maanantai 29. tammikuuta 2018

616. Puolueet kriisissä! 180129

Puolueita on kutsuttu poliittisen järjestelmän portinvartijoiksi.  Vain niiden kautta ja niiden luvalla tie vallankahvaan on auki.
Elämä on osoittanut, että mitä useampi portinvartija on paikalla sitä kivikkoisempi vallantavoittelijoiden tie on.
Mutta yhtä vahvoja ovat myös näytöt siitä, että yksikin vartija riittää, jos hän on pelottava ja voimakas kuin lohikäärme.
Leikittelimme Viljo Vähäsen kanssa eilen päättyneiden vaalien alla ajatuksella, että kaikista ehdokkaista löytyy hyviä pro ja huonoja contra puolia ja että jokaisella on mahdollisuus livahtaa portinvartijoiden ohi ja tarttua vallankahvaan.
Siinä olimme tietysti aivan väärässä.
Vallan porttiahan eivät näissä vaaleissa enää vartioineet pelkästään perinteiset puolueet, vaan niiden rinnalle olivat nousseet monenlaiset uudet haamut, joiden voimasta, rohkeudesta ja tappeluhalusta ei ollut etukäteen  tietoa eikä kokemusta.
Ennen vaaleja lopputulos oli sen vuoksi enemmän tai vähemmän aavistusten ja olettamusten varassa.
Nyt tiedetään.
Hesarin pääuutinen kertoi aamulla kaiken.
Niinistö murskaavan ylivoimainen ympäri Suomea – toiseksi suosituimman ehdokkaan osalta maa jakautui moneen osaan
Eivätkä ulkomisaiset mediat jääneet heikomalle
Niinistö ”murskasi”, ”jyräsi” ja voitti ”historiallisesti”
Lähestyessämme Ryssänkärkeä Viljo kiteytti analyysimme yhteen lauseeseen:
”Puolueet ovat kriisissä!”
Hänen mielestään perinteiset portinvartijat olivat nukahtaneet tai kuten hän täsmensi
”Ne sotkeutuivat omaan näppäryyteensä, pelkoihinsa, epäluuloihinsa, keskinäiseen taistelunhaluunsa ja taktikointiinsa.”
”Tosiasiassa ne olivat itse jo aikaisemmin rakentaneet oikotien, varaväylän, jota pitkin vaalikarja vaelsi nyt juottoaltaalle nauttimaan demokratiasta.”
”Sitä reittiä käytti nyt kaksi ehdokasta hyväkseen. Toinen onnistui. Toinen pettyi.”
Tästä olimme Viljon kanssa samaa mieltä eikä meidän tarvinnut toistaa itsellemme nimiä. Ne olivat vaalitaistelun tiimellyksessä tulleet kakkien tietoon.
Mutta miten eteenpäin.
“Tämä voisi merkitä radikaalia muutosta puolueiden nimikartassa nomenklatuurissa.”
“Hämmästyttävää kyllä, oikeisto ja vasemmisto ovat pysyneet hyvin hengissä kaikenlaisten mullistusten ja muutosten keskellä, vaikka niitä ei juurikaan näy puoluenimssä. Meillä se näkyy vain “Vasemmistoliitossa”. Mutta nyt, näiden vaalien yhteydessä ja yleisemmin maailmalla, etenkin itäisessä Euroopassa, “kansallinen” on nousemassa arvossaan. Korostetaan “kansallishenkeä”, millä tarkoitetaan jotakin “yleistä, koko kansaa yhdistävää”.
“Kun perinteiset puolueet saivat nyt pahasti nenilleen, ne saattavat ryhtyä pohtimaan nimenmuutosta. Onhan puolueen nimi edelleen tärkeä symboli, majakka ja merkki.”
“Kokoomukselle muutos olisi helppo. Tarvitsisi vain otta lyhyt askel taaksepäin. “Kansallinen Kokoomus” sopisi hyvin ajan henkeen.
“Suomen Keskusta joutuisi vaikeuksiin. Se törmäsi kaikkein kipeimmin kansalaismuuriin. Nimenhän on ajateltu symbolisoivan koko maata, kaikkia kansalaisia niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Se oli aikoinaan tietoinen loikka pois Maalaisliitosta. “Kansallinen Keskusta” saattaisi houkutella.
“Mutta entäpä demarit, joiden vaalikarja hajosi pahaenteisesti. Kansallisen ja kansainvälisen yhdistäminen, johtaisi äkkiä portille, jonka päällä lukisi Arbeit macht frei eikä se taistaisi tuntua houkuttelevalta.”
Tähän pääsin katkaisemaan Viljon pohdiskelut.
- Voisivathan he kaivaa esille Suomen Kansan Demokraattisen Liiton, joka on kuivunut pois systemaattisesta puoluenimistöstä. Hehän voisivat ottaa sen käyttöönsä. Ehkä sitä voisi koristella muotoon “kansallisdemokraatinen”.
Leikki sikseen.
Tosiasiassa puolueet ovat ajautuneet vähitellen – vuosikymmenien kuluessa – identiteettikriisiin, jota on joskus kuvattu käsitellä pako keskustaan. Kaikki haluavat olla yleispuolueita.
Erityisleimoja vierastetaan, jopa kammotaan ja pelätään.
Oikeastaan kaikki haluaisivat olla perussuomalaisia. Siis tavallisia, ahkeria ja vilpittömästi kansallismielisiä kansalaisia ja hyviä äänestäjiä.
Tässä mielessä Perussuomalaisten kriisi, joka on edelleen pahasti  vereslihalla, saattaa tuntua puolueen jäsenistä ja kannattajista kaikkein kiusallisimmalta. Sininen puolue, kun on menettämässä puhemiehen paikankin eikä uusia ministerin paikkoja ole vielä kirkossa kuulutettu.
Viljo halusi vielä lisätä.
“Vihreiden kohtalo on vähän samanlainen. Yhden asian epäpuolueen on vaikea pärjätä varsinaisten puolueiden seassa, vaikka he saivat näissä vaaleissa ihan kunnioitettavan kakkossijan”
- Niin ja onhan meillä vielä kommunistitkin. Ovathan hekin käyneet läpi melkoisen nimimankelin. “Suomen Kansallinen Kommunistipuolue” saattaisi olla kokeilemisen arvoinen, vaikka sille ei näissä olosuhteissa voisi veikata kovin suurta menestystä – kuuden vuoden kuluttua, kun jälleen valitaan uutta presidenttiä.



perjantai 26. tammikuuta 2018

615. Pahasti pielessä? 180126

Katsoimme yhteisestä sopimuksesta, omissa oloissamme, Viljo Vähäsen kanssa eilisen vaalitentin alusta loppuun ja päätimme laatia sen pohjalta loppulausunnon presidentinvaalikampanjasta, vaikka sen lopputulosta joudutaan vielä odottamaan yli kahden yön.
Odotimme kuitenkin tähän aamuun saakka median kommentteja ennen kuin läksimme kävelemään kohti Ryssänkärkeä.
Eilinen talvi oli sulanut yhdessä yössä pois. Vain muutama valkoinen läiskä oli enää jäljellä.
Se kuvasi sattuvasti sekä meidän tunnelmaamme että koko vaalitaistelua.
Turhuuden turhuutta?
Viljo aloitti. Arvoituksellisesti, kuten saattoi olettaa.
”Tuli mieleeni Saarnaaja”

Kaikella on määrähetkensä,
 aikansa joka asialla taivaan alla
Aika on syntyä 
ja aika kuolla,
 aika on istuttaa 
ja aika repiä maasta
Aika surmata
 ja aika parantaa,
 aika on purkaa 
ja aika rakentaa,
Aika itkeä 
ja aika nauraa,
 aika on valittaa 
ja aika tanssia,
Aika heitellä kiviä
 ja aika ne kerätä, 
aika on syleillä
 ja aika olla erossa,
Aika etsiä
 ja aika kadottaa,
 aika on säilyttää
 ja aika viskata menemään,
Aika repäistä rikki
 ja aika ommella yhteen,
 aika olla vaiti
 ja aika puhua,
Aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.

”Ei siitä paljon jäänyt käteen. Paneelipuuroksihan se meni, vaikka toimittajat yrittivät kyllä ansiokkaasti jäsentää keskustelua. Porvarit eivät langenneet yhtyneen vasemmiston kaivamaan sudenkuoppaan, vaan väittely aktiivisuusmallista lysähti kasaan. Nato-ansaan ei kukaan jäänyt kiinni. Demariehdokas oli palannut takaisin punaiseen harharetkeltään siniseen maailmaan. Elovena-tyttö yritti häikäistä vaalealla, mutta ei onnistunut. Vihreä harhaili edelleen harmaissa sfääreissä. Maalaisliiton tragedia ei räjähtänyt silmille vaan sammui. Vain Kunniapuheenjohtajan väite siitä, että Gallupit ovat pahasti pielessä, särähti hieman korvassa. Istuva presidentti sulautui mukavasti kansan joukkoon.”
- Haluatko siis sanoa, että suuri keskustelu käytiin väärään aikaan?”
”Tavallaan. Jos ajatellaan, että vaalit olisivat olleet vain pari viikkoa myöhemmin, jolloin kansa olisi ollut yleislakon kaltaisessa vaalikuumeessa ja kansanedustajat olisivat käyneet mutapainia tiedustelulainsäädännön kanssa. Kansalaissodan traagiset muistotkin olisivat silloin tuntuneet ehkä herkemmiltä.”
- Mutta vaalien ajankohtahan on määrätty perustuslaissa eikä sitä voida poliittisten intohimojen pohjalta siirrellä.
”Hyvä niin. Juuri se luo poliittiselle järjestelmälle jatkuvuutta ja turvallisuutta. Siinä on selkeät perusteet myös presidentinvaaleista. Toisen kierroksen kohtalo ratkeaa sunnuntaina tai viimeistään silloin, kun vaalin tulos on perustuslain mukaisessa järjestyksessä vahvistettu. Vaalipaneeleilla tai gallupeilla on tässä suhteessa vain oireellinen merkitys. Lopputulos ratkaisee.”
- Aivan niin. Vasta se antaa myös ulkopuolisille tarkkailijoille (ulkovalloille) oikean kuvan siitä, miten suomalainen demokratia toimii.

”Kyllä. Meidän sopii pitää tämä mielessämme, kun arvioimme, mitä läheisissä ja kaukaisemmissakin naapureissamme tapahtuu virallisten, kunkin valtion oikeusjärjestelmän mukaisissa vaaleissa. Rule of law merkitsee sekä lain kirjainta että sen henkeä. ”

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

614. Sudenkuoppa 2 180124

Olimme Viljo Vähäsen kanssa väärässä. Sudenkuoppa, josta keskustelimme juuri ennen loppiaista (ks. 611. Sudenkuoppa 180105), ei ollutkaan mikään pieni sudenkuoppanen vaan todellinen ansa, ehkä hyvin vaarallinenkin.
Tähän päädyimme, kun uskaltauduimme sankassa lumipyryssä kahlaamaan aamuhämärässä kohti Ryssänkärkeä. Ajattelimme ehtiä takaisin ennen kuin meteorologien ennustama vesisade yllättäisi meidät.
”Nyt hallituksesta syrjään heitetty työväki on nousemassa barrikadeille iloitsemaan siitä, että suuri saalis vaikeroi sudenkuopan pohjalla. Siitä kaikuu koston suloinen riemu ja voiton huuma.”
Viljo oli jälleen runollisella tuulella.
Olimme kiinnittäneet huomiota siihen, ettei kapinakenraalina tällä kertaa ollutkaan mikään ammattiyhdistyspomo, vaan ihan tavallinen kansalaisaktivisti, jonka Suomen Kuvalehti oli nostanut viikon henkilöksi sillä perusteella, että hän oli onnistunut hetkessä keräämään tarvittavat viisikymmentätuhatta (50 000) nimeä kansalaisaloitteeseensa, jonka tarkoituksena on kumota eduskunnan hyväksymä hallituksen esitys 124/2017 vp (ks. SK 3/2018 Susan Heikkinen ”Kapinakenraali. Martin-Èric Racinen kansalaisaloite teki työttömien kohtelusta puheenaiheen”)
- Aivan. Sudenkuoppa laukesi. Porvarit putosivat vasemmiston virittämään ansaan ja nyt siihen on vedetty presidenttikin mukaan. Makea saalis!
”Niin. Hirmuisen hauska ajoitus osoittautui suorastaan mestarilliseksi, kun presidentinvaalien ennakkoäänestys oli juuri päättynyt ja työväestön suuret johtajat kokoontuivat puimaan nyrkkiä ja todistamaan uskoaan kuin jossakin äärilahkon telttakokouksessa. Nyt lähdetään osoittamaan Suomen kansalle, missä kaappi seisoo.”
Viljo muisti entisestä elämästään Kansainvälisen loppu sanat:
Työmiehet, kyntäjät ja kaikki,
 työkansan joukko nälkäinen.
 Maa meidän on ja olla täytyy,
 vaan ei laiskain lurjusten.
 Nälkä meill' on aina vieraanamme
 vaan kuin korpit haaskoiltaan
 me kerran kaikki karkoitamme,
 niin päivä pääsee paistamaan

. Tää on viimeinen taisto,
 rintamaamme yhtykää
 niin huomispäivänä kansat
 on veljet keskenään.
Palasimme kuitenkin viileämpään sävyyn.
- Kyllä tällä viime hetken lakkoaallolla saattaa olla merkitystä lopulliseen äänestystulokseen. Olipa kansalaisaloitteen lopputulos eduskunnassa mikä tahansa, rintamajako on ehtinyt jo tulla selväksi. Herrat vastaan kansa. Se on tosiasia ja siinä asennossa sudenkuoppaan pudonnut saalis joutuu nyt kitumaan sunnuntai-iltaan saakka.
”Ehkä niin. Yksi, yksittäinen sana, voi joskus saada elämää suuremman merkityksen, jos se sattuu osumaan oikeaan hetkeen ja oikeaan virtaan, jolla ei tarvitse olla mitään tosiasiallista yhteyttä suurempaan kokonaisuuteen. Sellaiseksi näyttää nyt muodostuneen sana naurettava (ks. ”Älä hyvä Pekka väärentele minun puheitani”, sanoi silminnähden tuohtunut Niinistö HS:n ja IS:n vaalitentissä.” Helsingin Sanomat 23.1.2018) Meillekin näyttää käyneen juuri niin, kun emme arvanneet, että aktiivimallista tulisi näin raju riita presidenttiehdokkaiden kesken. Eihän se mikään naurettava asia ole. Ei tietenkään, mutta sitä kautta avautui suora väylä vaikeaan, kivulloiseen ja herkkään keskusteluun arvojohtajasta. Sillä sanalla on näissä vaaleissa yhtä monta sisällöllistä merkitystä kuin on ehdokkaitakin. Se on mieluummin hyllyvä suo kuin sudenkuoppa.”
- Näissä vaaleissa piileskelee myös mielenkiintoinen jakolinja kansanehdokkaiden ja puolueiden ehdokkaiden välillä. Niinistö ja Väyrynen lukeutuvat edellisiin ja muut jälkimmäisiin. Sillä saattaisi olla ainakin symbolista merkitystä, jos toisella kierroksella olisi vastakkain jompikumpi kansanehdokas kenenkä tahansa puolue-ehdokkaan kanssa. Jos kansanehdokkaat joutuisivat vastakkain, tämä ero vesittyisi.
”Ehkä kuuden vuoden kuluttua kukaan presidenttiehdokkaista ei haluaisi piiloutua siinä tapauksessa kansan selän taakse.”



sunnuntai 14. tammikuuta 2018

613. Väliarvio 180114

Presidentti valitaan kahden viikon kuluttua. Kaikki kahdeksan ehdokasta kiertävät kenttää. Kalastavat ääniä, kuten sanotaan. Gallupit kertovat, missä mennään.
Päätimme Viljo Vähäsen kanssa tehdä väliarvion numerojärjestyksessä, vaikka kaikki ehdokkaat eivät ole vielä päässeet näyttämään taitojaan Yle1:n tunninmittaisissa vaalitenteissä.
Emme sen vuoksi arvioi ehdokkaiden vaalikampanjoita laisinkaan emmekä suorita vaaliveikkausta eli arvioi, kuinka monta prosenttia kukin ehdokas tulee saamaan kokonaispotista. Emme siis myöskään arvuuttele, tuleeko yksi vai kaksi äänestystä. Siitä pitää media kyllä huolen.
Sen sijaan sovimme, että kumpikin meistä esittää vuoronperään  arvionsa neljästä ehdokkaasta.
Se on tasapuolista. Pelkkää aritmetiikkaa.
Käytämme prosessioikeuden emeritusprofessori Jyrki Virolaisen suosittamaa, oivallista menetelmää: pro et contra ja annamme mielikuvien, tietojen ja tuntemusten virrata vapaasti, mutta mahdollisimman pelkistetysti
Viljo aloitti.
(2) Kyllönen. Pro Valoisa. Hymyilevä. Ottaa rennosti. Saa voimaa Tarja Halosesta, naiseudesta. Moderni vasemmistolainen. Contra Ei oikeastaan mitään, koska ymmärtää asemansa puoluekentässä.
WP
(3) Haavisto. Pro Maltillinen. Asiallinen. Älykäs. Contra Edellisten vaalien menestys rasittaa. Vihreys olematonta. Ei usko asiaansa.
Viljo
(4) Vanhanen. Pro Osaa peittää hyvin pettymyksensä toivottomassa tilanteessa, kun oma puolue hajosi. Contra Ei uskalla sanoa, että Paavo Väyrynen teki karhunpalveluksen yhteiselle asialle.
WP
(5) Huhtasaari. Pro Elovena-tytön imago on hauska, jopa uskottava. Contra Veljeily äärioikeiston kanssa näivertää täysin menestymisen mahdollisuuden.
Viljo
(6) Haatainen. Pro Valoisa demari. Punainen puhuttelee. Contra on nykyisen puheenjohtajan vanki. Ei pysty löytämään Pertti Paasion humanismia.
WP
(7) Väyrynen. Pro Vahva usko siihen, että juuri hänet on valittu johtamaan Suomen kansaa. Contra Ei uskalla myöntää itselleen, että on tehnyt elämässään kaksi suurta virhettä. Toinen niistä on oman puolueen tuhoaminen.
Viljo
(8) Niinistö. Pro Noussut omin avuin, ilman puoluetta, kansan suosioon. Contra Kaikki hyvin nyt, mutta kuinka jatkaa kansanpresidenttinä kuusi vuotta puolueiden pelikentällä?
WP
(9) Torvalds. Pro Loikka kommunistista poroporvariksi onnistui aika hyvin. Contra Nato-innostus ja värikkäät sukat hieman huvittava yhdistelmä.