50. Rakenteellisesta korruptiosta

Viljo Vähänen oli tuohtunut. Jos hänellä olisi ollut päreitä kainalossaan, ne olisivat olleet jo tulessa. Nyt hän istui vastapäätäni, pöydän toisella puolella, tultuaan hetki sitten sisään oikein ryminällä. Vanha kunnon ovikelloni, sellainen jota rimpautetaan vääntämällä eikä mikään sähkökello, rämähti soimaan, kun olin juuri lopettanut aamiaiseni katsottuani sitä ennen Avara Luonto-ohjelmaa Himalajasta. Kädessään hänellä oli rullalle kääritty perjantain Iltis

- Se syytti Ikeä rakenteellisesta korruptiosta. Olin paikanpäällä. Iltiksessä on vain kalpea kuvaus tunnelmasta. Salissa oli sähköä tuhannen salaman verran. "Sydänalassa tuntuu pahalta" on kovin lievä sanonta. Olisitpa nähnyt Iken silmät. Sinähän tunnet hänet. Tiedät, mistä puhun.

"Tiedän, tiedän", sain sanotuksi, kun Viljo veti henkeä. "Harmittaa niin hitosti, etten saanut aikaiseksi kirjoittaa Ikelle heti, kun näin Jyrki Virolaisen blogin, Sehän oli aivan hurja. Käsittämätön. Luit sen varmaan itsekin. Ajattele nyt. Valtionsyyttäjä Jukka Rappen mukaan Kanervalla oli mahdollisuus vaikuttaa maakuntaliitossa kaavoitukseen liikemiesten eduksi. Prosessioikeuden professori korosti vielä, että vihdoinkin oikeusministeriön alaisessa valtakunnansyyttäjän virastossa on "havahduttu rakenteelliseen korruptioon". Missä ihmeen hautomossa tällainen syyte on keksitty? Ei se varmaankaan ole kahden Matin (Nissisen ja Kuusimäen) idea, vaan kyllä sillä pitää olla vahvemmat juuret? Nythän syytetä vakavasta talousrikoksesta ajetaan istuvaa kansanedustajaa ja entistä ministeriä vastaan ja vaaditaan hänen vangitsemistaan kahdeksi vuodeksi! Ei sellaiseen kevyin asein lähdetä."

- En minä tiedä, missä instanssissa rakenteellinen korruptio on keksitty ja kuinka kauas menneisyyteen sen juuret ulottuvat. Valtakunnansyyttäjänvirastohan on aika nuori laitos. Se aloitti toimintansa vasta vuoden 1997 lopulla. Sitä ennen syyttäjälaitosta johti oikeuskansleri. Ei Rappe ole sitä tietenkään ilmasta tempaissut. Joku sen on hänelle syöttänyt. Onhan siellä sitä porukkaa pilvin pimein. Ties vaikka juuret johtaisivat Italiaan.

"Niinpä niin. Siellähän vietiin juuri äskettäin bussilasteittain mafiosoja kaltereiden taakse."

Jätimme kuitenkin kansainvälisen vertailun sikseen, koska huomasimme, ettei meillä ole siitä riittävästi tietoa. Korruptiosyytteisiinhän on maailmalla kaatunut miehiä ja naisia kuin kypsää viljaa. Suomalaiset lahjuskäräjät tuskin ylittävät niihin verrattuina kovin korkeita uutiskynnyksiä. Eivät ainakaan sellaisia kuin Venäjällä ja Valko-Venäjällä. Mihail Hodorkovskihan on istunut vankilassa vuodesta 2005 lähtien ja Julia Timoshenkoa odottaa sama kohtalo. Nyt odotetaan mielenkiinnolla mitä Silvio Berlusconille tapahtuu, kun hän pääsi vapaaksi pääministerin suojaisasta virasta.

Mutta suomalaisesta korruptiosta jatkettiin.

-  Kuinka on mahdollista, että ihmistä syytetään teosta, johon hän olisi halutessaan voinut ryhtyä, mutta jota hän ei ole tehnyt? Eihän ajatus jonkin teon mahdollisesta tekemisestä ole teko itse. Jos minä haluan nähdä kuun, voin mennä katsomaan sitä kuutamolla ja jos kuu sattuu olemaan maapallon toisella puolella, voin ajatella vaeltavani sinne ja katsoa sitä siellä. Mutta eihän se, että minä näen kuun tai ajattelen näkeväni kuun, ole kuu. Sen verran luulisi alkeellista järkeä olevan oikeustieteen professorilla ja korkealla oikeuslaitoksen virkamiehellä. Syyte on siis  rakenteeltaan väärä. Virheellinen. Etenkin, kun syytetty ilmoittaa oikeudelle, ettei hänellä ole ollut ajatustakaan saati sitten aikomusta tehdä tekoa, josta häntä nyt syytetään.

"En puolustele Rappea enkä Virolaista. Minunkin mielestäni he ovat yksinkertaisesti väärässä. Mutta mitä ihmettä tässä nyt tarkoitetaan sanalla "rakenteellinen". Sitä olisi käräjäoikeuden puheenjohtajan täytynyt tivata syyttäjältä heti, kun tämä käytti tällaista hämärää termiä. Näin hän ei tehnyt. Ilmeisesti hän vain oletti, että "kyllähän me kaikki sen tiedämme." Asiassa, voitaisiin nyt tartuttava Jyrki Virolaisen lähes samanaikaiseen blogiin (nro 506 "Keskustele supertuomarin kanssa"), jossa hän esittelee tapaus "Tyynen". Siinä eräs tavallinen kansalainen joutui oikeuslaitoksen (siis kaikkien oikeusasteiden) väärän päätöksen uhriksi ja yritti (turhaan) etsiä oikeuttaan keskustelemalla korkea-arvoisen tuomarin kanssa. Kanervankaan tapauksessa päärooliin ei pitäisi nostaa syyttäjää, vaan kritiikki olisi heti alkujaan kohdistettava koko oikeuslaitokseen. Kyllä tällaisessa "näytelmässä" alkaa olla aiheellista kysyä, minkälaisen käsikirjoituksen pohjalta siihen on ryhdytty. Tässä saattaisi olla aineksia puhua jopa "näytösoikeudenkäynnistä". Halutaan näyttää, mitä "rakenteellinen korruptio" merkitsee näytännössä. Näytöksen koekaniiniksi syyttäjä Rappe on nostanut kansanedustaja Ilkka Kanervan - kuin suoraan sirkuksessa."

- Olet oikeassa. Nykyään törmää lähes joka paikassa "rakenteelliseen uudistukseen" tai vaatimukseen sellaisesta. Sitä käytetään taikasanana, jonka on tarkoitus selittää (tyhmälle katsojakunnalle), että kaikki on itse asiassa ihan OK. Kun luin esimerkiksi Jorma Ollilan taannoisen Vieraskynän Hesarista, jäljelle jäin vain tyhjien tynnyreiden kumina. Tilanne on Ollilan mukaan "petollinen" ja "erittäin vaarallinen". Mahtavia sanoja! Mutta sitten tuli tekstiä suoraan minkä tahansa puolueen tai etujärjestön ohjelmasta: "Tilanteen vakavuus olisi ymmärrettävä nykyistä paremmin, jotta pystyttäisiin tekemään välttämättömiä rakenteellisia ratkaisuja, jotka eivät ole helppoja, ja niillä on varmasti epäsuotuisia sivuvaikutuksia". Suurenmoista!  Mitä on siis tehtävä? (1) "Työmarkkinajärjestelmää on korjattava. Taloutemme tarvitsee syvälle käyviä rakennemuutoksia jotka eivät onnistu, elleivät työmarkkinat ole riittävän sopeutumiskykyisiä". (2) "Siksi on nostettava etusijalle nuorisotyöttömyyttä vähentävät toimet" Tuntuu, kuin olisin kuullut tuon lauseen aikaisemminkin! (3) "Paniikkitilanteessa näkökenttä supistuu. Suomessa tarvitaan sekä uusia työpaikkoja että kannustimia niihin siirtymiseksi" (4) "On tärkeämpää suojella yksityistä työntekijää ja markkinatalouden toimivuutta kuin yksittäisiä yrityksiä."

"OK. Näinhän se on. Sanaan "rakenteellinen" meillä on varmasti aihetta palata monta kertaa myöhemminkin. Mutta ehkäpä tämä keskustelu ajautui nyt hieman liian kauas alkuperäisestä teemastamme eli Ike Kanervan oikeudenkäynnistä. Olit siis paikalla, kun hän käytti puheenvuoron, jota Iltis referoi kokonaisella aukeamalla ja muutamalla suoralla sitaatilla."

- Yes. Niin olin. Ja menen jatkossakin. Jossakin vaiheessa tuntui kuin musta korppikotka olisi liidellyt oikeussalissa. Kyllä meidät kaikki tutkittiin metallinpaljastimella, jonka Iltis oli valinnut pääkuvakseen. Ehkäpä se kuvasi hyvin tunnelmaa. Onhan Ike tietysti kävellyt tuhansilla ulkomaanreissuillaan erilaisten turvatarkastusten läpi, mutta kysynpä vain, oliko tuossa kuvanvalinnassa jonkinlaista tarkoituksenhakuisuutta. Pääpainohan siinä oli "Vartijalla", joka oli selin kameraan. Täysin epäselväksi jäi, mitä oikeus tulee lausumaan rakenteellisesta korruptiosta vai lausuuko se siitä yhtään mitään. Miten jotakin ihmistä voidaan Suomen oikeuslaitoksessa syyttää vakavasta taloudellisesta rikoksesta, jota hän ei ole tehnyt ja johon hänellä ei kaiken järjen mukaan ollut mitään tarvetta. Mikä voi olla sellaisen teon motiivi, jota ei ole tapahtunut? Syyttäjä kulkee käsittääkseni erittäin ohuella jäällä tai hiuksen ohuella sirkusköydellä pitäen käsissään tonnin painoista astaloa.