Nykyisin sanotaan kansanomaisesti, että suden hetkellä nukkuvan ihmisen elimistö alkaa valmistautua uuteen päivään, ja vanha ihminen kuolee, jos hän ei enää jaksa aloittaa uutta päivää. Suden hetkellä normaalin päivärytmin mukaan nukkuvalla on uni syvintä ja elintoiminnot hitaimpia. Suden hetkellä ihmisen ruumiinlämpö lähtee nousuun ensin laskettuaan. (Wikipedia)
Sudenhetki koittaa jälleen tänä iltana, kun vaalihuoneistojen ovet sulkeutuvat ja televisioruutuihin ilmestyvät ennakkoäänestyksen tulokset.
Alkaa uusi päivä. Vanha kuolee pois ja uutta kestää neljä vuotta.
Sellainen on suomalaisen politiikan elämänrytmi.
Se on samanlainen poliittisen teatterin näyttelijöille (ehdokkaille), ohjaajille (puolueille) ja käsikirjoittajille (ohjelmanikkareille). Myös nukkujat joutuvat elämään samassa rytmissä, vaikka eivät välittäisi käydä äänestämässä.
Emme kiirehtineet piippuhyllyltä alas vaaliuurnille, vaan annoimme ajan soljua kaikessa rauhassa. Oman numeromme käymme tietysti piirtämässä äänestyslippuun hyvissä ajoin, jotta kansalaisvelvollisuutemme tulisi täytetyksi.
Tällä kertaa numeron valinta tuntui tavallista hankalammalta.
Olavi Borgin ideologiseen peruskaavaan oli ilmestynyt uusia yrittäjiä ja vanhat olivat jauhautuneet vuosikymmenten kuluessa niin samannäköisiksi, särmättömiksi, että niitä oli vaikea erottaa toisistaan.
Samalla uudet yrittäjät vaikuttivat edelleenkin väkinäisiltä ja vierailta.
Kohtasimme vaalipäivänä kipeän ongelman.
Olimme seuranneet kiinteästi neljän vuoden ajan pääministerin yritystä luoda jotakin uutta suomalaiseen politiikkaan. Olimme järjestäneet Viljo Vähäsen kanssa syksyllä 2017 Pataässässä 27 syysparlamentin istuntoa ja seuranneet henkeä pidätelleen Bjälbon uutisia syksystä 2015 kevääseen 2016 ja heränneet hetkeen, jolloin hallituksen elämänlanka katkesi.
Sympatiamme oli vahvasti pääministerin puolella.
Mutta kuinka muuttaa sympatia konkreettiseksi teoksi, numeroksi äänestyslippuun, kun hän eleli kaukana pohjoisessa ja me taivalsimme syvällä etelässä.
Vaalipiirijaosta muodostui meille ylitsepääsemätön muuri – melkein samanlainen, joka halkoo tänä päivänä Jerusalemin ja aikoinaan Berliinin ja jollaista yritetään jääräpäisesti rakentaa USA:n ja Meksikon rajalle.
Mikä ratkaisuksi?
Vastaus löytyi pari päivää sitten metroaseman ylätasanteelta, jolla innokkaat ehdokkaat ja heidän tiiminsä olivat jakamassa vaalibrosyyreita.
Päätimme osoittaa sympatiamme pääministerin puolueen ehdokkaalle Helsingissä ja toivoa, että sen kaiku kuuluisi ja näkyisi Oulussa.
Näin tunsimme pääsevämme ehjin nahoin irti sudenhetkestä ja aloittavamme nelivuotisen taipaleemme uudessa valossa.
Sympatiaretkemme tulokset tuskin kuitenkaan näkyvät kovin selvästi sen jälkeen, kun eduskuntavaalien tulokset on virallisesti vahvistettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti