41. Viimeinen rutistus

Suomen tasavallan yhdestoista presidentti, joka on samalla ensimmäinen naispuolinen presidentti, matkustaa tällä viikolla YK:n 66. yleiskokoukseen ministerivaltuuskunnan puheenjohtajana.

Tuntuu jollakin tavalla luonnolliselta, että valtuuskunnan puolueväri on puna-keltainen. Onhan presidentille suotava oikeus osallistua viimeiseen rutistukseen omiensa ympäröimänä. Pieni vihreä läiskä tuskin häiritsee ketään. Ruiskukansininen olisi ehkä sen tehnyt.

Tarkkaan ottaen presidentti menetti puoluevärinsä astuttuaan ensimmäiselle virkakaudelleen. Ulkoministeri, valtiovarainministeri ja peruspalveluministeri takaavat kuitenkin sen, että häivähdys punaisesta ei katoa katsojan silmistä.

Ulkoministeriön tiedotteessa (15.9.2011) mainitaan, että "kaikki ministerit edistävät viikon aikana Suomen ehdokkuutta YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi vuosiksi 2013-2014 lukuisten kahden- ja monenkeskisten tapaamisten avulla".

Tasavallan presidentin kanslia on laatinut presidentille tiukan viikko-ohjelman. Siihen sisältyy mm. Suomen puheenvuoro yleiskokouksessa sekä puhe ydinturvallisuuskokouksessa. Lisäksi presidentti osallistuu kestävän kehityksen korkean tason paneelin 4. kokoukseen, tapaa mm. YK:n pääsihteerin erityisedustajan Margot Wallströmin sekä Yhdysvaltain presidentin ja Rouva Obaman.

Viimeinen rutistus ennen 12-vuotisen presidenttikauden päättymistä sisältää siis suuren määrän poliittisesti merkittäviä ja arvokkaita tapahtumia.

Joku voi tietysti kysyä, eikö puhuminen viimeisestä rutistuksesta ole hieman ennenaikaista, kun vaalitkin ovat vasta ensi vuoden puolella eikä lopullinen ehdokaslistakaan ole vielä valmis. Onhan presidentillä vielä edessään monta muutakin rutistusta, joissa hänellä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin tai ainakin sanoa mielipiteensä.

Näin on.

Mutta kotimaassa on jo alkanut näytelmä, jossa istuvalla presidentillä on korkeintaan kuiskaajan rooli. Hän ei ole (enää?) käsikirjoittaja, ohjaaja eikä päänäyttelijä. Hän valmistautuu olemaan entinen presidentti, mikä ei ole laisinkaan vähäpätöinen virka, kuten historia on osoittanut.

Viimeinen hetki, jolloin vallan muodolliset koristeet putoavat, tulee silloin, kun uusi presidentti vannoo virkavalansa.

Voin kuvitella, että YK-matkalla käydään jo hieman haikeita keskusteluja toveripiirissä. Virallinen ohjelma hajottaa porukan päivittäin, mutta jääväthän lentomatkat ja iltatuokiot jäljelle. Niissä varmaankin pohditaan, kuin Suurelle Putkimiehellä käy, kun presidenttipeli todella alkaa. Kuinka moni uskoo, että Mäntyniemen väri vaihtuu? Äärioikeiston suuntaanhan kuultiin jo jyrähdys. Tarvitaanko lisää? Entä jos lama iskee keskellä viimeistä rutistusta?

Sillä presidentinvaalien viimeinen rutistus on vielä edessäpäin. Kaukana.