517. Luonnemurhista
170210
On olemassa ilmeisesti kahdenlaisia murhia: aitoja ja
mielikuvituksellisia.
Ensimmäiset ovat tyyppiä ”tapa sinä Kauhavan ruma vallesmanni, niin minä
nain sen komian lesken”. Niistä seuraa aikanaan rangaistus. ”Ei saa laulaa
Rannanjärvestä, Rannanjärvi on kuollu.”
Toisista kertoo tämän päivän Hesarissa ”kokenut
politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä”. Hän
kutsuu niitä luonnemurhiksi. Niistä
ei ole määrätty rangaistusta. Vain epäilyksen varjo riittää. (ks. Jarmo Mäkelän
kolumni Venäjän median luonnemurhien ykköskohde on Angela Merkel, mutta myös
puolustusministeri Niinistö sai osansa: ”avoimen russofobinen hyökkäys”)
Johonkin näiden väliin sijoittuu eilinen tapahtuma Nizzan keskustassa …
tai paremmin sanottuna tapahtuman järkyttävä tausta ja siihen liittyvä tunnelataus.
Vahvan poliisivartion keskeltä purettiin pehmoleluista,
muistokirjoituksista, julisteita ja kuivuneista kukkasista rakennettu
muistomerkki, joka siirrettiin kymmenissä, ehkä sadoissa, valkoisissa
pahvilaatikoissa pois Albert 1:n puistosta, kauas länteen, Var-joen varteen,
odottamaan varsinaisen muistomerkin valmistumista.
Lähistöllä ei näkynyt vahvasti aseistettuja sotilaspartioita, jotka ovat viime kesän
terrori-iskun jälkeen kierrelleet kaupungin kaduilla ja kujilla. Niiden
läsnäolon saattoi vain aavistaa.
Kaiken varalta.
Kysymys ei ollut Ison Talon
Antin sitsilauluksi muuttuneesta veriteosta eikä yksityiseen henkilöön
kohdistuneesta luonnemurhasta, vaan mielettömästä massamurhasta, jossa murhaaja
käytti raskaasti lastattua rekka-autoa ”niittokoneena”.
Hänellä oli sama kohtalo kuin
Rannanjärvellä.
Seisoimme Viljo Vähäsen
kanssa syrjässä katsomassa spontaanisti syntyneen muistomerkin purkamista.
Ymmärsimme, ettei sitä haluttu jättää ensi viikolla alkavien Karnevaalien jalkoihin, vaikka siitäkin
käytiin paikallisissa piireissä ankaraa kädenvääntöä.
”Luonnemurha on kyllä aika
omituinen käsite”, Viljo aloitti. ”Siis, että ei varsinaisesti murhata, kuten
rumaa vallesmannia, vaan häneltä riistetään luonne,
järjestyksen ylläpitäjän, vallesmannin luonne, virka ja tehtävä
mustamaalaamalla hänen työnsä ja elämänuransa ja saattamalla hänet huonoon
huutoon tai naurunalaiseksi.”
- Aivan niin. Juuri siitähän
informaatiosodassa on kysymys. Luodaan keinotekoisia, vääristyneitä imagoja luonteita. Annetaan leimakirveen
heilua vapaasti.
”Juuri niin. Sellaistahan on
kautta aikojen tapahtunut sekä suurten että pienten sotien yhteydessä.
Sotapropagandaksi sitä on tavattu kutsua. Mielten muokkaukseksi.
Psykologiseksi sodankäynniksi.”
- Ja nythän siihen on
aikaisempaa suuremmat mahdollisuudet, kun ihmisten mielen, persoonan, taakse
päästään tunkeutumaan sellaisilla aseilla, joista aikaisemmissa sodissa ei
ollut mitään käsitystä. Vain harmaa aavistus.
”Tässä onkin luonnemurhien
ydinajatus. Totuutta voidaan käsitellä kuin muovailuvahaa. Aina tilanteen
mukaan. Mustaa tai valkoista. Sinistä tai punaista. Vaihtoehtoiset totuudet
ovat kaikkien käytössä. Erilaisia fobioita
sekoitetaan keskenään. Russofobia. Natofobia. Homofobia. Lihafobia. Kohta
kaikki on yhtä fobiaa.”
”Nyt ollaan jo tosiasiassa
keskellä suurta sotaa. Nyt etsitään jo kuumeisesti asemia ja aseita varsinaista murhaa varten.”
”Mielikuvitusmurhilla on
tässä sodankäynnin vaiheessa keskeinen merkitys. Ne luovat pohjaa aidolle
murhalle, jota niiden katveessa, varjossa, on voitu ja voidaan valmistella.”
”Kuka nyt viitsisi enää puhua
aseidenriisunnasta tai rauhanvyöhykkeistä. Sellaisista rauhan unelmista,
jollainen YK oli alkujaan. Ne ovat menneen talven lumia. Nyt tarvitaan muureja
ja muurinmurskaajia. Sotilasliittoja. Moderneja sotakoneita. Murhavälineitä.
Puukot ja puntarit joutavat museoihin.”
Kävelimme Viljo Vähäsen
kanssa hiljaa pois Albert 1:n musiikkipuistosta, jossa aamulla ei ollut enää
yhtään pehmolelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti