90-luvulla me noudatimme sokeasti Lännen ohjeita, ja mihin Venäjä lopulta päätyi? Taloudellinen romahdus, separatismin nousu alueilla. Maan varallisuus oli ryöstetty ja joutui oligarkkien käsiin, suuri osa oli viety länsimaihin. Asevoimat olivat rappiotilassa ja valtio oli melkein valtiollisen suvereniteetin menetyksen partaalla. Ongelmat alkoivat, kun Venäjä alkoi etääntyä linjasta, jonka mukaan Lännen neuvoja noudatettiin mukisematta. Venäjä alkoi nousta taloudellisesti ja sotilaallisesti eikä enää tyytynyt tilanteeseen, jossa Länsi katsoi Venäjän olevan sen taskussa. (Venäjän Suomen-suurlähettiläs Pavel Kuznetsov Paasikivi-seurassa 12.12.2018)
Kovaa puhetta suurlähettilään suusta.
Siksi päätimme Viljo Vähäsen kanssa tarkistaa ensin tämän päivän yleissanakirjasta, Wikipediasta, mitä siellä sanotaan suurlähettiläästä:
Suurlähettiläs on valtion toisessa valtiossa, toiselle hallitukselle tai kansainvälisessä järjestössä ylläpitämän diplomaattisen edustuston johtaja. Hänen päätehtävänsä on hoitaa lähettäjävaltion suhteita vastaanottajaan. Yleensä suurlähettilään asemapaikka on valtion pääkaupunki. Muissa kaupungeissa oleilevia diplomaattisten lähetystöjen johtajia kutsutaan konsuleiksi. Yleensä vastaanottajavaltio antaa suurlähettilään käyttöön alueen, jota kutsutaan suurlähetystöksi sekä tälle henkilökuntineen diplomaattisena koskemattomuutena tunnetun suojan isäntävaltion laeilta.
Selvä pyy.
Olimme myös lukeneet Arja Paanasen ja Katri Pynnöniemen 24-kohtaisen pika-analyysin puheesta, jonka mukaan siihen sisältyi monia väitteitä, jotka ovat joko valheellisia tai vääristyneitä Suomen ja länsimaiden näkökulmasta (ks. Ilta-Sanomat 13.12.2018)
Kovaa tekstiä sekin.
Ryssänkärkeen syystuulet eivät olleet tuoneet muuta kuin jäätävää kuura, mutta emme jääneet Viljon kanssa pohtimaan, mistä ilmansuunnasta se oli aamuhämärissä ilmestynyt rantakalliolle.
Viljo aloitti.
”En ole metsästäjä enkä sen vuoksi tiedä mitään karhujahdin enkä hirvenhiihdon hienouksista, mutta analyysistä jäi vahva tunne siitä, että äänessä oli pahasti haavoittunut saaliseläin, joka odotti vain lopullista ratkaisua, mutta halusi kuitenkin sanoa ympärilleen kerääntyneille metsästäjille, ettei se tulisi olemaan helppoa heille ja että terve järki ja pelkkä inhimillinen itsesuojeluvaisto pääsevät lopulta voitolle.”
Vahvaa puhetta sekin
- Minua jäi vaivaamaan se, että toimittaja kertoi vetäneensä avukseen yliopiston tutkijan, mutta se näytti vain vahvistavan kirjoittajan omia uskomuksia. Siitä jäi kokoaan puuttumaan pyrkimys ymmärtää suurlähettilästä. Audiatur et altera pars jäi vain omien negaatioiden julistamiseksi.
”Sama täällä. On tietenkin selvää, että suurlähettiläs puhuu suulla suuremmalla. Hänhän edustaa Venäjän valtiovaltaa Suomessa. Hänen tehtävänään on selittää ja perustella hallituksensa linjaa ja toimenpiteitä. Ja kun se tapahtui nyt kohdemaassa, kohdemaan omalla kielellä, se olisi ansainnut empaattisemman, ymmärtäväisemmän tulkinnan.”
”Nyt siitä muodostui lahtipenkki. Toimittajalla oli halu kiirehtiä henkilökohtaisesti loppuratkaisua.”
- Aivan. Juuri siltä 24-kohtainen ”analyysi” kokonaisuudessaan näytti.
”Niinhän siinä kävi. Länsi (USA ja EU) alkuvuosien shokkiterapioineen ja niitä seuranneine natolaajennuksineen oli puhdas kuin pulmunen, joka katselee viattomin, sinisin silmin saaliseläimen kärsimystä. Suorastaan nauttii siitä.”
”Eihän Lännellä ollut tietenkään mitään tekemistä sen kanssa, että oligarkit ryöstivät Venäjän ja että Venäjä oli valtiollisen suvereniteetin menetyksen partaalla, kuten suurlähettiläs sanoi.”
”Ei tietenkään!”
”Länsihän vain seurasi sydän syrjällä karhunmetsästystä.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti