Eilen oli puolustusvoimien lippujuhlapäivä. Samalla ylioppilaat saivat lakkinsa. Luonto oli täynnä sinistä ja valkoista. Rovaniemen paraatin aikana poliisin ei tarvinnut tarkistaa katsojien kasseja eikä siivousfirmojen keräillä tyhjiä viinapulloja aamusella. Hietsussa oli hieman riehakkaampaa.
- Sellaistahan se on aina ollut.
T. pörrötti keveästi Tadeuz Armand Ozin niskakarvoja. Se lakkasi hetkeksi kehräämästä, mutta kun T. irrotti kätensä ja kurkotti iPodinsa suuntaan, se jatkoi kaikessa rauhassa hyrinäänsä. Teuski oli istunut tutulla paikallaan, ikkunan ääressä, T:n sylissä, jo pitkän tovin. Siitä se tiesi, että jotakin alkaisi pian tapahtua.
- Nuoret ovat nuoria ja armeija on armeija. Vapaan maan sisällä on erilaisia vapauksia. Diktatuurissa vain yhdenlaista.
Teuski oli nukkuvinaan, mutta seurasi tosiasiassa tarkasti T:n käden liikettä. Se merkitsi sitä, että komento tulisi ihan pian.
- Sitä sinä et taida ymmärtää, vaikka viisas oletkin. Pimeässäkin pystyt liikkumaan paremmin kuin minä tai Tohtori. Kyllä minä sen tiedän, vaikka en aina kuule askeleitasi. Mutta mahdatkohan sinäkään tietää mitään niistä pimeistä voimista, joista Tuomiojan Eki kirjoitti blogissaan, kun hallitusneuvottelut katkesivat.
Tauko. Teuski tuijotti ylöspäin.
T. sai iPodinsa kiinni ja sipaisi sen pintaa.
- Me pyydämme Viljon paikalle. Hänellä on aina jokin selitys. Hyppäähän nyt alas. Hän ei taida oikein luottaa sinuun. Ja nyt minä käyn hänen kanssaan luottamuksellisen keskustelun. Tohtorikaan ei ole kuulemassa.
Teuski hyppäsi kuuliaisesti lattialle. Hetken kuluttua Viljo Vähänen koputti keveästi oveen.
- Olen hämmästynyt ja huolissani, T. aloitti, kun V.V. oli astunut sisään vaaleassa kesäpuvussaan. Punasävyinen, hillitty kravatti oli suorassa. Ruskeat kengät kiilsivät. Housut näyttivät juuri prässätyiltä.
- Minä olin aivan varma siitä, että Katainen saa hallituksen kasaan. Eihän se tässä vaiheessa nykyisin enää minulle kuulu, mutta osaan kyllä ymmärtää pikkulintujakin. Sain sen käsityksen, että Säätytalolla on edetty rakentavassa hengessä ja että tulosta on syntymässä. Ymmärsin, että hallitusohjelma on melkein valmis. Mitä tämä puhe pimeistä voimista oikein tarkoittaa?
Viljo oli pannut saman blogin merkille. "Uusi käänne, mutta mihin?" Sen lopuksi Erkki Tuomioja oli asettanut itselleen kysymyksen "mitä seuraavaksi?", ja vastannut siihen arvoituksellisesti: "Aloite on nyt pimeillä voimilla, mutta on aivan liian aikaista sanoa, pitääkö heidän otteensa. Kaikkeen on syytä varautua."
- Kiinnitän ensiksi huomiotanne persoonapronominiin "heidän". Kyse on siis henkilöstä eikä käsitteestä. Ero voi vaikuttaa merkityksettömältä, mutta sitä se ei välttämättä ole. Jos hän olisi sanonut, ettei tiedä, pitääkö "niiden (siis pimeiden voimien) ote", se olisi viitannut johonkin asiaan eikä henkilöön. Tuomiojan kohdalla "ne" olisi saattanut viitata "markkinavoimiin", "pankkeihin" tai "sijoittajiin". Persoonapronominilla hän viittaa kuitenkin henkilöön tai henkilöihin. Tulkitsen asian niin, että hän tarkoitti "Kataista" ja "Kiviniemeä" käyttämättä kuitenkaan näitä nimiä. Kun hän lisäksi käytti verbiä "vihkiytyminen", se viittaa johonkin mystiseen seremoniaan, jonka pohjalta "Katainen" ja "Kiviniemi" ovat sitoutuneet taisteluun sosialidemokratiaa vastaan. Vaikka näinkin olisi, en oikein ymmärrä, mitä hän (siis Tuomioja) tarkoittaa "pimeillä voimilla".
- Olen kuullut aina siitä lähtien, kun me saimme presidentintuolin allemme, porvarien suusta sanan "demarimafia". He väittävät, että Kekkosen jälkeen vallan otti jokin "pimeä voima", jota he kutsuvat tuolla nimellä. Olisiko tässä kysymys vain samanlaisesta sanaleikistä, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa?
- En usko, että asia on noin. Vaikuttaa siltä kuin tässä olisi jotakin henkilökohtaisempaa. Tuomiojahan on älykkö, jota pelätään poliittisilla areenoilla. Kun hän nyt puhuu "häivähdyksestä punamultaa" kaikki ymmärtävät sen viittaavan hänen kirjaansa "Häivähdys punaista", joka sai vuonna 2006 Tieto-Finlandia palkinnon. Kun hän kirjoittaa "valtavirtaa myötäilevistä virkamiehistä" ja "intressipolitikoinnin pintavaahdosta", hän on ilmeisesti törmännyt poliittisella uralla riittävän usein näistä muodostuviin "pimeisiin voimiin" siis henkilöihin, jotka ovat vieneet Suomea pois pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ideaalista kohti amerikkalaista uusliberalismin. Koukku ei mielestäni ulotu Kekkoseen saakka. En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että punamulta (sdp + kesk) olisi koivin paljon valoisampaa kuin sinipuna (sdp + kok). Molempiahan on kokeiltu. Eurooppalaisittain todellinen pimeä tunneli alkaisi silloin, jos äärioikeisto saisi vallan Suomessa. Tässä mielessä Kataisen päätös jättää Kepu ja perussuomalaiset oppositioon oli oikea, mutta nyt sekin on siis vaarantunut.
- Kyllä minustakin hallitusneuvottelijat näyttivät kompastuneen aika pieneen juurakkoon.
- Pieneen ja pieneen. Niinkin voinee sanoa, mutta kyllä siinä joka tapauksessa kärpäsestä tehtiin härkänen - ja härkää, kuten tiedetään, on hieman vaikeampi nitistää kuin kärpästä. Minun mielestäni kokoomusta ja virkamieskuntaa ei pitäisi nyt niin vahvasti mystifioida kuin Tuomioja tekee. Se ei hyödytä ketään. Sellaisesta pelkotilasta, joka jytkystä syntyi pitäisi päästä pian eroon. Kyllähän Vasemmistoliittokin sai omalle asialleen hallitusneuvottelujen aikana ja niiden jälkeen niin paljon ilmaista propagandaa, ettei sitä millään rahalla olisi voinut ostaa. Sen turvin se pärjäisi jopa neljäkin vuotta oppositiossa eikä se tarvitsisi Sdp:tä tuekseen. Luulisin, että Sosialidemokraatit ja Kokoomus voisivat nyt ratkaista tämän Gordionin solmun ihan järkevästi neuvotellen. Ilman miekkaa ja lillukanvarsia. Silloin pitäisi kyllä unohtaa myös pimeiden voimien retoriikka.
Viljo Vähänen kumarsi kohteliaasti ja poistui. Teuski ilmestyi nurkan takaa ja hyppäsi takaisin paikalleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti