Valtiovarainministeriötä johtava Martti Hetemäki piirtää rajoja, joiden sisällä poliitikot toimivat. Murentaako Hetemäen vaikutusvalta demokratiaa vai pelastaako se Suomen populistisilta hölmöilyiltä? (Helsingin Sanomat 10.2.2018, Tuomas Niskakangas: “Hallitus vaihtuu, Hetemäki pysyy”)
Virkamiehistö asettaa tässä vahvat rajat sille, mitä politiikassa voidaan tehdä. Tämä on varsin kyseenalaista. Järjestys on väärä. Ajatuksena länsimaisessa demokratiassa on ollut, että poliitikot päättävät ja virkamiehet toimivat sen mukaisesti (Valtio-opin emeritaprofessori Marja Keränen, Suomen Kuvalehti 6/2019: “Tämä ei ole demokratiaa!”. Liisa Kauppinen: “Suoraan sanoen”)
Suomalaiset valtatutkimukset ovat osoittaneet varsin selvästi, missä salaperäinen vallankahva sijaitsee.
Denis Wrongin valtapuun oksat ulottuvat vaikutusvallasta arvovaltaan ja pakkovaltaan saakka (Power. Its Forms, Bases and Uses, Basil Bladwell, Oxford, 1979).
Wrong kirjoittaa: “Henkilökohtainen, karismaattinen, arvovalta on vallan puhdas muoto, jossa käsky/alistuminen tapahuu ilman pakottamista, sisäistämistä tai asiantuntemuksen taikka laillisten valtaoikeuksien tuomaa suojaa, vain henkilökohtaisten ominaisuuksien pohjalta. Kysymys siitä, milloin ja millä ehdoilla henkilökohtainen arvovata muuttuu institutionaaliseksi arvovallaksi, toisin sanoan, mikä on karismaattisen heruuden suhde traditionaaliseen heruuteen ja lailliseen heruuteen, on ratkaisematon ongelma.”
Tutkimusten mukaan kansanedustajat “tietävät”, missä poliittisen vallan kahva sijaitsee. Se löytyy Senaatintorin varrelta, Valtioneuvoston linnasta. Hallituspuolueet ja virkamieskunta ovat varsinaisia vallankäyttäjiä.
Ei siis ihme, että kaikkien eduskuntavaaliehdokkaiden mielissä välkehtii ajatus saada ote vallankahvasta. Perustuslain toisesta pykälästä, jossa määritellään kansanvallan ja oikeusvaltion perusteet ja sanotaan, että valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta on vuosikymmenten kuluessa muodostunut vaalikamppailun tärkein huoneentaulu.
MUTTA
Siihen yksituumaisuus sitten päättyykin.
Mikä tulee olemaan valtioneuvoston kokoonpano? Ketkä istuvat Valtioneuvoston linnassa eduskuntavaalien jälkeen? Kuka sitä johtaa? Missä hengessä?
Tiedetään tietysti, että tuleva pääministeri johtaa valtioneuvoston toimintaa ja huolehtii valtioneuvostolle kuuluvien asioiden valmistelun ja käsittelyn yhteensovittamisesta. Se on sanottu johtosäännössä. Tiedetään myös, että ministeriöiden korkeimpina virkamiehinä toimivat kansliapäälliköt ja että valtioneuvostolla on esityksentekovelvollisuus tasavallan presidentille esiteltävässä asiassa. Muistetaan myös, että esittelyissä on läsnä oikeuskansleri.
Rutiinit ovat kunnossa heti vaalien tuloksen selvittyä. Kansakunta ei joudu tuuliajolle olipa tulos mikä tahansa.
Mutta onko tämä demokratiaa, kuten Marja Keränen kysyy? Vai onko vallankahva johtavien virkamiesten rautaisessa otteessa?
Tämän on aivan olennainen kysymys. Virkamiesten ulostulot ilmentävät talouspuheen hegemoniaa, jossa politiikalle ei jää mitään tilaa. Onko muita arvoja kuin talous?
Kysymys esitettiin valtiovarainministeriön kansliapäällikölle ”Suomen vaikutusvaltaisimmalle virkamiehelle”.
“Hetemäellä on tapana innostua jostain asiasta tavattomasti. Hänen ominaispiirteensä on se, että hän perehtyy asiaan nimenomaan itse. Hän kaivelee tilastoja, lukee tieteellisiä artikkeleja, kehittää teorian, kirjoittaa muistioihin valtavat määrät taustatietoa, tekee kalvoja – ja esittää ratkaisun ongelmaan” (Tuomas Niskakangas).
Mitä muuta vallankäyttäjältä vaaditaan?
Toimittaja täsmentää:
“Ministereiden palvelijana Hetemäki on ehdottoman uskollinen. Hänen ajatusmaailmansa tulkitaan yleensä olevan hieman enemmän oikealla kuin vasemmalla, mutta rintamasuunta kääntyy kunkin hallituksen politiikan mukaisesti. Puoluekannasta riippumatta Hetemäki on palvellut ministereitä ja siivonnut heidän sotkujaan parhaansa mukaan”
Harmaa päivä kääntyi illansussa tihkusateeksi Ryssänkärjessä. Hanget alkoivat tummua ja peittyä putoilevista risuista. Viljo Vähänen halusi esittää oman kommentiinsa suomalaisesta demokratiasta:
“Vahvat persoonallisuudet raivaavat aina itselleen hengitystilaa. Näin syntyvät kansakunnan kehkot, joilla on käyttöä kriisitilanteissa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti