"Varatuomari Espoon kaupungista" puhui A-studiossa "valkoisen miehen taakasta". Se oli aika mielenkiintoinen ilmaisu, kun tiedettiin, että EU:n johtajat kokoontuvat seuraavana päivänä purkamaan tuota samaista taakkaa tai heittämään sen päälle oljenkorren, joka katkaisisi niiden vankkureiden akselin, joiden päälle tuota taakkaa on vuosisatojen kuluessa lastattu.
Kun olin lukenut YLE: lööpeistä etukäteen, että "myrsky voimistuu Euroopan taloudessa" ja että asiasta saapuu keskustelemaan "presidenttiehdokas Sauli Niinistö", jännitin hieman toimittajan puolesta. Kuinka hän selviäisi näin haastavasta tilanteesta?
Pian kävi kyllä selväksi, että Tero Valtanen oli valmistautunut hyvin haastatteluun. Kysymykset olivat asiallisia ja täsmällisiä. Haastateltava sai riittävästi aikaa vastauksilleen eikä joutunut konekivääritulitukseen. Lämmittelyohjelmaksi valitut USA:n entisten presidenttien ja nykyisen presidentin mielipiteet Yhdysvaltojen jättiläismäisestä velkataakasta loivat hyvän raamin vaikean historiallisen teeman käsittelylle.
Pidin erityisesti siitä, että Sauli Niinistö halusi nähdä Euroopan ja Yhdysvaltojen nykytilan "länsimaisen tradition ja elämäntavan taakkana". Juuri siitä nimittäin on kysymys. Valkoisen miehen taakalla on mitä selkein yhteys transatlanttiseen historiaan, johon länsimainen ideologia on ankkuroitunut.
Eurooppa on varsinainen syntipukki. Täältä on lähtöisin se hurmahenkinen ajatus, että juuri eurooppalaisilla on maailmassa jonkinlainen sivistystehtävä ja että koko muu maailma on täynnä barbaareja, joita täytyy kasvattaa.
Ajatuksen valkoisen miehen taakasta toi esiin Intiassa syntynyt kirjailija Rudyard Kipling puolustaakseen eurooppalais-amerikkalaista siirtomaaherruutta ja valkoihoisten ylemmyyttä maailmassa. Silloin (vuonna 1899) Eurooppa oli tointunut Napoleonin sodista, mutta edessä olivat molemmat maailmansodat. Kiplingin runolla The White Man's Burden oli kuitenkin hyvin raadollinen tarkoitus (kuten tämän päivän terrorisimin vastaisella sodallakin). Yhdysvallat oli voittanut sodan Espanjaa vastaan ja katsoi sen perusteella olevansa oikeutettu ottamaan (toisella maailmansyrjällä sijaitsevat) Filippiinien saaret haltuunsa.
Kiplingiä pidettiin aikoinaan brittiläisen imperiumin runoilijana. Hän kehotti lähettämään "pojista parhaat palvelemaan äsken voitettua väkeä", joka koostui "villeistä heimoista, puoleksi lapsista, puoleksi piruista".
Paljon myöhemmin valkoisen miehen taakka sai kokonaan päinvastaisen merkityksen. Valkoiselle miehelle alkoi kertyä syntitaakkaa kannettavaksi. Hänet alettiin nähdä sortajana, joka tukahduttaa "toisenvärisiä kulttuureita". Väkevimpänä esimerkkinä oli Etelä-Afrikan virallinen apartheid-politiikka, jolla oli transatlanttinen tuki.
Kun varatuomari Niinistö nyt puhui valkoisen miehen taakasta, sallin itselleni oikeuden tulkita asian siten, ettei hän puolustanut euroatlanttisen alueen poliittista, taloudellista eikä sotilaallista imperialismia, vaan näki länsimaisen tradition ja elämäntavan nykymuodossaan vaarallisena ilmiönä, taakkana, joka voi tukahduttaa järjen äänen maailmantaloudessa ja sitä kautta myös pienemmissä yksiköissä (valtioissa, yritysmaailmassa, järjestöissä).
Tilastoluvut Yhdysvaltojen velkakriisistä puhuvat karua kieltään. Eurooppa on syvässä varjossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti