No joo, ei nyt ruveta
hiuksia halkomaan.
Kirjoitin tämän
otsakkeen ensimmäisen kerran tiistaina 17.1.2017. Sen jälkeen tuli pitkä
hiljaisuus. Ajatuksenjuoksu katkesi, kun yritin ottaa kantaa
perustuslakikeskusteluun.
Tuli täysi stoppi.
Tänään kirjoitin
saman osakkeen uudelleen sen muistoksi, että helmikuussa 2011 läksin Viljo Vähäsen
kanssa Enkelten lahdelle odottamaan auringon laskua, jolloin kottaraiset
alkavat lentää.
Silloin kirjoitin ensimmäisen
postaukseni tähän blogiini Nizzassa. Ja nyt olen samassa paikassa, samassa
tilanteessa. Tänään tosin sataa vettä taivaan täydeltä enkä varmaankaan tule
näkemään, kuinka aurinko laskee lentokentän suunnassa, mutta kottaraiset saattavat
silti jo aloittaa jokavuotisen rituaalilentonsa ennen kuin suuntaavat kohti
pohjoista, jonne itsekin palaan parin viikon kuluttua.
Aiheen sain tänään
Jukka Kemppiseltä. Perustuslakia muutettava. Edellisellä kerralla samaa
aihetta sivusi Raimo Ilaskivi Lipsutaanko perustuslaista?
Jäin miettimään,
yrittävätkö akateemisesti korkealle koulutetut ja kokeneet kolumnistit
halkaista hiusta – siis saivarrella. Vai onko perustuslaissamme todella niin
pahoja virheitä tai puutteita, että nyt voimassa oleva perustuslaki on
halkaistava vaikka väkisin, jotta näkisimme kunnolla sen sisälle osataksemme
tehdä siitä paremman ja käyttökelpoisemman?
Tein sen virheen, että aloin etsiä vastausta hiuksesta
itsestään ja ajauduin oitis maailmaan, joka on minulle vieras, hämmentävä jopa
pelottavakin.
Luin nimittäin
ensimmäiseksi Tiede-lehdestä Mikko Puttosen artikkelin ”Todella pinnallista. Tietokoneiden osaset pakkautuvat yhä pienempään tilaan.
Laitteisiin tarvitaan ohuutta, joka mitataan atomeissa.”
Hupsista!
Kuinka pieniksi osasiksi perustuslaki olisi pilkottava,
jotta todellinen vika löytyisi ja uusi osa tai uudet osaset voitaisiin asettaa
paikoilleen?
Ja tarkemmin.
Atomikerroskasvatuksen erikoisuus on,
että kalvon muodostavaa ainetta ei levitetä yhdellä kertaa pinnalle niin kuin
maalia seinälle. Pikemminkin sitä voisi verrata vesivärimaalaukseen: kun ensin
levitetään keltaista väriä ja päälle sinistä, syntyy vihreää. Vastaavasti
atomikerroskasvatuksessa käytetään hyväksi sitä, että aineet reagoivat
keskenään ja muodostavat uusia yhdisteitä, uuden materiaalin. Näin kalvo
synnytetään vaiheittain atomikerros atomikerrokselta kemiallisten reaktioiden
avulla.
Atomikerroskasvatuksen lähtökohtana
käytetään pintamateriaalin omia kemiallisia ominaisuuksia. Työ aloitetaan
tuomalla alustalle, vaikkapa piikiekolle, kaasumaista ainetta, joka reagoi
alustan pinta-atomien kanssa. Reaktiot jatkuvat, kunnes kaikki reaktiopaikat on
täytetty eli pinta on kokonaan kyllästetty. Toisessa vaiheessa ylimääräinen
lähtöaine huuhdotaan pois. Kolmannessa vaiheessa tuodaan jälleen uutta ainetta,
joka reagoi ensimmäisessä vaiheessa syntyneiden pintaryhmien kanssa. Lopuksi
vielä huuhtelu, ja kas: kerros uutta materiaalia on syntynyt. Paksuutta sillä
on yhden atomin verran. Kun ensimmäinen kerros on valmis, voidaan aloittaa
seuraavan kerroksen kasvatus. Tehdään vain samat vaiheet uudestaan. Tässä
kohdin voidaan myös vaihtaa materiaalia.
Että sillä lailla.
Kun perustuslakia
aletaan muokata lisäämällä siihen uusia aineksia (kuten oikeuksia
maahanmuuttajille tai kaksoiskansalaisille), hommaa ei voi tehdä huitaisemalla,
vaan jokainen vaihe on harkittava huolella (kuten vesivärimaalauksessa), koska
tuloksena voi olla (pahimmassa tapauksessa) täysi susi, jota ei voi korjata,
vaan koko työ on revittävä kappaleiksi.
Tuhottava.
Minulla itselläni on sellainen (lapsenomainen)
käsitys, että meidän perustuslakimme on yksi maailman parhaimmista. Yksi
kestävimmistä.
Se ei ole murtunut, vaikka maailma ympärillämme
on muuttunut moneen kertaan.
Siinä on jotakin taianomaista voimaa ja
sitkeyttä.
Se on kestänyt jopa viimeisimmätkin (sisäiset) murtoyritykset,
joihin presidentin valtaoikeuksien riisuminen ja EU-lainsäädännön väkinäinen
sisäänkirjoittaminen kuuluvat.
Viimeisimpään rakenteelliseen muutokseen, jolla
kaikki hajanaiset säädökset vedettiin saman katon alle, on aihetta suhtautua
myönteisesti. Se ei heikentänyt eikä vahvistanut perustuslakiamme. Siinä
mielessä se oli neutraali ele.
Nyt olisi kuitenkin varustauduttava siihen,
että pahamaineinen geopolitiikka ja siihen vahvasti kytkeytyvä nationalismi
nostavat päätään kaikkialla maailmassa. Myös meillä Suomessa. Isänmaallisuuttakin
yritetään tyrkyttää mausteeksi ihan samaan tapaan kuin aikaisempien kriisien
yhteydessä.
Ei meidän tietenkään ole syytä jäädä
tuijottamaan omaan napaamme – vaikka sieltä paistaisi kirkaskin aurinko ja
vaikka kottaraiset nousisivat siivilleen – mutta uskoa itse rakentamaamme,
100-vuotiaaseen valtiojärjestykseen ja perustuslakiin meidän ei tulisi
heikentää eikä asettaa omaa rakennustyötämme kysymyksenalaiseksi.
Kyllä mekin osaamme halkaista hiuksen, jos se
näyttää tarpeelliselta, mutta katkaisuun meillä ei ole mitään aihetta.
Caveat
consules.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti