Pitkäperjantai
on kristikansalle suuren murheen muistopäivä. Se on ristiinnaulitsemisen päivä.
Kristuksen kärsimysnäytelmä Via Crusis
kokoaa uskovaiset yhteen. Paavi johtaa silloin soihtukulkueen Colosseumille. Se
näytetään suorana televisiossa. Meillä näytelmä on siirretty perjantailta
lauantaiksi. Ortodokseilla keskiyönristisaatto kirkkojen ympäri vastapäivään
alkaa vasta pääsiäisyönä.
Tämän
kaiken olimme Viljo Vähäsen kanssa tiedostaneet, kun kävelimme kirkkaassa
iltapäivän auringossa kohti Ryssänkärkeä.
Emme
olleet huomenna menossa katsomaan ekumeenista pääsiäisvaellusta Kaisaniemen puistosta
Tuomiokirkon portaille, mutta Areenalta aioimme seurata tänä iltana paavin
kulkuetta.
Ymmärsimme,
että jopa miljardi ihmistä saattaisi olla eri puolilla maapalloa seuraamassa
kaksituhatta vuotta vanhaa murhenäytelmää erilaisissa kristillisissä
versioissa.
”Se on
kuitenkin vain pieni osa siitä kymmenen miljardin ihmismassasta, joka
samanaikaisesti seuraa herkeämättä toista murhenäytelmää paikallisessa
sosiaalisessa mediassa.”
Viljo
ei tahdo aina pysyä kirkollisissa karsinoissa, vaan hyppelee mieluusti aitojen
yli.
Niin
tälläkin kertaa.
Tänä
aamuna, pitkäperjantaina, hän oli lukenut Katriina Pajarin ainekirjoituksen parhaillaan
vyöryvästä, kiinalaisesta avioeronäytelmästä, ja siihen hän nyt takertui. (ks. Kiinassa avioeron
saa nopeimmillaan päivässä – Maan kaikkien aikojen kohutuimpaan eroon liittyy
salasuhde, elokuvatähtiä ja mystisiä kuolonkolareita)
”Eihän median
paijaamien kyyhkyläisten avioliittodraamaa sopisi tietenkään verrata
katolisen, luterilaisen ja ortodoksisen kirkon syvähenkiseen kärsimysnäytelmään,
mutta kontrastit ovat aina kiehtoneet minua, vaikka ne eivät sopisikaan samaan
raamiin.”
”Molemmissa
näytelmissä on kysymys virallisen auktoriteetin tulkinnasta sen suhteen, mikä
on soveliasta ja pyhää.”
”Läntisessä
kulttuurissa päähenkilön ristiinnaulitseminen, hautaaminen ja kuolleista
herääminen sisältävät voimakkaita tunnelatauksia, jotka yhdistävät eri
kirkkokuntiin jakautuneita uskovaisia. Ne muodostavat pyhän tradition, jota
kunnioitetaan yli rajojen. Niissä murhe ja ilo kohtaavat toisena. Se muodostaa
uskon perustan.”
”Itäisessä
kulttuurissa ei ole enää näkyvissä yhtä voimakasta ideologista liima-ainesta
kuin lännessä, vaikka idässä kulttuurin juuret ulottunevat ajallisesti syvemmälleen
kuin lännessä.”
”Pitkäperjantain
kaltainen, uskonnollinen kärsimysnäytelmä Via
crusis ei olisi mahdollista Kiinassa.”
”Suuri
arvoitus ja paradoksi piileekin siinä, että yhden puolueen diktatuurimaassa,
sosiaalinen media (siis länsimaisittainkin ajatellen aivan varsaiässä oleva,
vahvasti uuteen teknologiaan sidottu ilmiö)
on saanut niin paljon jalansijaa, että sen kiehunta näkyy nyt ympäri maailmaa.”
”Eihän
se tietenkään vaaranna tai edes horjuta kommunistisen puolueen valta-asemaa.
Sehän on selvä asia. Mutta onpahan vain himpun verran hilpeää nähdä, että
tuollainen, lännestä lainattu, pikku temppu kuin yksi avioriita, saa ihmiset
hereille.”-
Murhenäytelmä Kiinassa on
tietysti pantava lainausmerkkeihin!
Lännessä
Via Crusis on vakava ja arvostettu
tosiasia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti