89. Susiko vapaaksi? Osa IV

Kapitalismin aurinko nousee jälleen kuin vieterinukke väärän taikurin käsissä. Vaikka se on nuijittu sata kertaa maanrakoon, se pompahtaa aina vaan pinnalle ja hymyilee irvokkaasti ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Taas vannotaan, että se on Pelastaja. Se on Ainoa Pelastaja. Se on Maailman Valo. Pyhä.

Jälleen kerran kapitalismi yrittää piiloutua samaan taikasumuun kuin aikaisemminkin. Sen takaa se on kuitenkin kerta toisensa jälkeen paljastunut surkeana ja alastomana.

Sama kohtalo sillä on edessään tälläkin kertaa. Siitä olen vakuuttunut. 

Siksi on hyvä palauttaa mieliin, mitä Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen kirjoitti vuonna 1874, keskellä erästä kapitalismin varhaista auringonnousua:

"Vapaan kilvoittelun laki on ainoastaan raaka luonnonlaki, jonka mukaan taloudelliset voimat, nimittäin itsekkäät edut, taistelevat niin kuin luonnonvoimat luonnossa. Että tasapainoa noinkin syntyy, on kyllä totta, mutta se voipi tapahtua sillä tavoin kuin luonnossakin, että heikompi voima masentuu ja häviää."

Erilaisia sitaatteja on noiden sanojen jälkeen lentänyt taivaan tuuliin niin, että ne ovat olleet vaarassa peittää ihmiskunnan auringon.

Totuuden etsijöitä maailma  on ollut aina pullollaan.

Minäkin tunsin kuuluvani tuohon joukkoon, kun kirjoitin  huhtikuussa 1978 Uuteen Suomeen ensimmäisen "Susiko Vapaaksi?"-artikkelini. (osa I 26.4.1978, osa II 13.6.1978, osa III Ulkopoliittisessa Instituutissa 1966)

Nyt, 34 vuotta myöhemmin, tunnen tarvetta tarttua samaan aiheeseen, vaikka se teki minusta aikoinaan syvästi karsastetun, kaksinkertaisen politrukin ja tuotti itselleni enemmän mieliharmia kuin mielihyvää.

Tällä kertaa tukenani ei ole suomalaisuuden suurmiestä, vaan tartun hieman vaatimattomampaan mutta en vähempiarvoiseen sanankäyttäjään:

"Tämä Suomen rikkaimpiin miehiin kuuluva vallankäyttäjä on saanut elämässään kaiken, mutta sekään ei vielä riitä. Nyt hän haluaisi ei enempää eikä vähempää kuin viedä Suomen kansalta vallan ja antaa sen ns. markkinavoimille. Siis ilmeisesti ikään kuin ja mieluummin itselleen." (Aimo Massinen Turun Sanomissa 24.4.2012)

Tänä päivänä kapitalismin päälle sovitellaan demokratian taikaverhoa.

En edes viitsi mainita tämänkertaisen taikurin nimeä, koska hän on jo saanut vuorollaan aivan tarpeeksi julkisuutta uholleen, mutta olen samaa mieltä A. Massisen kanssa myös siitä, että markkinavoimien julmaan kitaan, joka tänä päivänä aukeaa suurempana kuin 1800-luvun susilla (sehän on saavuttanut jo karhun kidan mittasuhteet), työnnetään väen väkisin valtaa ja voimaa, "vaikka ei vieläkään olla oikein toivuttu vapaiden markkinavoimien aiheuttamasta vuoden 2008 lähes maailmanlaajuisesta lamasta."

Laajennan perspektiiviäni tämän päivän lamasta ja kapitalismin nykyhistorian onnettomasta uhrista, Kreikka-nimisestä tasavallasta koko maapallolla raivoavaan kapitalismikuumeeseen:

"Onneton on se kansa tai heimo, joka sattuu syntymään öljyn, kaasun tai timanttien päälle. Heidän ihmisoikeutensa eivät ole edes teoreettiset. Yhtenä esimerkkinä Nigerian ogoni-heimo ja sen puolesta väkivallattomasti taistelleet Ken Saro-Wiwa ja hänen yhdeksän toveriaan, jotka Nigerian valtio hirtti, mutta ei ilman Shellin – joka heimon maat oli öljynporauksellaan saastuttanut – lausumatonta toivetta." (Aki Kaurismäki Voima 4/2012).

Nyt suomalaisen kapitalismin parrasvaloihin on marssitettu amerikkalinen libertaani Tom Palmer, joka julistaa suomalaisen virkaveljensä kanssa "valon nähneen kiihkolla", miten "kapitalismi on nostanut ihmiskuntaa köyhyydestä ja näköalattomuudesta: ensin niin kävi Euroopassa ja Yhdysvalloissa, ja nyt saman siunauksen hedelmistä nauttivat esimerkiksi Kiina ja Intia, joissa molemmissa sadat miljoonat ihmiset ovat kapitalismin avulla nousseet toivottomasta köyhyydestä."

Voi Pyhä Yksinkertaisuus!

Mutta samalla on tietysti myönnettävä, ettei kapitalismille ole ollut helppoa esittää uskottavaa vaihtoehtoa.

Hyvää ei aina riitä pahan voittamiseen, vaikka kuinka yrittäisi!

Omalta osaltani tein aikoinani yrityksen tähän suuntaan. Se sai nimekseen Sosiaalinen valintatalous (ks. Nide 2/Kansallisen Kokoomuksen julkaisusarja 1973). Runsaat kymmenen vuotta se kummitteli nykyisen pääministeripuolueen ohjelmissa. Sitten se katosi.

Tänä päivänä susi näyttää päässeen jälleen  vapaaksi.

Nytkään konservatismi ei kykene löytämään sille vaihtoehtoa. Päinvastoin. Nykypäivän konservatiivit katsovat, että muut ideologiat tavoittelevat heidän ideologiansa rintaääniä. (ks. Jarmo Virmavirta: "Konservatismin paluu. Presidentinvaaleissa kaikki ehdokkaat tavoittelivat konservatismin rintaääniä", Kanava 2012).

Vastausta ei näytä löytyvän myöskään vasemmalta, vaikka sosialidemokraattien Mikael Jungner iloitseekin siitä, että "politiikka on palannut politiikkaan" (ks. Kapitalismi, US 23.5.2012). Hänen viisi kysymystään hapuilevat kyllä suomalaisen kanteleen oikeita kieliä, mutta sormet ja sydän eivät niitä tavoita.

Toivoa ei kuitenkaan saisi menettää!

Sitä kannattaisi ehkä etsiä Maailman kylän suunnasta (Maailma kylässä-festivaali 26-27.5.2012 Helsingin rautatientorilla)