47. Hyvin pitkin hampain

Presidentinvaalien ehdokasasettelu päätyi ihanteelliseen lopputulokseen. Kaikki todelliset virtaukset tulevat nyt esille.

Onneksi Paavo Lipponen ja Paavo Väyrynen pääsivät mukaan. Valitettavasti tuonen pitkä käsi ehti aikansa edelle niin, ettei kokoomuksesta saatu mukaan varsinaista historiallista vaihtoehtoa, vaan puolue sai mahdollisuuden  asettaa ehdokkaakseen nuoremman polven menestyjän, mikä toisaalta tuo taisteluun tärkeän ikäpolviulottuvuuden.

Nyt nähdään myös, kuinka todellista kannatusta suomalaiset populistit saavat väitteelleen, että he edustavat jonkinlaista aitosuomalaisuutta, hapanleivän juuresta.

Joukkoon olisi pitänyt saada historiallisesti vahva äärivasemmisto, jonkinlainen Saarisen ja Sinisalon inkarnaatio, mutta sitä oli tietysti turha toivoa. Savuavista raunioista ei ehtinyt nousta suomalaista Putinia ja Medvedeviä, vaan jäljelle jäi vain tyhjää ilmaa.

Suomenruotsalaiset löysivät sen sijaan itselleen todella valovoimaisen ehdokkaan eivätkä joutuneet turvautumaan Lipposen ja Väyrysen ikäluokkaan. Silläkin voi olla yli puoluerajojen ulottuvaa merkitystä.

Vihreiden presidenttiehdokas edustaa hienolla tavalla moniarvoista ja suvaitsevaa yhteiskuntaa, jossa asiantuntemusta osataan arvostaa.

Ensimmäinen vaaliväittely ei ollut yllätys. Se nosti esiin pienemmän kahdesta pääteemasta, Nato-jäsenyyden. Suurempi teema, EU ja EMU, jäi odottamaan hetkeä, jolloin kaikki ehdokkaat olisivat mukana. Sellainen tullee vasta sitten, kun ehdokasasettelu on virallisesti päätetty.

Suomenkielessä instruktiivi eli keinonto on hyödyllinen ja paljon käytetty sijamuoto. Wikipediasta löytyy hyvä esimerkki: Pitkin hampain ja päätään puistellen hän piti kiinni päätöksestään, vaikka isäntäväki yritti olla mielin kielin ja tarjota kaikkea hyvää juotavaa. Vaikka hän kynsin hampain piti kiinni päätöksestään, niin kuinkas kävikään!

Tätä verbaalista työkalua käytti Paavo Väyrynen kirjamessujen paneelissa, kun hän selitti suostuneensa hyvin pitkin hampain turvallisuuspoliittisen selonteon Nato-kohtaan väittäen, että tämä linjaus tuli Niinistön puoluetovereiden, kokoomuslaisten vaatimuksesta.

Hän piti varmaankin kynsin hampain kiinni päätöksestään äänestää sitä vastaan eduskunnassa, mutta joutui kuitenkin äänestämään sen puolesta. Kokeneena parlamentaarikkona on tietysti tiesi, että selontekoa vastaan voi äänestää tai esittää eriävän mielipiteen. Jos hän olisi vahingossa äänestänyt väärin, hän olisi voinut antaa myös äänestysselityksen, joka olisi merkitty pöytäkirjaan.

Niin ei tapahtunut.

Nyt presidenttiehdokas Väyrynen sen sijaan esitti, että Suomen suurin turvallisuuteen liittyvä uhkakuva on Venäjän ja Naton välinen sotilaallinen selkkaus, eikä Suomen tulisi tämän vuoksi liittyä Natoon.

Päätään puistellen hän olisi tietysti voinut huokaista "Venäjä! Venäjä! Venäjä!", mutta koska tuo sanonta on jo merkitty kokoomuksen nimiin, se ei ollut enää keskustalaisen käytössä.

Veikkaan, että Keskustan presidenttiehdokas joutuu vaalitaistelun tiimellyksessä vielä useaan otteeseen selvittämään, minkä asteista sotilaallista selkkausta hän kirjamessujen paneelissa tarkoitti. Venäjä saattaa nimittäin olla hieman yliherkkä tällaisissa asioissa, kun heilläkin on meneillään uuden presidentin valinta.

Naton kenraalitkin kuulisivat varmaan mielellään, mitä Suomen entinen ulkoministeri oikein tarkoitti.

Vastausta sorvatessaan presidenttiehdokas Väyrynen joutunee olemaan mielin kielin sekä idän että lännen suuntaan.