Kunpa asia olisikin niin yksinkertainen! Valtiosääntöoppineetkin ovat jo huomauttaneet, ettei kaappileikillä ole mitään tekemistä perustuslain kanssa …”
… mutta onhan se aika omituinen tulkinta … jos kansanedustajat päättävät, ettei hallitus nauti heidän luottamustaan, niin onhan se nimenomaan perustuslaillinen ongelma … siitäkin huolimatta, että välikysymyksillä on jo pitkään nakerrettu perustuslain arvovaltaa …
”Näin politiikka on tunkeutunut politiikkaan.Se on kimurantti kysymys. Poliittiset lakot ovat kiistatta osa politiikkaa, mutta millä tavalla ne kuuluvat lainsäädäntötyöhön ja eduskunnan toimivaltaan. Tässä tapauksessahan on kysymys valmisteilla olevasta hallituksen lakiesityksestä. Se on kiinteä osa lainvalmistelutyötä. Ei sitä sovi pyyhkäistä olemattomiin. Ulkoparlamentaariset painostuskeinot sopivat sen sijaan huonosti tähän kuvaan.”
- Näytät siis ajattelevan, että ilman kansanedustajien itsensä ilmaisemaa luottamusta hallitukselle, eduskunta on kaikessa lainsääntötyössään toimintakyvytön, vai kuinka?
”Näinhän se on. Se on kirjoitettu perustuslakiin. Hallituksen tulee kaiken aikaa nauttia eduskunnan luottamusta. Jos se aiheuttaa pahaa särkyä poliittisessa hampaassa, se ei ole perustuslain vika. Päinvastoin. Se kehottaa pitämään huolta hyvissä ajoin poliittisesta purukalustosta.”
”Maailma on täynnä viisaita ajatuksia ja viisaita sanoja. Ehkäpä ne olivat myös kokoonkutsujan mielessä, kun hän kutsui piispat keskustelemaan yhteiskuntasopimuksesta virka-asuntoonsa. Sitä minä en tietenkään tiedä, mutta joulun alla satakuntalaisesta Länsi-Suomesta löytyi kyllä ajatuksia, joita voitaisiin hyvinkin kokeilla vaikkapa ensi tiistaina eduskunnassa, kun hallitus antaa tiedonantonsa ennen luottamusäänestystä. Siihen voisi kaappileikkikin tällä kertaa loppua!”
Vahvan johtajan sijasta meidän kannattaa tavoitella vahvaa johtajuutta. Se ei lähde johtajan tahdon ajamisesta, vaan yhteisen luottamuksen rakentamisesta. Eri kaapinsiirtäjät on saatava yhteen, ja pyrittävä määrittelemään, mitä ongelmaa ollaan ratkaisemassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti