Sunnuntaiaamujeni vakio-ohjelmaan kuuluvat "Näistä levyistä en luovu" ja "Avara luonto". Edellinen tulee radiosta, jälkimmäinen televisiosta. Niiden aikana syön aamiaisen, joka on viime viikkoina ollut "gluteeniton", koska seuraan Madamen vyöhyketerapeutiltaan saamia ravinto-ohjeita, joihin kesän aikana on tullut ehdoton kielto syödä vehnäleipää ja määräys ryhtyä karppaamaan.
Tänä aamuna kerrottiin TV-1:ssä sudenkorennoista. Pysähdyin katsomaan koko ohjelman. Se kannatti. Sain virikkeen tähän blogiin - tosin aika mutkikkaan assosiaatioketjun kautta.
Sudenkorennot ovat pelottaneet minua lapsesta pitäen. Niihin liittyy jotakin mystistä. Ne liikkuvat äänettä, pysyvät ilmassa paikallaan ja tarkkailevat ympäristöään suurilla verkkosilmillään. En koskaan uskaltanut päästää niitä kädelleni, vaikka isot ihmiset vakuuttivat, etteivät ne ihmiselle mitään tee.
Vanhemmiten huomio kiintyi siihen, että ne liikkuivat kuin helikopterit, mutta vaihtoivat nopeutta ja suuntaa nopeammin, kiihkeämmin. Muistan kiinnittäneeni huomiota myös siihen, kuinka erilaisia ne saattoivat olla. Toiset kirkkaan sinisiä, toiset tummia. Yhdet pieniä, toiset suuria.
Tämänaamuisen ohjelman jälkeen tarkistin asian Googlesta. Sudenkorennot (Odonata) on eräs vanhimmista nykyisin esiintyvistä hyönteislahkoista ja lajeja tunnetaan maailmanlaajuisesti yli 5700. Avara luonto ohjelmassa oletettiin, ettei läheskään kaikkia lajeja ole vieläkään tavoitettu.
"Sudenkorennot ovat ihmiselle hyödyllisiä, koska ne saalistavat ravinnokseen tuholaisiksi katsottuja hyönteisiä, kuten hyttysiä ja paarmoja. Suurimman osan elämästään ne elävät toukkavaiheessa veden alla, jolloin ne ovat erityisen ahnaita petoja. Suurimmat lajit voivat iskeä jopa pienten kalojen kimppuun (kuten ohjelmassa näytettiin). Sudenkorennot purevat ihmisiä vain kiinni otettuina, mutta eivät ole myrkyllisiä. Kansankokemuksen mukaan sudenkorento voi ommella nukkuvan silmät kiinni."
Lapsuuden pelko oli siis osittain oikea. Älä ota sudenkorentoa käteesi. Se voi purra!
Tästä alkukantaisesta pelosta lähti assosiaatioketjuni liikkeelle. Se kulki kahteen ennalta-arvaamattomaan suuntaan: (1) åkerblomilaisuuteen ja (2) väyrysläisyyteen. Molempiin liittyy mystistä sitkeyttä, yllättäviä käänteitä, uhkaa ja pelkoakin. Molempien keskushahmot, Maria Åkerblom (entinen unissasaarnaaja ) ja Paavo Väyrynen (päivänpoliitikko) toivat mieleeni sudenkorennon, jonka elämään sisältyy monenlaisia muodonmuutoksia.
Sysäyksen assosiaatioketjulle antoi ensimmäisessä tapauksessa pappismies, Porvoon entinen piispa, ministeri ja kansanedustaja Gustav Björkstrand. Hän kävi kuluneen viikon maanantaina esittelemässä klubillani tuoreen kirjansa "Maria Åkerblom. Elämän ja kuoleman lähettiläs" (Schildts, 2011). Jälkimmäisessä tapauksessa sysäyksen antoi Ilta-Sanomien toimittaja Eeva Ketvel. Hän oli kopannut (IS 10.9.2011) juttunsa otsakkeen kepun puoluesihteerin, Timo Laanisen suusta: "Paavo on peto".
Todellakin.
Maria Åkerblom esiintyi sisällissodan aikoihin vitivalkoisessa, pitkässä mekossaan unissasaarnaajana ja Jumalan lähettiläänä. Hän kokosi Uudellamaalla ja Pohjanmaalla kirkkoihin ja rukoushuoneisiin tuhansia kuulijoita ja perusti uskonlahkon, joka on vieläkin hengissä. Myöhemmin hän tuli maankuuluksi junailemalla ainakin yhden palkkamurhayrityksen, pahoinpitelyjä ja väärien valojen ketjuja sekä karkailemalla mielisairaalasta, poliisin putkasta ja vankilasta. Ja kun uskonlahkon rahavirrat alkoivat tyrehtyä ja makea elämä takkuilla, hän ryhtyi varastelemaan ammatikseen.
Melkoisia muodonmuutoksia yhdelle sudenkorennolle, joka oli sataprosenttisen varma siitä, että hän oli oikeassa ja kaikki muut väärässä.
Eeva Ketvel puolestaan oli koonnut Ilta-Sanomiin 30 kohdan tietopankin Paavo Väyrysestä alkaen 1600-luvulta ja päätyen tv-sarja Raidin Perse-Arskaan, josta Suomen Keskustan tuleva presidenttiehdokas oli sanonut pitävänsä. Timo Laaninen puolestaan hehkutti: "Kyllä kuulkaa tuolla kentällä se on sellainen peto, että ei kilpailijoista ole mihinkään."
Tarkistin Viljo Vähäseltä, mistä sudenkorennon petomainen maine oikein johtuu, ja sain kuulla, että kotelovaiheessa sudenkorennot ovat kokoonsa nähden maapallon siekailemattomimpia tappajia. Ne syövät omiansakin.
Avarassa luonnossakin kerrottiin, että ne ilmestyivät maapallolle satoja miljoonia vuosia ennen kuin ihminen ja että niitä oli olemassa jo paljon ennen kuin dinosauruksia.
Selailin vielä illalla Googlesta lisätietoja sudenkorentojen anatomiasta, elinkaaresta, lisääntymisestä ja saalistamisesta.
Eteen avautui jännittävä maisema, jossa "hentosudenkorennot", "aitosudenkorennot" ja "syyskorennot" kisailevat keskenään ja esittelevät erilaisia saalistustekniikoitaan. Yhdet partioivat, toiset väijyivät. "Varsinaiset sudenkorennot ovat väijyjiä. Ne istuvat jollakin hyvällä tähystysalustalla ja sinkaisevat sieltä saaliinsa perään palaten sitten takaisin. Usein korentojen keskinäinen kisailu onkin juuri tappelua reviireistä tai hyvästä tähystyspaikasta."
Kysyin Viljolta, kuinka tämä kaikki käännettäisiin politiikan kielelle. Tarkoittaako kansanviisaus silmien kiinniompelemisesta nukkuvia äänestäjiä?
Viljo vain hymyili.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti