tiistai 27. joulukuuta 2016

512. Perustuslaki 161227

Viljo Vähänen oli ollut jouluntienoon omilla teillään eikä hänellä ole tapana kertoilla retkistään kenellekään. Ehkä hän oli pistäytynyt pikkujouluhuumassa Lennun kanssa Pataässässä, kun tasavallan ykköskoiralla oli virallisessa valokuvassa, ukon sylissä, harvinaisen  arvoituksellinen ilme kasvoillaan, mutta siitäkään en ryhtynyt enemmälti utelemaan (ks. Jyrki Virolaisen blogi 23.12. Puolivallattomat. Lennu, Sauli ja Jenni)
Päätimme Viljon kanssa keskittyä perustuslakiin, kun oikeuskansleri oli alkanut purkaa sydäntään julkisesti. Sitä pidettiin ainutlaatuisena. Siitä syntyi kohinaa.
Tässä eräs keskustelumme lähtökohdista.
”Jonkan puheenvuoro osuu oivallisesti asioiden ytimeen, ajan hermolle. Erityisen tärkeää on sekin, kuka sanoo. Oikeuskansleri on tehnyt merkittävämmän teon oikeusvaltion perusarvojen puolustamiseksi kuin hän itse ehkä arvaakaan.” (Jukka Kekkonen 20.12.2016).

1. Mooseksen laki
Mooses lähti laskeutumaan vuorelta kantaen kahta liitontaulua, joihin oli kirjoitettu molemmin puolin. ”Taulut olivat Jumalan tekemät, ja niihin kaiverrettu kirjoitus oli Jumalan kirjoittama … Kun Mooses saapui leiriin ja näki sonnin ja villin karkeloinnin, hänen vihansa syttyi ja hän paiskasi taulut murskaksi vuoren juurelle (2. Mooses, 15-19)
Siinäkö on kristillisen maailman ensimmäinen perustuslaki? Murskattu vuoren juurelle!
”Ymmärrän, että se on edelleenkin silti voimassa. Sen arvovalta on monen mielestä horjumaton. Sehän on Jumalan kirjoittama. Kuka sitä uskaltaa täydentää tai tulkita?”
- Siinäpä se. Ja ajattele, kuinka monta yksijumalaista, keskenään verisesti taistelevaa kirkkokuntaa onkaan siitä syntynyt. Oikea tulkintojen viidakko.
2. Islamilainen laki
Islamin laki, šaria, on Jumalan ihmisille antama muuttumaton laki. Vaikka itse šariaa pidetään islamilaisessa ajattelussa Jumalan säätämänä, on lain tulkinta ihmisten käsissä. Muhammadin elinaikanaan antamat lainopilliset ratkaisut ja ohjeet osoittivat, kuinka Koraanin sisältöä tulee tulkita.
Tämä on islamilaisen maailman perustuslaki. Se on avoin muutoksille ja uusille tulkinnoille. Monet kuitenkin katsovat, ettei lain ja sen tulkinnan pitäisi muuttua, vaan yhteiskunnan tulisi tulla lähemmäs lain ihanteita. Toisaalta monet katsovat, että islamin lain tulisi olla alati muuttuva, elävä lakikokoelma.
”Verrattuna Mooseksen lakiin se on myöhäsyntyisempi ja eloisampi, vaikka ankkuroituukin yhtä voimakkaasti Jumalan sanaan. Yhtä sotaisia ne kuitenkin ovat. Ajoitukset ovat vain hieman erilaisia.”
- Ei niitä kumpaakaan oikein osaa pitää nykyaikaisessa mielessä perustuslakeina. Tulkinta hämärtää, jopa pelottaa erityisesti islamilaista lakia. Molemmissa on jyrkkiä eroja, joiden sisälle ulkopuolisten on vaikeaa päästä. Mooseksen lain särmät ovat ehkä vuosituhansien kuluessa hioutuneet hieman pyöreämmiksi.
”Jumalan auktoriteetti on niissä kuitenkin kiistaton.”
- Kyllä vain, mutta juuri se tekee niiden omaksumisesta vaikeaa.
”Aivan. On paljon ihmisiä, kuten minäkin, jotka katsovat selviytyvänsä elämästä ilman kirkkokuntien apua. Ne vain häiritsevät meidän keskusteluamme Jumalan kanssa ja houkuttelevat harhateille:”
3. Suomen laki
Suomi on nykyaikainen oikeusvaltio, jonka perustuslailla on lyhyt historia, vaikka teologian kaiku kuuluu siinäkin vielä. Viimeisin  versioahan on upouusi, kun siihen koottiin vasta tämä vuosituhannen alussa aikaisemmat neljä vanhaa perustuslakia.
Se on yksi vanhimmista lähes muuttumattomana säilyneistä perustuslaeista Euroopassa.
”Ja olisihan se säilynyt pitemmänkin aikaa ilman mullistusta, jos meillä ei olisi ollut Kekkosta”, Viljo huomautti yksikantaan. ”Kekkonen oli joillekin liikaa, vaikka juuri hän luotsasi kansakunnan veneen onnistuneesti läpi sodanjälkeisten myrskyjen ja karikoiden.”
- Aivan niin. Minä en tykännyt laisinkaan siitä innosta, jolla presidenttimme valtaoikeuksia alettiin riisua. Sitä tehtiin jonkinlaisessa, epämääräisessä koston hengessä. Maksettiin vanhoja kalavelkoja …
”… eikä korjaaminen, paluu vanhaan, ole mitenkään mahdollista …
Ei ole. Vaikka hiomista ja nykyaikaistamista kyllä tarvittaisiin. Oikeuskanslerin lievä ärähtäminen on hyvä esimerkki. Perustuslain hidastuksia pitäisi modernisoida tavalla tai toisella. Kiire on huono peruste. Ehkä perustuslakiin syntynyt taukokin olisi hyvä poistaa.
4. Euroopan laki
Euroopalla ei ole perustuslakia. On vain perustuslakisopimus, jota kutsutaan Lissabonin sopimukseksi. Siihen on harsittu yhteen ajatus liittovaltiosta ja valtioliitosta.
”Nationalismin haamu on nousemassa Euroopan vanhojen sotatantereitten ylle. Ajatus Euroopan Yhdysvalloista on kuollut ja kuopattu. Ei ole mitään järkeä yrittää herättää sitä henkiin.”
- Hämmästyttävän nopeasti Eurooppa hajosi pirstaleiksi, kun Berliinin muuri murtui Voimatasapaino hämärtyi ja koko maanosa ajautui äkäisesti voimistuvaan asevarustelukilpailuun.
”Aivan. Sodalla on omat sääntönsä. On aina ollut. Se on vaarallinen tie ja koko ihmiskunnan vitsaus. Uusin aseteknologian kehitys, ydinaseet, avaruusalukset ja miehittämättömät lennokit tekevät siitä – jos mahdollista – aikaisempaa vaarallisemman.”
- Tämän päivän kansainvaellus, pakolaiskriisi, tekee siitä myös arvaamattomamman.
”Kyynikot sanovat, että ihmiskunta on aina ollut menossa – ja on siis tänäkin päivänä menossa -  kohti suurta sotaa.”
- Heidän uskoonsa tai epätoivoonsa ei ole pakko alistua. Vaikka Mooses murskasi Jumalalta saamansa laintaulut, kun näki kultaisen vasikan, hänen vihastumisensa ei ole oikea esimerkki ihmiskunnalle.”


maanantai 12. joulukuuta 2016

511. Sumujen saari 161212

Sumujen saari säilytti edelleen salaisuutensa. Kapean sillan valaisi hetkeksi aurinko. Odotus. Jännitys. Mutta viimeinen askel jäi vajaaksi.
Sumu laskeutui. Otti omansa.
An t-Eilean Sgitheanach kätkeytyi takaisin verhoonsa.

Saaran aalto jäi kimaltelemaan ulapalle.

torstai 8. joulukuuta 2016

510. Puhaltaa oikeistotuuli 161209


Pelottaa niin pahasti
kun tähkäpäät taipuvat
Pitkin Euroopan peltoja
oikeistopuhurissa

Haukat ovat saamassa
tuulta siipiensä alle
 
  Kynnet on vielä
  untuvan peitossa

Pelottaa niin pahasti
kun myrskystä kuulee
haukan vihellyksen

  Vieläkö kerran se
  syöksyy tähkäpäitten
  kimppuun

  ja tappaa

Pelottaa niin pahasti
kun veljenkin sydän
taipuu tyhjään huutoon:

  verot alas!

Mutta rohkeutta
rohkeutta nyt tarvitaan
ja juuria, jotka pureutuvat
pellon multaan
kallioon
maan sydämeen

  keskustaan

(Nimimerkki ”Mirjami” 21.9.1979 Suomenmaassa)

Vankkurit kulkevat. Koirat haukkuvat.
Viljo Vähänen tiesi sen vanhastaan Hän oli istunut sekä rattailla, ohjaksissa, että nieleskellyt pölyjä koiralaumojen keskellä.
On asioita, joilla on taipumus pysyä paikoillaan. Kuin kiveen hakattuina. Ja sitten on niitä, jotka liikkuvat ja lentävät kuin virvatulet.
Poliittiset rakenteet ovat sellaisia.
Niihin sisältyy lähes ikuisuutta muistuttavia peruspilareita, mutta myös unelman kaltaisia ihanteita, suunnitelmia, projekteja, ohjelmia ja visioita.
Eräs pysyvistä tukipilareista on puoluejärjestelmä.
Tavallinen jaottelu yksi-, kaksi- ja monipuoluejärjestelmiin on pitänyt hämmästyttävän sitkeästi paikkansa vuosikymmeniä, vuosisatoja ja vuosituhansiakin vähän riippuen siitä, mitä sanalla puolue on milloinkin tarkoitettu.
Se – jaottelu – on kuin loppumaton hevosvaljakko tai tankkijono. Vankkurit kulkevat ja kulkevat. Aina vain eteenpäin. Sitkeästi. Vääjäämättömästi.
Ajan aallot eivät niitä pysäytä.
Pelon mustat pilvet ovat kuitenkin aina seuranneet sen ääripäitä. Mutta yhtä voimakkaina niihin ovat liittyneet vahvat tunteen oikeudesta, hyvyydestä ja kauneudesta.
Se on hyvä muistaa, kun ajatellaan, mitä tapahtui Hitlerin Saksassa ja Stalinin Neuvostoliitossa.
Yksinvalta (diktatuuri) ja demokratia (kansanvalta) ovat keränneet aina suuren määrän kannattajia ja ihailijoita.
Sama prosessi näyttää jälleen käynnistyneen.
Mutta myös koiralaumojen haukunta on kuulunut äänekkäänä, jos vankkureiden jono on ollut katkeamaisillaan sen vuoksi, että ääripäät ovat kasvaneet liian suuriksi.
”Tämä tuli vääjäämättä mieleeni, kun luin aamulla uutisen siitä, että Angela Merkel aikoo vielä jatkaa Saksan johtajana ja katsoin, kuinka se herätti heti vilkkaan keskustelun siitä, että Euroopassa puhaltaa jo nyt voimakas oikeistotuuli”.
Viljo Vähänen teki kyllä heti selväksi – kun olimme jälleen palaamassa Ryssänkärjestä – että Mirjamin oikeistotuuli oli kyllä ihan oikeilla jäljillä mutta että sen jälkeinen aika johti mieluummin ryntäyksen poliittiseen keskustaan kuin varsinaiseen äärioikeistoon, mutta että nyt ollaan tilanteessa, jossa hänen analyysinsa tuntuu paljon totuudenmukaisemmalta jopa realistisemmalta.
”Äärioikeiston nousulla eri puolilla Eurooppaa ja Atlantin takanakin on nyt paljon laajempi kannatus kuin Mirjamin aikoihin. Kaksipuoluemaatkin, kuten Saksa, Iso-Britannia ja USA, ovat helisemässä sen kanssa. Eikä ole mikään ihme, että yksipuoluejärjestelmän pakkopaidasta vapautuneet maat (Venäjä etunenässä, mutta myös Baltian maat sekä Visegrad-maat ja muut) ovat vielä täysin tokkurassa eivätkä tiedä, kuinka nousevaan oikeistomyrskyyn pitäisi asennoitua.”
”Niiden ajatuksissa paluu yksipuoluejärjestelmään tuntuu täysin mahdottomalta, mutta samalla ne joutuvat vielä pitkään pesemään sitä likaista pyykkiä, joka aiheutui lännen organisoimasta shokkiterapiasta, jonka yksi kiusallisimmista äärimuodoista oli yritys luoda väkisin monipuoluejärjestelmä. Eihän siitä mitään tullut.”
”Mikään poliittisen järjestelmän peruspilareista ei ole ikuisesti pysyvät. Ei keskustakaan ole mikään turvapaikka, vaikka Mirjami saattoi lähes puoli vuosisataa sitten niin ajatella.”
Unelmista ei silti kannata luopua.








maanantai 5. joulukuuta 2016

509. Saara Aalto 161206

Viljo Vähänen on kumma tyyppi.
Hän kertoi seisoneensa eilen yliopiston rappusilla, kun Senaatin torille alkoi kerääntyä väkeä kuin meren mutaa. Miehiä ja naisia. Lapsia ja vanhuksia. Valkoisia ja värillisiä.
Suurkirkon rappusille heitä ei päästetty, mutta vähitellen jokainen muu sentti oli käytössä. Ylhäällä loisti neonmainos My Helsinki. Moni oli saanut kouraansa mainoskyltin Go Saara We love you.
Yliopisto ja Valtioneuvoston linna odottivat juhlavalaistuksessa.
Aleksanteri II ja joulukuusi sekä markkinakojut jäivät jalkoihin.
Tuuli puri. Pakkanen puri. Mutta aina vain lisää porukkaa ahtautui paikalle.
Odotus jatkui ja jatkui.
”Siinä oli jotakin tarunomaista!”
Viljo sanoi valinneensa yliopiston portaat katselupaikakseen sen vuoksi, että siitä näki ilmiön parhaiten. Siinä oli itsenäisen Suomen koko loisto nenän alla!
Kulttuuri. Politiikka. Kansa. Kirkko.
Joulupukki. Ilotulitus.
”Kun lumivalkoiseen talviturkkiin ja sinisiin housuihin pukeutunut mekatähti ilmestyi hevosen vetämissä rattaissa paikalle, sydäntäni kuitenkin kylmäsi.”
Viljo kertoi, että juuri sillä hetkellä hänen mielessään välähti muistikuva uutisista, joissa kerrottiin, että terroristisolut ovat valmistautumassa joulun tienoilla iskuihin eri puolilla Eurooppa.
Massatilaisuuksissa.
Olisiko tämä sellainen?
”Mutta se meni onneksi ohi tuossa tuokiossa, kun mekatähti astui rattailta maan pinnalle ja alkoi kätellä yleisöä. Lapsia. Aikuisia. Kaikkia, jotka olivat jonottaneet pitkään eturivissä.”
”Ehkä se oli yllätys myös niille, joilla oli pahat mielessä.”
”Suomi on onneksi kaukana maailman suurista valtaväylistä.”
Kun olimme itsenäisyyspäivän aamuhämärissä lähestymässä jälleen Ryssänkärkeä, Viljo myönsi, että Saara Aallon valovoimaisuus oli hänelle itselleenkin tullut täytenä yllätyksenä.
- Kyllä se oli yllätys kaikille, myötäilin Viljoa. – Varmasti myös hänelle itselleen. Vaikka brittien X Factor oli nostanut hänet jo maailmanluokan tähdeksi, korkealle, pilviin, Senaatintori ylitti kaikki odotukset. Hämmästytti. Minä tosin näin sen vain töllöstä enkä edes arvannut, että sinä seisoit yliopiston rappusilla.
”Menin sinne tosiasiassa ihan pelkästä uteliaisuudesta”, Viljo jatkoi. ”Halusin vain nähdä omin silmin, millainen hän on livenä. Eihän Suurkirkon rappusille voida rakentaa sellaista valtaisaa näyttämöä, jonka X Factor pystyy kasaamaan studiotiloihinsa.”
”Olin kiinnostunut itse asiassa vain siitä, kuinka ohjelman pääjuontaja Dermot O’Leary selviytyy Senaatintorin näyttämöllä ja miltä laulut kuulostavat pakkasessa. Ja loistavastihan ne menivät!”
”Lopulta huomasin, että minusta tärkeämpää olikin se, mitä Saara Aalto sanoi rivien välissä eli neljän mekahitin tauoilla.”
”Sehän oli varsinainen joulusaarna! Itsenäisyysjulistus!”
Kirkon portailta.
Voit olla onnellinen vain silloin, kun teet, miten sydän sanoo. Täällä on kymmeniätuhansia ihmisiä, teillä jokaisella on sydän ja unelma. Älkää ikinä päästäkö siitä unelmasta irti. Jos teillä on jokin asia, joka tekee teidät onnelliseksi, älkää päästäkö siitä irti. Kaikkien vuosien jälkeen, kun olen tehnyt sitä, mitä sydän on sanonut, niin olen päässyt tähän. Siinä on mennyt noin 20 vuotta aikaa, mutta kannatti olla kärsivällinen.