Poliittinen tsunami pyyhkäisi viikonvaihteessa Suomen yli. Mannerlaatat liikahtivat ja vesimassa alkoivat vyöryä. Tuhot jäivät kuitenkin vähäisiksi. Järjestelmän peruspilarit kestivät hyvin pystyssä. Tapahtuiko vain säädyllinen vallankumous, kuten Jukka Kemppinen kirjoittaa tämänpäiväisessä blogissaan?
Joudun katsomaan takapeiliin. Mitä tulikaan sanotuksi ennen vaaleja. Blogiarkisto keroo kylmää kieltään:
(1) "Äärioikeisto" (nro15). Perussuomalaisia pidettiin ennen vaaleja äärioikeistolaisena puolueena. Le Monde Diplomatique kirjoitti "äärioikeiston uudesta uhosta" ja sijoitti Suomen keskitasoon (9-14%) Euroopan äärioikeistokartalla. Nyt kartta muuttui radikaalisti Suomen osalta. Perussuomalaiset (PS, 19.1 %) nousi samaan tummanpunaiseen kastiin (14-30%) kuin Norja, Tanska, Hollanti, Belgia, Sveitsi, Itävalta ja Unkari. Ei ihme, että ruotsidemokraattien puheenjohtaja innostui asiasta. Hän toivoi tsunamivyöryn tavoittavan myös Svea Mamman helmat.
Viisaat ystäväni ehtivät kyllä jo varoittaa, ettei Perussuomalaisia pitäisi lukea noin suoraviivaisesti eurooppalaiseen äärioikeistoon. He ovat oikeassa, mutta vain osittain. Yritin ottaa sen blogissanikin huomioon.
Samalla tavalla kuin tämän päivän äärioikeisto on Euroopassa hajanainen, niin on myös soinilaisten porukka. Nationalistinen uho ja EU-vastaisuus sitovat vain hyvin hatarasti nämä puolueet ja niiden kannattajat yhteen. Perinteiset oikeistopuolueet (meillä Kokoomus- Maalaisliito-Keskusta ja Rkp) erottuvat itse asiassa tänä päivänä aivan selvästi soinilaisesta äärioikeistosta. Hajurako on hävinnyt tai heilahtanut toiseen paikkaan. Selvimmin tämä näkyy siinä, että Perussuomalaiset kuuluu äärioikeiston "toiseen perheeseen", siihen, joka raivoaa "nykymenoa" vastaan, kun taas perinteinen oikeisto ymmärtää ja tukee sitä.
Ehkä kyse on enemmän pragmaattisesta kuin ideologisesta erosta. Jos näin on, PS ja Kokoomus voivat hyvinkin pian löytää yhteisen linjan hallituksessa. Näin Keskustan rökäletappiosta, Kokoomuksen ja demareiden lievästä tappiosta ja Perussuomalaisten historiallisesta voitosta, voi muodostua keitos, jota hyvällä syyllä voikin kutsua säädylliseksi vallankumoukseksi.
(2) "Tää on viimeinen taisto" (nro 12). Paavo Väyrynen putosi eduskunnasta, vaikka oli niin vakuuttava tv-mainoksessaan. Viimeisen taiston purjelaiva sai siten jo alkumetreillään ilkeän lommon kylkeensä. Silti uskon, ettei Paavo vieläkään hellitä. Kirkkaisiin muotiväreihin luottanut pääministeri joutuu nyt samaan veneeseen puolueensa entisen johtajan, monivuotisen ministerin ja kenttäväen vanhan suosikin kanssa. Tuore puoluesihteeri ei päässyt eduskuntaan. Kuka nyt astuu komentosillalle? En ihmettelisi, jos Paavo Väyrysen käsi vieläkin hapuilisi ruorin suuntaan. "Pojat" eivät vähällä luovu siitä ajatuksestaan, että naisen paikka ei ole komentosillalla vaan kannen alla, keittiössä. Senhän ovat Eeva Kuuskoski ja Anneli Jäätteenmäki saaneet karvaasti kokea. Olisiko Mari Kivimäen vuoro kokea nyt sama kohtalo? Se nähdään siinä puoluekokouksessa, joka valitsee Suomen Keskustalle seuraavan presidenttiehdokkaan.
(3) "Totaalisen valheen aika" (nro 9). En ole vielä saanut käsiini Ludmila Ulitskajan kirjaa "Naisten valheet". Kirjoitin siitä vain Suomen Kuvalehdessä olleen haastattelun pohjalta, mikä on tietysti vähän falskia, koska joku on ehtinyt tulkita alkuperäistekstiä omalla tavallaan. Silti aihe jäi kiinnostamaan. Olisiko mahdollista, että Suomessakin on eletty viimeiset 20 vuotta totaalisessa valheessa, joka vasta nyt paljastui, kun Timo Soini keräsi ympärilleen joukkion, joka nousi "vanhojen puolueiden" rinnalle taistelemaan todellisesta vallasta? "Kyllä kansa tietää", oli Veikko Vennamon bravuuri ja hallitukseen nouseva T.S. on nimennyt hänet poliittiseksi idolikseen. Ovatko Keskusta, Sdp ja Kokoomus onnistuneet sumuttamaan "valheillaan" Suomen kansan niin, että he ansaitsivatkin vaalitappionsa? Perustuslaillisethan söivät heiltä kansanedustajanpaikkoja oikein joukolla!
En usko, että Soini ja Katainen pääsisivät koskaan yksimielisyyteen "totaalisesta valheesta". Eivät demaritkaan siihen suostu. Keskustaa ei kukaan lähi vuosina ota todesta.
Vain silloin, jos Soini ryhtyisi kulkemaan tietä, jonka Adolf Hitler viitoitti Mein Kampfissaan ja joka perustui Versaillesin "häpeärauhaan", voisivat totaalisen valheen jäljet paljastua. Silloin ei olisi enää kysymys säädyllisestä vallankumouksesta. Siihen tarvittaisiin kolmas maailmansota.
(4) "Hymyilevä rupisammakko" (nro 17 - Ihmisten kuivaamo). Tämäkin tuli sanotuksi - juuri vaalien alla. Sen verran minäkin Timo Soinia tunnen, ettei hän siitä ainakaan pahastu (jos sattuisi lukemaan). Kyllä Timolla oli aihetta leveään, ystävälliseen, hymyyn. Onnittelut tästäkin suunnasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti