1. Keskustelu
Ulkona on kiperä pakkanen, mutta taivas on kuitenkin pilvessä. T. istuu ikkunan ääressä Teuski sylissään. Kissa ei suostu kehräämään muualla kuin juuri siinä paikassa ja siinä asennossa. Sitä paitsi Teuski, jonka oikea nimi on Tadeuz Armand Oz, tietää tarkalleen, että Mami pääsee vauhtiin vasta sen jälkeen, kun Tohtori on lähtenyt ulos. Sillä oli kissan vaisto. Se kuulee sydämenlyönnit ja tietää, milloin ne kertovat tulevasta myrskystä.
He olivat katsoneet yhdessä Tohtorin kanssa aamuteeveen, jossa kaksi körmyniskaa, kuten Jyrki Virolainen heitä myöhemmin kuvaili, olivat keskustelleet Wikileaksin vuodoista. Nyt Teuski tiesi, että myrsky oli nousemassa. Se tunsi T:n sormenpäiden takertuvan hieman tavallista tiukemmin niskakarvoihinsa. Samassa se lisäsi hieman voimaa kehräykseensä.
- Teuski. Meillä on pieni ongelma tänä aamuna.
T:n ei tarvinnut selittää Teuskille sen enempää. Kissa tiesi, mistä kenkä tällä kertaa puristi. Oltiin sosialidemokratian tunnelissa. Tai avoimella kentällä. Miten vain. Sillä ei enää ollut merkitystä T:lle itselleen, koska loppulaskenta oli alkanut jo kauan sitten. Vanhan, hyvän tavan mukaan hän oli luopunut jäsenkirjastaan, kuten UKK:kin aikoinaan, mutta sosialidemokratiasta hän ei tietenkään luopuisi koskaan. Nyt tuntui kuitenkin siltä, että Putkimies oli astumassa heikoille jäille. Häntä olisi pakko auttaa jollakin tavalla.
- Kutsutaan jälleen Viljo paikalle. Hän tietää enemmän kuin kukaan muu.
T. kaivoi taskustaan iPhonen ja pyyhkäisi Viljo Vähäsen numeron näyttöön.
- Oletteko jo ehtinyt syödä aamiaista?
Vaikka T. oli tuntenut Viljo Vähäsen jo vuosikausia ja he olivat keskustelleet satoja kertoja kaksistaan, hän teititteli edelleen Viljoa. Se kuului heidän tapaansa kunnioittaa toinen toistaan, eikä se koskaan vaivannut kumpaistakaan. Viljo Vähänen puolestaan ei koskaan sanonut Rouva Se ja Se, eikä käyttänyt mitään ilmausta, joka olisi viitannut T:n korkeaan asemaan. Hän oli oppinut kiertämään koko ongelman ja siitä oli itse asiassa muodostunut heidän välilleen hauska leikki.
Oveen koputettiin.
- Tulkaa vain sisään. Ovi on auki.
Viljo Vähänen oli aina pukeutunut erittäin korrektisti. Vaatimattomasti mutta siististi. Nyt hänellä oli yllään tummanvihreä samettitakki, vaaleahko, puna-siniraitainen paita, yksivärinen kravatti, suorat tummanruskeat housut, jotka vaikuttivat juuri prässätyltä, ja kiiltävät nahkakengät. Jakaus oli moitteettomasti vasemmalla. Ohimoilla oli jo selvästi harmaata.
- Huomenta, Madame President ...
- Jaha, Te olette siis juuri palannut Nizzasta. Taisi jäädä kieli soimaan ... mutta ei se mitään.
He vaihtoivat pikaisesti kuulumisia. T. valitteli yllättävästä pakkasaallosta ja Viljo Vähänen kertoi jatkuvasta auringonpaisteesta Ranskan Rivieralla sekä kottaraisista, jotka jo valmistautuivat lähtöön kohti pohjoista.
- Haluaisin kuulla mielipiteenne Wikileaksista ja Putkimiehestä, kuten häntä on alettu kutsua. Olkaa hyvä. Olette varmaankin pystyneet seuraamaan tapahtumia Ranskasta käsin. Nykyäänhän se käy vaivattomasti.
- Lyhyempi vai pitempi versio?
- Kumpi tahansa. Minulla on nyt aikaa.
Heidän välillään teema ei ollut mitenkään uusi, vaikka vuodot olivat nyt nostaneet se uudella tavalla esille. Aina siitä lähtien, kun Anneli Jäätteenmäki oli käynyt jättämässä erokirjeensä Kultarannan pihalla, teemaa oli sivuttu kymmenissä keskusteluissa, mutta joka kerran oli jäänyt sellainen tunne, ettei kaikkia kiviä oltu sittenkään käännetty. Toisiko Wikileaks nyt esiin jotakin uuttaa? Jotakin ratkaisevaa? "So, what!"
Viljo Vähänen aloitti.
"Minulla on kolme pääteemaa: (1) Historiallinen, (2) Päivänpoliittinen ja (3) Tulevaisuus. Sanon niistä jokaisesta jotakin alustavaa, mutta huomautan samalla, etten kuvittele tietäväni mitään "lopullista totuutta". Sellaista ei ehkä ole olemassakaan. Tämä on tyypillinen "tapaus", jossa asiat ja "asiat" ovat kietoutuneet niin pahastu toisiinsa, ettei mielipiteitä ja tosiasioita tuskin koskaan kyetä erottamaan toisistaan.
Sanoisinkin yleisesti ensin sen, että aamuteeveessä käydyssä keskustelussa ja sen jälkeen syntyneessä blogimyrskyssä on käytetty sanoja, jotka olisivat saaneet jäädä käyttämättä. "Valehtelu" (Lipponen) ja "öykkärimäisyys" (Virolainen) eivät kuulu mielestäni analyyttisen, sivistyneen keskustelun piiriin.
Näen asian siten, että koko tapahtuma kuuluu pitkään sarjaan, jossa UKK:n perintöä on alettiin purkaa ja jossa poliittiset intohimot ovat ylittäneet jo monta kertaa kohtuuden rajat. Kun puoluepoliittinen kenttä alkoi 1970-luvulla vääntäytyä pakonomaisesti yhteen muottiin, joka ilmeni puolueohjelmien sekä etujärjestöjen ja intressiryhmien aatteellisten ja käytännöllispoliittisten tavoitteiden samankaltaistumisena ja lopulta (vuonna 1978) suuren koalition ryhmittymisenä UKK:n valitsemiseksi "vielä kerran presidentiksi", sama kouristus on jatkunut aina siitä lähtien, kun sosialidemokraatit ("demarimafia") ottivat haluunsa presidentti-instituution (Koivisto, Ahtisaari, Halonen). Tämä kouristus jatkuu edelleen, vaikka ympäröivä maailman on rajusti muuttunut. Tällä on ollut se onneton seuraus, että koko presidentti-instituutio on ajettu ns. demokratiavajeen nimissä umpikujaan. Pääpuolueet (Sdp, Kokoomus ja Keskusta) ovat kiertyneet korkkiruuville eikä kukaan enää näytä tietävän, mihin pitäisi uskoa. Tätä sekaannusta ovat populistiset liikkeet käyttäneet intohimoisesti hyväkseen.
Tähän historialliseen kuvioon kytkeytyy myös Anneli Jäätteenmäen lähes traaginen kohtalo. Niin kauan, kun jää selvittämättä, miksi "omat pojat" jättivät Annelin yksi ja miksi yksi virkamies uhrattiin näyttävästi "yleisen edun alttarilla", tätä historialista solmua ei pystytä avaamaan. Toivottavasti Wikileaks auttaa avaamaan myös tämän solmun. Toistaiseksi siitä on pulpahtanut esiin vain ärräpäitä. Totuuden kanssa niillä ei taida olla mitään tekemistä.
Päivänpoliittisella teemalla tarkoitan edessä olevia eduskuntavaaleja ja niiden pohjalta muodostettavaa hallitusta. "Pääministeri Soini" vaikuttaa lähinnä huvittavalta, mutta ottaen huomion sen, että myös perussuomalaiset ovat osa kekkosvastaista rintamaa (vennamolaisuutta), on ymmärrettävää, että jokseenkin aito kansalaisprotesti purkautuu myös tätä kanavaa pitkin. Yleisemmin ottaen kyse on siitä omituisesta - ja virheellisestä - operaatiosta, jolla vapaan markkinatalouden puutteita ja virheitä on alettu korjata EU:n muodostaman sateenvarjon alla. Tässä suhteessa olisi hyvä palata - niin takkuiselta kuin se saattaa tuntuakin - niihin keskusteluihin, joita kehiteltiin Kokoomuksen piirissä kriittisen rationalismin nimissä.
Tulevaisuudesta ei tänäkään päivänä uskalla kovin paljon sanoa. Ehkäpä Wikileaks pystyy paljastamaan myös ne salaiset keskustelut, joiden varjolla asevarustelu on koko maailman mittakaavassa ottanut nälkäisen suden hirvittäviä askeleita kohti seuraavaa suurta sotaa. Sitä juoksua tuskin kukaan pystyy pysähdyttämään. Valitettavasti."
- Teuski, hyppäähän pois. Tämä palaveri on päättynyt. Kiitos Viljo. Saanen soitella taas, kun aihetta ilmenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti