Olin Viljo Vähäsen kanssa aamukävelyllä Ryssänkärjessä. Tavallisesti siellä laulaa satakieli jo ennen kuutta, mutta nyt se oli hiljaa. Emme tienneet, oliko se syöttöpuuhissa vai oliko se pelästynyt eilistä päivää, jolloin syksy alkoi jälleen kerran lähestyä. Tai ehkäpä se päivitteli juuri tätä päivää, jolloin eduskunta päätti nimetä uudeksi pääministeriksi Jyrki Kataisen. Edellisen kerran (vuosina 1987-1991) tämä kunnia oli suotu kokoomuksen Harri Holkerille, mutta emme kumpikaan muistaneet, mitä perustuslaki siitä asiasta sanoi tuohon aikaan. Oliko eduskunnassa äänestetty ja mitkä olivat numerot?
Keskustelumme kääntyi joka tapauksessa luontevasti pääministereihin. Viljolla on sellaisissa asioissa elefantin muisti. Niinpä hän luetteli oitis demaripääministerit 1970-luvun alkupuolelta lähtien.
"Sorsa oli pääministerinä vuosina 1972-1975 ja vuosina 1977-1979 sekä vuosina 1982-1987 ja Koivisto 1968-1970 ja 1979-1982."
Mutta kun tultiin Esko Ahoon ja vuoteen 1991, Viljo lopetti.
"Mikäs nyt tuli?" kysyin, kun taukoa ehti kulua minuutin verran, mikä Viljon kohdalla on pitkä aika.
Silloin huomasin, että kettu lönkötteli yli tien. Ei sillä ollut mitään kiirettä, vaikka yksi Labradorin noutaja haukkui raivokkaasti. Se pysähtyi muina miehinä katsomaan, että kuka se siinä nyt rähisee. Varmaankin se huomasi heti, että koira oli tiukasti kiinni remmissään.
"Minusta tuo kettu on syyllisen näköinen", Viljo vastasi. "Onkohan se lainannut häntänsä uudelle pääministerille?"
"Jaha. Alatko nyt taas filosofoida", sain kysytyksi ennen kuin Viljo jatkoi.
"En filosofoi, vaan muistelen."
Tauko.
- Elettiin kesää 1993. Esko Aho oli pääministerinä. Keskusta oli saavuttanut veret seisauttaneen vaalivoiton kevään 1991 eduskuntavaleissa. Maa oli vaipunut syvään lamaan. Demarit kieltäytyivät vaalitappioonsa vedoten hallitusvastuusta. Valmistauduttiin vuoden 1994 presidentinvaaleihin. Väyrynen erosi hallituksesta ryhtyäkseen presidenttiehdokkaaksi.
Toinen tauko.
- Muistan sanasta sanaan erään presidenttiehdokkaan kirjeen tuolloiselle pääministerille. Hän halusi käyttää kirjeessään Émile Zolan kuuluisaa otsaketta J'accuse. Se oli aikoinaan avoin kirje Ranskan presidentti Félix Faurelle. Siinä syytettiin hallitusta antisemitismistä ja juutalaissyntyisen Alfred Dreyfusin heittämisestä väärin perustein vankilaan. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan ollut kyse yhtä dramaattisista syytöksistä, mutta kun Jyrki Katainen nyt astuu pääministeriksi, haluan siteerata sinulle tuon kirjeen kokonaisuudessaan.
- Nyt kuulet varmaankin siitä persulaisia äänenpainoja, vaikka kohteena on kepulainen pääministeri ja aikaa on kulunut lähes 20 vuotta.
Viljo Vähänen aloitti.
"Arvoisa Pääministeri
Suomi on syvässä kriisissä. Yli puoli miljoonaa ihmistä on työttömänä. Verot ovat uskomattoman korkealla, mutta verotuotto pienenee. Pankkitukeen ohjataan hirvittävän suuria summia. Maksut ovat tulleet kouluihin, yliopistoihin ja terveyskeskuksiin. Lasten päivähoitopalvelujen tasoa on alennettu. Vuokralaisten turva on purettu. Asuntovelalliset ovat jääneet loukkuun. Kouluja lopetetaan. Laitoksia suljetaan.
Synkkää listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin, mutta jätän sen tähän.
Kyllä Te tiedätte. Ette voi olla tietämättä, koska juuri Te olette saanut tämän surkeuden aikaan. Te olette pääsyyllinen.
Tämä on sanottava sen vuoksi, että ihmisten on tiedettävä totuus. He eivät enää usko ylimalkaisiin selityksiin siitä, ettei vastuu oikeastaan ole kenelläkään. Erityisesti heitä loukkaa se, että syyllisyyden taakka yritetään sälyttää heidän kannettavakseen.
Herra Pääministeri, Te olette syyllistynyt seuraaviin, karkeisiin virheisiin:
1) Te olette antanut maan poliittisen johdon liukua pois kansanvaltaisesti valituilta valtioelimiltä
2) Te olette antautunut valtapeliin, jossa oman puolueenne etu on mennyt kansallisen edun ja kansalaisten edun edelle.
3) Te olette saanut aikaiseksi suurten lupausten noidankehän ja rikkonut luottamuksen sekä opposition että hallituksen ohjelmiin
4) Te olette sallinut Valtiovarainministeriön muodostua valtioksi valtiossa ja myrkyttänyt siten ilmapiirin muissa ministeriöissä ja virastoissa.
5) Te olette vyöryttänyt tukahduttavan byrokratian ja ylimielisen käytöksen myös paikallishallintoon ja katkaissut sillä tavalla siteet julkisen vallan ja kansalaisten väliltä
Sanalla sanoen. Te olette toiminut vastuuttomasti.
Siinä, missä Teidän olisi pitänyt luoda tasapainoa, te olette lisännyt epävarmuutta.
Siinä, missä Teidän olisi pitänyt olla kaukaa viisas ja rohkea, Te olette sortunut lyhytnäköisyyteen. Te olette antanut taloudellisen kasvun vauhdin ja hetkellisten voittojen sumentaa ajatuksenne.
Virheitänne on äärimmäisen vaikeaa korjata, koska ne ovat syntyneet neljännesvuosisadan kuluessa ja niistä on tullut Teille itsellenne jo elämäntapa.
Ymmärtänette, ettei vallanjanoa voi sammuttaa vallanjanolla!
Muutos on kuitenkin pakko saada aikaan. Näin ei voi jatkua. Suomen taloudellinen ja henkinen selkäranka on jo nyt joutunut kohtuuttoman suuren rasituksen kohteeksi.
Esitän Teille, Herra Pääministeri toimenpidelistan. Uskon sen palauttavan kansalaisten luottamuksen politiikkaan ja poliitikkoihin. Olen varma, että sen toteuttaminen vähitellen kääntää kehityksen suunnan sellaiseksi, ettei hyvinvointivaltiomme perusteita sumeilematta ja sokeasti romuteta, kuten nyt tapahtuu, vaan valtion ja kansalaisyhteiskunnan kesken päästään yhteisymmärrykseen siitä, miten vastuuta kannetaan yhdessä ja miten usko tulevaisuuteen palautuu niiden vuosien tasolle, jolloin oltiin totuttu elämään vaatimattomammin ja panemaan suu säkkiä myöten.
1. Myönnetään, että pankkien korkosäännöstelyn ja kansainvälisten pääomaliikkeiden säännöstelyn samanaikainen purkaminen vuonna 1987 oli suuri virhe ja että sitä seuranneesta kasinotaloudesta hyötyivät rikkaat ja voimakkaat. Lisäksi myönnetään, että laman kynnyksellä tehdyt julkisen talouden säästöpäätökset eivät olleet suhdannepoliittisesti oikeita, vaan syvensivät lamaa ja aiheuttivat sen, että eniten kärsimään joutuivat köyhät ja muutoin heikommassa asemassa olevat. Edelleen myönnetään, että hallituksen politiikan seurauksena yhteiskunta alkoi jakautua jyrkästi hyväosaisiin A-kansalaisiin ja huono-osaisiin B-kansalaisiin. Näiden virheellisten päätösten seurauksena tehdään periaateratkaisu siitä, että laman ensisijaisiksi maksumiehiksi määrätään A-kansalaiset ja maksusta vapautetaan B-kansalaiset.
2. Koska luontainen elvytysvara on hallituksen väärän politiikan johdosta syöty ja taloudellinen toimeliaisuus saatettu halvaannustilaan, todetaan, että ainoaksi elvytysvaihtoehdoksi jää lainanotto sekä kotimaisilta että kansainvälisiltä luottomarkkinoilta. Elvyttämään on nyt pakko ryhtyä. Vyötä ei voida enää kiristää.
3. Elvytys ei voi tapahtua palkkoja korottamalla. Raha lähtee kiertämään ja kertyy aikanaan myös valtion kassaan, kun työtä jaetaan uudelleen ja investointeja lisätään.
4. Työttömyysavustuksista siirrytään nopeasti työllistämistukeen. Nyt työttömät turhautuvat ja työssä olevat nääntyvät kasaantuvien taakkojen alle.
5. Puoluetuesta ja puolueiden toiminnan välillisistä avustuksista luovutaan toistaiseksi.
Herra Pääministeri
Nämä ovat vain ensimmäisiä hätätoimenpiteitä. Mutta jos Teillä on halua ja rohkeutta turvautua niihin, olen vakuuttunut, että luottamus Teihin alkaa vähitellen palautua.
Jos taas vetäydytte puoluetovereidenne, muiden puolueiden, etujärjestöjen tai talouselämän selän taakse, ettekä kanna vastuuta kiistattomista virheistä, joihin olette syyllistynyt, Teidän on turha odottaa kansan tukea politiikallenne.
Kärsimyksillä on omat inhimilliset rajansa. Jahkailunne ja linjattomuutenne seurauksena ne on nyt saavutettu.
Muistakaa, ettei nyt ole kysymys pelkästään Teidän hallituksenne menestyksestä tai tappiosta. Tämä on koko Suomen asia."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti