”Ei mitään bling blingiä, ei mitään kovin jännittävää. Politiikka parhaimmillaan ei ole kovin jännittävää. Silloin kun politiikka muuttuu jännittäväksi, jotain on mennyt todennäköisesti pahasti pieleen.” Sitä puolue kaipaakin, sillä sosiaalidemokratialla ei mene hyvin. Maltillinen vasemmisto on vaikeuksissa kaikkialla Euroopassa. Suomessa Sdp on hävinnyt kaikki eduskuntavaalit vuoden 2003 jälkeen. (”Tovereiden toivo”, Helsingin Sanomat, Marko Junkkari 9.12.2018)
Palasimme Viljo Vähäsen kanssa politiikan piippuhyllylle, kuten pari viikkoa siiten lupasimme, kun ajattelimme ryhtyä seuraamaan ensi kevään eduskuntavaaleja.
Synkän, lumettoman syysaamun tuuli tuiversi Ryssänkärjessä eikä muita kulkijoita näkynyt. Aamun uutiset kertoivat YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta ja keltaliiveistä, joita on ilmestynyt jo Brysselinkin keskustaan. Odotetaan presidentti Macronin puhetta. Lontoossa jännitetään huomista brexit-äänestystä. Sielläkin näkyi keltaliivejä, mutta ne saattoivat olla poliisien päällä.
Me tartuimme kuitenkin Marko Junkkarin juttuun demareitten uudesta puoluesihteeristä.
Junkkari kirjoitti: ”Mustavalkoisessa valokuvassa näkyy aika, jota ei enää ole. Toverit ovat kokoontuneet Naantalin työväentalon pihalle ryhmäkuvaan. Keskellä seisoo Sdp:n pitkäaikainen puheenjohtaja ja pääministeri Kalevi Sorsa. Hän pitää kädestä nelivuotiasta pikkupoikaa. Poika on Antton Rönnholm.”
Viime keväänä pikkupoika valittiin vuonna 1899 Suomen Työväenpuolueen nimellä perustetun Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puoluesihteeriksi.
Nyt hän säväytti haastattelussa: ”Meitä tarvitaan tekemään radikaalia uskallusta edellyttäviä toimia. Mutta ne pitää tehdä tavalla, joka on määrätietoisen maltillinen ja kaikille hyväksyttävissä”.
Rönnholm perusti viime vuoden syksyllä puolueessaan 2030-ohjelmahankkeen, jossa on tarkoitus pohtia demareiden ratkaisuja maailman ongelmiin pitkälle tulevaisuuteen.
Haastattelussa hän kertoo, kuinka ”tähtäin on tarkoituksella asetettu riittävän kauas tulevaisuuteen, jotta pohdiskeluissa päästään kiinni peruskysymyksiin eikä takerruta päivänpolitiikan lillukanvarsiin.” Hänen mielestään ”nykypolitiikan ongelma on se, että ratkaisuja tehdään nopeasti ja lyhytjänteisesti. Poliitikot keskittyvät puhumaan asioiden toimeenpanosta, vaikka pitäisi puhua päämääristä.”
Viljo aloitti.
”Jahas. Vai niin. Tuntuu tutulta. Remonttimiehen puhetta. Aivan samanlaista kuin Kokoomuksessa 40 vuotta sitten, jolloin puolue vaelsi vielä syvällä korpivaelluksensa kätköissä. Nyt puoluemetsä on aivan toisenlainen. Siellä kaiku kiirii eri tavalla. Demareiden 500 vapaaehtoista puolueohjelmien kirjoittaa, joutuvat rämpimään muitten kanssa samassa metsässä. Sen ovat sosialidemokraatit ja muutkin perinteiset puolueet saaneet karvaasti kokea ympäri Eurooppaa.”
”Katso nyt vain, millaisessa liemessä ne ovat Ranskassa, Saksassa, Britanniassa, Yhdysvalloissa. Kaikkialla.”
”Tätä voisi kutsua demokratian ilotulitukseksi. Jokaisesta tykistä ammutaan taivaalle toiveita, jotka räjähtävät iloisesti ja värikkäästi sirpaleiksi. Katsojat nauravat … tai itkevät … kuin nukketeatterissa.”
”Demareiden puoluesihteerille olen kuitenkin valmis nostamaan hattua hyvästä yrityksestä. Uskon, että vanhoja puolueita vielä tarvitaan. Monta kertaa. On vain hyvä, että niidenkin sisälläkin räjähtelee.”
”Ei yksi pääskynen kesää tee. Mutta hyvällä puoluesihteerillä on aina käyttöä.”
”Lycka till. Sitä Åbo Akademista valmistunut valtiotieteen maisteri tarvitsee.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti