46. Myllynkivi

Oma superviikkoni Pielisen Lamminniemessä sujui loistavasti. Savusauna lämpeni neljästi. Risusavotasta saatiin polttopuita puoli liiterillistä. Öljylamppujen ja myrskylyhdyn valossa illat sujuivat hämärän kanssa leikitellessä. Yhdeksäntoista kuhaa, kaksi lahnaa ja yksi hauki takasivat sen, että kalaruokaa riitti aamulla, päivällä ja illalla. Savustuslaatikot ja halstarit nuotiolla sekä paistinpannu puuhellalla olivat ahkerassa käytössä. Untuvainen makuupussi takasi sen, että yöt lämmittämättömässä makuuosastossa muistuttivat teatteria, kun raikas ilma ja runsas happi takasivat sen, että unia tuli kuin nauhalta.

Mahtava syysretki!

Valitettavasti samaa ei voi sanoa Brysselin superviikosta, jonka tapahtumia seurattiin harvakseltaan höyryradiosta.

Isot miehet (ja naiset) istuivat aamutunneille ratkaisemassa pikkuisen Kreikan velkaongelmaa eikä tulosta syntynyt määräajassa. Lopputuloskin näyttää haihtuneen kuin aamu-usva jonnekin taivaan perukoille. Miljardit liitelivät sinne tänne kuin karkuun päässeet höyhenet tyynysodan jälkeen. Korviin jäi kaikumaan vain harras toivomus, että muinaisten aikojen Suuri Itäinen Valtias, kahden järjestelmän harjalla tasapainoileva Kiina rientäisi pienen, onnettoman Euroopan avuksi!

Onko joku ripustanut myllynkiven Kreikan kaulaan, kun se näyttää vetävän koko Euroopan mukanaan? Olisiko siis Kreikka "vietellyt yhden näistä pienistä" (Matt.18.6) ja sen kaulaan olisi ripustettu myllynkivi ja se olisi upotettu merten syvyyteen?

Kukapa sen tietää!

Raamatusta ja kreikkalaisesta mytologiasta tuskin löytyy nykytilanteelle selitystä. Silti on hyvä muistaa, että myytti Europe-neidon sieppauksesta elää edelleen. Sen mukaan Eurooppa on itse asiassa eräänlaista takametsää, outoa, vierasta ja salaperäistä aluetta, jonne Zeus sieppasi Agenorin tyttären.

Tarinat tästä sieppauksesta löytyvät vaikkapa Wikipediasta: European sieppauksesta on olemassa kaksi erilaista myyttiä. Ensimmäisen mukaan Zeus rakastui Europeen ja muutti itsensä kesyksi, valkoiseksi häräksi muun European isän Agenorin karjalauman joukkoon. Kun Europe seurueineen oli poimimassa kukkia kedolta, hän huomasi härän ja päätti hyväillä sitä ja nousi lopulta sen selkään. Tällöin Zeus juoksi Europe selässään mereen ja ui Kreetan saarelle, jossa hän paljasti oikean hahmonsa. Täällä Europeasta tuli saaren kuningatar mentyään naimisiin Asterionin kanssa, joka lapsettomana adoptoi tämän kolme Zeuksen kanssa saamaa poikaa, Minoksen, Sarpedonin ja Rhadamanthyksen. - Toisen version mukaan European sieppasivat minolaiset ja veivät hänet mukaansa Kreetalle kostaakseen Ion sieppauksen.

Olivatpa myytit mitä tahansa, näyttää siltä, että Kreikasta on tullut muulle Euroopalle sellainen rasite, että moni haluaisi päästä siitä tavalla tai toisella eroon.

Europe-tarinassa ei ole mitään viittaus myllynkiveen. Päinvastoin. Siinä Europea esitellään neitosena, joka poimii kukkia kedolta ja ihastuu kauniiseen, valkoiseen härkään haluten lopulta nousta sen selkään.

Tämä viaton, kaunis neitonen, joka tuntee olonsa turvalliseksi isänsä suuressa perheessä, voisi hyvinkin kuvata tämän päivän Kreikkaa, joka on halunnut elää omaa elämäänsä, omilla ehdoillaan Euroopassa. Sen ei ole tarvinnut olla huolissaan omasta turvallisuudestaan (koska Eurooppa yhdessä USA:n ja Naton kanssa on siitä huolehtinut), vaan se on vain poiminut kukkasia kedolta välittämättä tuon taivaallista siitä, mitä muut ajattelevat tai mitkä ovat sen hyvänolon ja hyvinvoinnit ehdot. Vapaus olla oma itsensä on riittänyt. Yhteisten sopimusten ja solidaarisen vastuun maailma on ollut sille täysin vieras. Huvittelu (ratsastaminen valkoisella härällä) on ollut sen verissä!

Mutta onko todellisuus (kaikkivaltainen, ovela, voimakas) Zeus, nyt valkeamassa Kreikalle? Tunteeko se itsensä petetyksi? Etsiikö se nyt rajojensa ulkopuolelta syyllistä omalle kohtalolleen? Kysyykö se itseltään, kuka asetti myllynkiven sen kaulaan? Pystyykö se vapautumaan itse tuhoisasta painolastistaan vai luuleeko se, että joku (Zeus?) tulee pelastamaan sen?

Lohdullista vastausta ei taida löytyä tästä suunnasta. Siinä on liian paljon syytöksiä!

Mutta jos vastausta etsittäisiinkin aivan toisesta suunnasta, myös tulos voisi olla toinen.

Vaikka Enkelien sunnuntaista, Mikkelinpäivästä, on jo ehtinyt kulua kuukauden verran, ajatusta arkkienkeli Mikaelin suojeluksesta voitaisiin ehkä soveltaa Kreikan tapaukseen.

Mitäpä jos suuri ja voimakas Euroopan Unioni (Zeus) kohtelisikin Kreikkaa samalla tavalla kuin muinoin oli tapana suhtautua Mikkelinpäivänä palvelusväkeen. Armollisesti. Ystävällisesti. Ymmärtäväisesti. Entäpä, jos Kreikka olisikin paimenpoika  tai -tyttö, joka on viettänyt pitkät kesäkuukaudet metsissä ja laitumilla ja pääsisi nyt muun talonväen kanssa kirkkoon?

Kenenkään ei tarvitsisi kysellä, mikä kivi tuossa kaulassasi riippuu, vaan Kreikka voisi astua muiden eurooppalaisten kanssa pyhäpäivän juhla-aterialle syömään Mikkelin-pässiä. Enkelit liihottelisivat kaiken aikaa ympärillämme, vaikka emme pystyisi niitä näkemään.

Tässä materialismin ja vapaina riehuvien markkinavoimien maailmassa, jossa vaaditaan reaalitakuita tai rahaa pöytään, tällainen ei ehkä ole mahdollista, vaikka siihen suuntaan otettiin kyllä Brysselin superviikolla aivan kiitettävällä tavalla askeleita.