”Sillä sota tässä on tulossa.”
Viljo Vähänen on ollut pitkähkön
aikaa hiljaa. Mitä lie touhunnut tai murehtinut, kun ei ole pariin viikkoon
rimpauttanut ovikelloni. Vai olisikohan käynyt jälleen pustan aroseuduilla tutkimassa edellisen elämänsä sukujuuriaan
taikka ihmettelemässä ihmistungosta Budapestin asemalle tai karmeaa
piikkilanka-aitaa, jonka hänen heimoveljensä ovat pystyttäneet rajoilleen.
Nyt, aurinkoisena sunnuntaiaamuna,
hän oli kuitenkin jälleen ovellani pyytämässä Ryssänkärjen lenkille.
Hän halusi keskustella
kansainvaelluksista.
Jaha.
Ajattelin varovaisesti. Siis aika
kaukaisista asioista.
Mutta erehdyin.
Viljo oli lukenut aamulla ruukinmatruunan blogia, jossa oli kirjoitus ”Jos 1938 olisi ollut 2001”. Siinä oli käsitelty
islamia, jota matruuna kutsuu barbaariseksi
ja alkukantaiseksi pippelinsilpomisuskonnoksi ja sitä kuinka nyt on menossa uusi episodi tämän
uskonnon ja länsimaisen sivilisaation välisessä, 1400-vuotisessa sodassa.
Nyt matruuna oli satavarma siitä,
että uusi sota tässä on tulossa.
Mutta mitä tekemistä sillä on kansainvaellusten
kanssa? Nehän tapahtuivat aika paljon ennen kuin natsi-Saksan panssarit
vyöryivät Venäjän aroille tai kun A-Gaidan terroristit tuhosivat New Yorkin
Trade Centerin tornit.
Viljo selitti.
”Nykyisen pakolaistulvan keskellä
on kuultu paukapäisiä selityksiä siitä, kuinka nykyinen Eurooppa olisi voinut
säästyä piikkilanka-aidoilta ja kaikenmoisilta kauheuksilta, jos vain olisimme
osanneet antaa oikealla tavalla periksi äärioikeistolle. Jos vain olisimme
kyenneet unohtamaan ennakkoluulomme ja germanofobiamme, olisimme voineet
saavuttaa loistavan asiantilan, jossa länsimainen yhteiskunta sekä
kansallissosialismi olisivat kyenneet elämään tasapainoisessa harmoniassa
keskenään. Kansainvaellukset olivat sekasorron ja sivistymättömyyden täyttämää
aikaa. Nyt edessämme ovat taas kuulemma kansanmurhat ja polttouunit. Mutta
niitä eivät ole pystyttämässä sivistyneet eurooppalaiset, vaan islamistit. Ja
tällä kerralla juutalaisten ohella niissä poltetaan myös kristittyjä ja
ateisteja.”
- Tuohan on todella hirveää vihapuhetta,
sain huomautetuksi väliin. – Kyllä minäkin olen järkyttynyt nähdessäni
televisioruuduista, kuinka ihmiset pakenevat jalan mellakkavarusteisiin
pukeutuneita poliiseja ja kuullut, että nämä ovat jo saaneet luvan ampua.
Erityisesti lasten kohtalon on tuntunut sydänjuurissa saakka.
”Aivan. Eivätkä nämä tragediat ole
tapahtuneet ainoastaan Euroopan linnakkeen ulkorajoilla, vaan myös linnakkeen
sisällä, sivistyneiden valtioiden välisillä rajoilla. Englannin kanaalissa.
Kyllä aikakirjat ovat nyt menossa pahasti sekaisin.”
Totesimme Viljon kanssa, ettei
ihmiskunta ole tainnut oppia kansainvaellusten jälkeen yhtään mitään. Pienet ja
suuret sodat ovat seuranneet toisiaan kuin rukousnauhan pampulat ja helmet. ”Herra,
armahda!” ”Herra, armahda!”. Rukoukset ovat kaikuneet kuuroille korville.
Hunnit,
paimentolaismongolit. Itä-gootit. Länsigootit. Kansojen vyöry kohti ikuista
Roomaa. Kaikki on ollut yhtä sekamelskaa.
Ja nyt Euroopan unioni!
Kerrotaan, etteivät kansat, suuret
massat, olleet liikkeellä kansainvaellusten aikana, vaan niihin osallistui
oikeastaan vain aika pieni joukko hurjien johtajiensa kintereillä.
Kulttuureiden sekoittuminen kesti vuosikausia, satoja vuosia.
”Eiväthän nytkään suuret massat
liiku yli rajojen”, Viljo selitti. ”Eivät mitkään rakenteet (rautatiet,
moottoritiet, tunnelit, lentokoneet) sellaista kestäisi. Saatikka
vastaanottokeskukset. Pienestä porukasta nytkin on kysymys.”
- Aivan oikein. Ja jos hunnien ajoilta olisi tallella
rikostilastoita, ne kertoisivat varmasti samanlaista tarinaa kuin tänäkin
päivänä. Järjestäytynyt rikollisuus on aina hereillä ja valmis keräämään
suojelurahaa jokaisesta mahdollisesta raosta.
”Eniten minua huolestuttaa nyt
Saksa. Kuinka kauan sen pinna kestää? Sinnehän pakolaismassat ovat tunkeutumassa.
Tuntuu siltä, kuin nyt ajateltaisiin, että Berliini on kuin kansainvaellusten
ajan Rooma. Onnela. Autuus. Todellinen turvapaikka. Valtakeskus, joka kestää
kaiken.”
MUTTA
”Näinhän asia ei tietenkään ole. Se
ei voi olla.”
Tästä olimme Viljon kanssa yhtä
mieltä.
Saksa nuijittiin maanrakoon ensimmäisen
maailmansodan jälkeen. Siitä alkoi Hitlerin ja Natsi-Saksan nousu – ja tuho.
Siitä puolestaan alkoi Saksan jako kahteen osaan, Itään ja Länteen. Se päättyi
vasta kun Berliinin muuri murtui..
Viljo Vähänen oli pitkään aivan
hiljaa, kun jo lähestyimme paluumatkallamme Kasinon rantaa.
”Lebensraum. Sitä
on pakko miettiä. Jaetussa Saksassa turkkilaiset siirtotyöläiset muodostivat
suuren ongelman, mutta myös pelastuksen. Työvoimaa riitti. Kuubalaisten pääsy
DDR:ään oli vähän samanlainen ongelma, mutta sille ei löytynyt onnellista
loppua. Nyt yhtenäinen Saksa joutuu pitämään sisällään kaikki jaetun Saksan
ongelmat. Tästä aiheutunut sisäinen murina on kuulunut jo pitkään rajojen
ulkopuolellekin. Ja muukalaisia vyöryy kaiken aikaa sisään. Eivätkä ne kaikki
sinne mahdu, kuten tiedot muun muassa Saksan ja Tanskan rajalta ovat
osoittaneet.”
- Niin. Ei Saksakaan ole mikään
vappupallo, joka lentää omille teilleen kohti kirkasta taivasta sitten, kun se
on täynnä heliumia tai jotakin muuta voima-ainetta. Se pamahtaa rikki juuri
ennen kuin ääriraja saavutetaan!
”Aivan. Saksalla on samanlaiset
rajat kuin muillakin maapallon itsenäisillä valtioilla. Eivätkä ne kovin paljon
veny! Sellaisia ei tunnettu kansainvaellusten aikoina. Mutta taru Roomasta
ikuisena kaupunkina urbs aeternana on elänyt lähes 3000 vuotta.”
- Ajattelitko, että se kelpaisi
malliksi myös nykyisen Euroopan turvakodille, jonka pääkaupungin nimi on
Berlin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti