402. Uutisia Bjälbon konsiilista V 150919

(1) Koollekutsuja antoi piispoille lisäaikaa. Viisas teko, mutta tuskinpa nämä sen merkitystä tajuavat. Oma napa on kiinnostavampi. Paluu vanhaan tuntuu turvallisemmalta. Pienikin tinkiminen saavutetuista eduista, siis vallasta, on mahdotonta. Siinä raksuttaa nyt uusi aikapommi. Yleislakko. Sitähän harjoiteltiin jo perjantaina.

(2) Avuksi tulivat pakolaiset. Onneksi? Tuskinpa. Susi sutta jahtaa. Iso karhu odottaa.

(3) Konsiilin seinät alkavat yhä selvemmin tuntua liian ahtailta. Rakennevika, johon viittasimme jo varhaisessa vaiheessa, pakottaa epäilemään, että konsiilin sisäinen roolijako on sekaisin. Perinteinen vallanjako (lainsäädäntö, toimeenpano, tuomio) ei toimi. Ei ole toiminut vuosikymmeniin! Neljäskin valtiomahti, media, on eksyksissä. Piispat elävät harhaluulon vallassa. Rukoilevat omia jumaliaan. Polvet ja rystyset verillä.

(4) Armoa ei anneta. Eikä pyydetä. Siihen piispat ovat tottuneet. Se näkyi ja kuului Rautatietorilla.

(5) Pressiklubin Moraalinvartijan FB-irvailu osui kodalleen. Olen teitä kaikkia parempi ihminen. Juuri tätähän jokainen piispa on omilleen saarnannut. Uskokaa. Uskokaa. Vain minulla on avain Taivaan porttiin!

(6) Odottavan aika on pitkä. Syyskuu loppuu niin hitaasti. Viime hetkellä tunnitkin kasaantuvat päällekkäin. Mutta. Aikaa ei voi pysäyttää, vaikka kellon viisareita siirretäisiin. Hetki lyö. Piispat tietävät sen.

(7) Koollekutsuja odottaa. Kärsivällisesti. Mutta hän kyllä muistaa Eino Leinon runosta Virta venhettä vie kohtalokkaat sanat: Yksi syntyy riemuun, ja toinen murheeseen, ja kullakin on kellonsa pohjass’ sydämen; kun se seisahtaa, niin kuolon aika alkaa.

(8) Konsiilin ovi on edelleen raollaan.

401. Uutisia Bjälbon konsiilista IV 150917

(1) Suomen valtio on velkaantunut melkein miljoona euroa tunnissa seitsemän vuotta – yötä päivää - pyhää arkea. Joko te ymmärrätte? Hullu mies Huittisista syö enemmän kuin tienaa. Näin emme voi jatkaa.

(2) Yritin tosissani. Neuvottelujen kariutuminen oli suuri pettymys. Silloin minulle selvisi, että teidän keskuudessanne todellista valmiutta yhdessä sopimiseen ei ole. Te ette halunneet pidentää päivittäistä työaikaanne edes kolmella minuutilla. Saisitte hävetä. Ja nyt te tulette huutamaan täyttä kurkkua, isolla joukolla Rautatientorille. Saisitte hävetä. Hävetä!

(3) Koollekutsuja oli vihainen. Mutta se ei näkynyt hänen silmistään. Lupaan, että pyrin edelleenkin toteuttamaan uudistuksia niin oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti kuin mahdollista.

(4) Piispat katsoivat varpaitaan. He muistivat, kuinka kuukausi sitten nyrkit olivat puristuneet heidän taskuissaan, kun he olivat mutisseet Bjölbon portilla, että ”tämä ei tähän jää”. Eikä jäänyt. Totisesti. Kapinan liekit leimahtivat heti. Nyt näytetään, ettei meidän oikeuksiamme noin vain loukata. Meitä ei pueta pakkopaitaan. Sehän pannaan vain hullujen päälle, eikä me mitään hulluja olla. Meillä on oma, pyhä vapautemme. Sopimusvapaus. Siihen ei kukaan saa kajota. Ei Bjälbossa eikä Mäntyniemessä.

(5) Koollekutsuja näki, kuinka suuri joukko piispojen alamaisia, tuttavia ja ystäviä oli marssinut sisään Mäntyniemen portista. Hän tiesi, että heidän joukossaan oli monia, jotka muistivat kaihoisasti taikka pelonsekaisin tuntein Tamminiemeä. Sieltä oli monta kertaa kuultu viimeinen sana. Mutta eikö sana enää kuulunut? Keneen tässä pitäisi luottaa? Keneen turvautua, kun hätä on näin suuri?

(6) Haluan korostaa, etteivät paketin yksityiskohdat ole minulle arvovaltakysymyksiä. Ne ovat välttämättömyyksiä. Näin on pakko tehdä, koska jokainen järjissään oleva ihminen ymmärtää, että velaksi eläminen on nyt lopetettava.

(7) Tunsin tarvetta puhua teille suoraan. Ohi piispojen, jotka tuottivat minulle suurta surua. Koin velvollisuudekseni ottaa tällaisen uuden viestintätavan käyttööni. Onneksi meillä on kansanradio, yleisradio. Sen ääni kuuluu vielä katujen kohinan ylitse, mutta ymmärtäkää. Dialogia ei saa katkaista. Tänään puhuin minä. Perjantaina puhuvat kadut. Se on nykyaikaa … tai oikeastaan hyvin vanhaa ja myös vaarallista aikaa. Diktaattorit ovat aina halunneet hallita massoja. Kiihottaa niitä. Villitä niitä. Käyttää niitä hyväkseen. Minusta tuntuu oudolta, että piispat ovat  marssittaneet kannattajansa kaduille. Että on synnytetty väenväkisin suuri sanasota. Eivätkö vanhat sotaratsut, vasemmisto ja oikeisto, muista, minkälaista jälkeä siitä on kautta maailman historian syntynyt?

(8) Bjälbon konsiilin ovi on vielä raollaan. Piispat joutuvat syömään pienillä lusikoilla sitä kitkerää keittoa, jonka he itse keittivät kieltäytymällä Koollekutsujan tarjouksesta. Me olemme aina valmiita neuvottelemaan kuulosta nyt falskilta, kun Koollekutsuja on näyttänyt omat korttinsa. Eivätkä ne tulleet yhdellekään piispoista yllätyksenä. Pokerissa sitä kutsutaan näytönhetkeksi. On maksun aika. Uusi jako new deal on aina mahdollista. Teoriassa.

400. Kansainvaellus? 150914

”Sillä sota tässä on tulossa.”

Viljo Vähänen on ollut pitkähkön aikaa hiljaa. Mitä lie touhunnut tai murehtinut, kun ei ole pariin viikkoon rimpauttanut ovikelloni. Vai olisikohan käynyt jälleen pustan aroseuduilla tutkimassa edellisen elämänsä sukujuuriaan taikka ihmettelemässä ihmistungosta Budapestin asemalle tai karmeaa piikkilanka-aitaa, jonka hänen heimoveljensä ovat pystyttäneet rajoilleen.

Nyt, aurinkoisena sunnuntaiaamuna, hän oli kuitenkin jälleen ovellani pyytämässä Ryssänkärjen lenkille.

Hän halusi keskustella kansainvaelluksista.

Jaha.

Ajattelin varovaisesti. Siis aika kaukaisista asioista.

Mutta erehdyin.

Viljo oli lukenut aamulla ruukinmatruunan blogia, jossa oli kirjoitus ”Jos 1938 olisi ollut 2001”. Siinä oli käsitelty islamia, jota matruuna kutsuu barbaariseksi ja alkukantaiseksi pippelinsilpomisuskonnoksi ja sitä kuinka nyt on menossa uusi episodi tämän uskonnon ja länsimaisen sivilisaation välisessä, 1400-vuotisessa sodassa.

Nyt matruuna oli satavarma siitä, että uusi sota tässä on tulossa.

Mutta mitä tekemistä sillä on kansainvaellusten kanssa? Nehän tapahtuivat aika paljon ennen kuin natsi-Saksan panssarit vyöryivät Venäjän aroille tai kun A-Gaidan terroristit tuhosivat New Yorkin Trade Centerin tornit.

Viljo selitti.

”Nykyisen pakolaistulvan keskellä on kuultu paukapäisiä selityksiä siitä, kuinka nykyinen Eurooppa olisi voinut säästyä piikkilanka-aidoilta ja kaikenmoisilta kauheuksilta, jos vain olisimme osanneet antaa oikealla tavalla periksi äärioikeistolle. Jos vain olisimme kyenneet unohtamaan ennakkoluulomme ja germanofobiamme, olisimme voineet saavuttaa loistavan asiantilan, jossa länsimainen yhteiskunta sekä kansallissosialismi olisivat kyenneet elämään tasapainoisessa harmoniassa keskenään. Kansainvaellukset olivat sekasorron ja sivistymättömyyden täyttämää aikaa. Nyt edessämme ovat taas kuulemma kansanmurhat ja polttouunit. Mutta niitä eivät ole pystyttämässä sivistyneet eurooppalaiset, vaan islamistit. Ja tällä kerralla juutalaisten ohella niissä poltetaan myös kristittyjä ja ateisteja.”

- Tuohan on todella hirveää vihapuhetta, sain huomautetuksi väliin. – Kyllä minäkin olen järkyttynyt nähdessäni televisioruuduista, kuinka ihmiset pakenevat jalan mellakkavarusteisiin pukeutuneita poliiseja ja kuullut, että nämä ovat jo saaneet luvan ampua. Erityisesti lasten kohtalon on tuntunut sydänjuurissa saakka.

”Aivan. Eivätkä nämä tragediat ole tapahtuneet ainoastaan Euroopan linnakkeen ulkorajoilla, vaan myös linnakkeen sisällä, sivistyneiden valtioiden välisillä rajoilla. Englannin kanaalissa. Kyllä aikakirjat ovat nyt menossa pahasti sekaisin.”

Totesimme Viljon kanssa, ettei ihmiskunta ole tainnut oppia kansainvaellusten jälkeen yhtään mitään. Pienet ja suuret sodat ovat seuranneet toisiaan kuin rukousnauhan pampulat ja helmet. ”Herra, armahda!” ”Herra, armahda!”. Rukoukset ovat kaikuneet kuuroille korville.  

Hunnit, paimentolaismongolit. Itä-gootit. Länsigootit. Kansojen vyöry kohti ikuista Roomaa. Kaikki on ollut yhtä sekamelskaa.

Ja nyt Euroopan unioni!

Kerrotaan, etteivät kansat, suuret massat, olleet liikkeellä kansainvaellusten aikana, vaan niihin osallistui oikeastaan vain aika pieni joukko hurjien johtajiensa kintereillä. Kulttuureiden sekoittuminen kesti vuosikausia, satoja vuosia.

”Eiväthän nytkään suuret massat liiku yli rajojen”, Viljo selitti. ”Eivät mitkään rakenteet (rautatiet, moottoritiet, tunnelit, lentokoneet) sellaista kestäisi. Saatikka vastaanottokeskukset. Pienestä porukasta nytkin on kysymys.”

- Aivan oikein. Ja jos hunnien ajoilta olisi tallella rikostilastoita, ne kertoisivat varmasti samanlaista tarinaa kuin tänäkin päivänä. Järjestäytynyt rikollisuus on aina hereillä ja valmis keräämään suojelurahaa jokaisesta mahdollisesta raosta.

”Eniten minua huolestuttaa nyt Saksa. Kuinka kauan sen pinna kestää? Sinnehän pakolaismassat ovat tunkeutumassa. Tuntuu siltä, kuin nyt ajateltaisiin, että Berliini on kuin kansainvaellusten ajan Rooma. Onnela. Autuus. Todellinen turvapaikka. Valtakeskus, joka kestää kaiken.”

MUTTA

”Näinhän asia ei tietenkään ole. Se ei voi olla.”

Tästä olimme Viljon kanssa yhtä mieltä.

Saksa nuijittiin maanrakoon ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Siitä alkoi Hitlerin ja Natsi-Saksan nousu – ja tuho. Siitä puolestaan alkoi Saksan jako kahteen osaan, Itään ja Länteen. Se päättyi vasta kun Berliinin muuri murtui..

Viljo Vähänen oli pitkään aivan hiljaa, kun jo lähestyimme paluumatkallamme Kasinon rantaa.

”Lebensraum. Sitä on pakko miettiä. Jaetussa Saksassa turkkilaiset siirtotyöläiset muodostivat suuren ongelman, mutta myös pelastuksen. Työvoimaa riitti. Kuubalaisten pääsy DDR:ään oli vähän samanlainen ongelma, mutta sille ei löytynyt onnellista loppua. Nyt yhtenäinen Saksa joutuu pitämään sisällään kaikki jaetun Saksan ongelmat. Tästä aiheutunut sisäinen murina on kuulunut jo pitkään rajojen ulkopuolellekin. Ja muukalaisia vyöryy kaiken aikaa sisään. Eivätkä ne kaikki sinne mahdu, kuten tiedot muun muassa Saksan ja Tanskan rajalta ovat osoittaneet.”

- Niin. Ei Saksakaan ole mikään vappupallo, joka lentää omille teilleen kohti kirkasta taivasta sitten, kun se on täynnä heliumia tai jotakin muuta voima-ainetta. Se pamahtaa rikki juuri ennen kuin ääriraja saavutetaan!

”Aivan. Saksalla on samanlaiset rajat kuin muillakin maapallon itsenäisillä valtioilla. Eivätkä ne kovin paljon veny! Sellaisia ei tunnettu kansainvaellusten aikoina. Mutta taru Roomasta ikuisena kaupunkina urbs aeternana  on elänyt lähes 3000 vuotta.”

- Ajattelitko, että se kelpaisi malliksi myös nykyisen Euroopan turvakodille, jonka pääkaupungin nimi on Berlin?