609. Poikalapsi 171226

Ennen joulunpyhiä sovimme Viljo Vähäsen kanssa, että yritämme irrottautua päivänpolitiikasta sekä maailman tapahtumista, ja annamme itsellemme oikeuden rauhaan kumpikin omissa oloissamme.

Ajattelimme kuitenkin, että olisi mukava haukata raitista ilmaa jossakin vaiheessa ennen kuin Viattomien lasten päivä valkenisi. Silloin kumpikin saisi ottaa esille jonkin asian tai teeman, joka olisi jäänyt mieleen joulunvietosta. Tarinaa ei saisi keskeyttää eikä kommentoida mitenkään, vaan se jäisi hautumaan (jos tarvetta olisi) vuoden viimeiselle viikolle.

Näin tapahtui tänään, tapaninpäivän aamuhämärissä, kun tapasimme Kasinon rannassa ja suuntasimme jälleen askeleemme Ryssänkärkeen. Rantatie oli jäässä yöpakkasen jäljiltä, vaikka meri vielä lainehti eikä lumesta ollut aavistustakaan, joten askelsimme varovaisesti.

Viljo aloitti.

”Miehellä ei ole kohtua. Hän ei voi synnyttää. Ei tyttöä eikä poikaa. Se on fakta. Tosiasia. Ja sen vuoksi minun on mahdotonta ymmärtää Hesarin juttua, jossa kerrotaan, että suomalainen mies olisi odottamassa omaa lastaan, joka syntyisi joskus keväällä. Siinä täytyy olla jonkinlainen väärinkäsitys. Virhe. Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista.”

”Juttu ilmestyi joulun alla, mutta jostakin syystä kadotin lehden. Ehkä se meni vahingossa roskikseen, kun siivosin lukaaliani joulua varten, vaikka olin aikonut ottaa sen talteen tarkistaakseni jälkeenpäin tarinan. Sen muistan vain, että siinä oli kysymys kahdesta miehestä, joiden nimet oli tietysti muutettu, ja siksi toisen raskaus oli tullut heille täydellisenä yllätyksenä.”

”Jouluyönä, kun kävin kynttiläkirkossa, asia vaivasi mieltäni erityisesti sen vuoksi, että silloin korostuu lapsen syntymä, poikalapsen syntymä. Sukupuoli-identiteetti ei jouluyönä hämärry. Jeesus oli poikalapsi ja Herodes määräsi vallanhimossaan ja pelossaan kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset surmattavaksi varmistuakseen siitä, ettei kukaan voisi uhata hänen omaa hirmuvaltaansa.”

”Yöllä, kotiin tultuani, etsin vielä Hesarin hälyartikkelia, mutta en löytänyt sitä mistään.”

”Sen sijaan etsin kirjahyllystäni ihmisen kehitysbiologisia faktoja löytääkseni jonkinlaisen varmistuksen siihen, ettei mies voi synnyttää lasta ja ettei Jeesus olisi siis voinut olla Joosefin synnyttämä poikalapsi.”

”Kyllä kaksituhatta vuotta vanhat maailmankirjat olisivat siinä tapauksessa pahasti sekaisin.”

”Löysin kuitenkin eräitä faktoja, jotka saattaisivat olla hämmentävän suomalaisuutisen taustalla.”

”Ehkä raskaana oleva mies olisikin toisin sanoen tosiasiassa nainen.”

”Näin päädyin Satu Vesantolan vanhempaan artikkeliin Hesarissa (su 19.11.2017), jossa todettiin, että biologiassa sukupuolen määrittäminen on kinkkinen asia ja ettei biologia pysty selittämään, miten Hartikaisesta oli tullut sekä Nina että Tero.”

”Lisäksi kaivoin arkistostani esille Kirkko & Kaupungissa viime syksynä julkaistun Pihla Tiihosen artikkelin Vaietut lapset, jossa kerrotaan, että sukupuoleltaan epäselvinä syntyneitä lapsia leikataan Lasten klinikalla Helsingissä ja kysytään, miksi intersukupuolisia lapsia saa pieninä silpoa.”

”Kun löysin vielä kirjahyllystäni artikkelin embryologisesta kehitysbiologiasta, josta kävi ilmi, että ihmisalkion kehityksen varhaisessa alkuvaiheessa klitoris ja penis ovat yksi ja sama solumassa, josta ensin erottuu nainen ja vasta sen jälkeen mies, olivat jouluyön ja Hesarin hälyartikkelin synnyttämät virikkeet niin pahasti sekaisin omassa mielessäni, että päätin luovuttaa ja lähteä kanssasi kaikessa rauhassa tapaninpäivän kävelylle.”

Sopimuksemme mukaisesti en kommentoinut Viljon joulutarinaa, vaan jatkoin omalla tarinallani.

”Minäkin kävin kynttiläkirkossa ja kuuntelin sen jälkeen Paavin yömessun töllöstä. Olihan ero valtava. Roomassa kirkko oli tupaten täynnä ihmisiä ja rahvas, tavallinen kansa, erottui harmaana massana valkoisiin juhla-asuihin ja punaisiin kipoihin pukeutuneesta papistosta. Joku kardinaali otti paavin valkoisen kipan pois hänen päästään pyhimmällä hetkellä, kun tämä suuteli Raamattua. Ehtoollisen asettaminen ja jakaminen sekä syntien tunnustaminen ja anteeksiannon rukoileminen olivat juhlallisuudessaan aivan toista luokkaa kuin meidän kynttiläkirkossamme. Myös musiikki oli näyttävämpää ja vaikuttavampaa kuin meillä.”

”Erityisesti jäi mieleeni, kuinka Raamattua kohdeltiin Rooman kirkossa. Se oli upea, koristeellinen kirja, jota näytettiin kansalle ja jota kannettiin juhlallisesti. Meillä se kätkeytyi pulpettiin, jonka takaa pappi sanoi sanottavansa.”

”Mutta erityisesti jäi mieleen Paavin tulkinta jouluevankeliumista. Herkistyin kuuntelemaan sitä tarkalla korvalla. Siinä oli valtaisa annos kirkollista arvovaltaa. Se oli todellinen arvojohtajan julistus, joka kohteena olivat koko maailman pakolaiset, lapset, tytöt ja pojat, jotka ovat joutuneet jättämään sotien ja vainojen keskellä kotinsa ja eksyneet pois vanhemmistaan.”

”Samaan teemaan hän palasi myös joulutervehdyksessään, jonka hän esitti eilen Rooman kirkon avonaisesta ikkunasta tuhansille paikalle kerääntyneille ihmisille. Kontakti kansaan oli suora ja vaikuttava. Eikä sitä pahemmin häirinnet värikkäät, historialliset sotajoukot, jotka esittivät marssitaitoaan ikkunan alla.”

”Kynttiläkirkon saarnasta ei jäänyt mitään mieleeni. Tuohuskin, joita valkopukuiset papit jakoivat kirkkokansalle ennen tilaisuuden alkua, alkoi valua niin pahasti, että se oli pakko sammuttaa ennen aikojaan.”

”Yhteistä Rooman kirkon ja meidän kirkkomme jouluseremonioissa oli kuitenkin se, että niissä korostettiin poikalapsen syntymistä, valon ja toivon saapumista ihmiskunnan keskelle.”

”Se on tärkeää.”