Jouduin miettimään otsaketta pitkään. Ehkä
turhan pitkään, koska järki tunkeutui sotkemaan hetken intuitiota, kuten niin
usein tapahtuu.
Viljostakaan ei ollut apua. Hän oli puolisokea, kun
Mehiläisessä oli laitettu hänen molempiin silmiinsä uudet, muoviset linssit.
Niillä kuulemma näkee kauas ja kirkkaasti mutta Iltiksestä ei saa mitään
selvää.
Kun ihmettelin, että haittaavatko ne myös
ajattelua, sain takaisin äreän mulkaisun, joten jouduin ratkaisemaan otsakkeen
ihan omin voimin.
Olkoon siis otsakkeena vain "Jenni",
suomalainen naisen nimi, lyhennelmä nimestä Johanna.
Intuitiolla oli tässä tapauksessa kaksi
lähdettä: väitöskirja ja Sylvi. Näennäisesti kaukana toisistaan, mutta
ajatukseni ajoivat niitä sitkeästi yhteen, vaikka järjen mörkö halusi pitää ne
erillään, omissa karsinoissaan.
Siispä aloitan väitöskirjasta.
Se ei ole vielä valmis, enkä tiedä missä
vaiheessa Jenni on. En tiedä myöskään aikataulua enkä ohjaajan nimeä. Yliopiston
tiedän. Sen verran tiedon murusia olen myös onnistunut keräämään, että rohkenen
uskoa, että siitä tulee jotakin. Ehkä se valmistuu ajallaan. Että siitä tulee
todellakin väitöskirja.
"Julkisuus ja sen hyödyntäminen
mahdollistavat myös individualistisen kollektiivisen toiminnan, jossa
yksittäisen ihmisen tekemät valinnat saavat aikaan kauaskantoisempia
vaikutuksia ... Näin siis poliittiset julkisuudet on käsitteellistettävissä
informaatiota, kannanottoja, ongelmanmäärittelyjä ja kamppailuja välittäviksi
tiloiksi, joita myös poliittiset kansalaisryhmät kykenevät hyödyntämään ja
muodostamaan omaehtoisesti."
Jenni on löytänyt teoreettiseen osaansa sopivan
tuoreet kirjallisuusviitteetkin.
Ei tutkimuskohteen määrittelyssäkään ole
valittamista: "Vaalikoneet ovat muodostuneet yhtä erottamattomaksi osaksi
suomalaista vaalikulttuuria kuin esimerkiksi television paneelikeskustelut tai
ehdokkaiden kadunvarsijulisteet."
Näinhän asia on. Väitöskirjassa käsitellään siis
vaalikoneita, uutta mahtitekijää.
Kiinnostus on taattu. Sekä koneiden rakentajat
että niiden käyttäjät ovat varmasti kiinnostuneita Jennistä. Väitöskirjan
päälle ei aivan heti ala kertyä pölyhiukkasia.
Mutta, mitä Sylvillä on tämän kanssa tekemistä?
Voi hyvä Sylvi! Ei yhtään mitään!
Tässä tarvittaisiin nyt Viljo Vähästä,
kertaalleen kuollutta miestä, joka pystyy liikkumaan ajan liukkaalla pinnalla
mihin suuntaan tahansa. Menneisyyteen yhtä helposti kuin tulevaisuuteen.
Viljo muistaisi varmasti, mitä Sylvi kirjoitti
vuonna 1949 ilmestyneessä aforismikokoelmassaan "Kiteitä":
"Vain ne, jotka kiihtyvät samoista syistä,
pystyvät ymmärtämään toisiaan" tai
"Intohimo sydämessäsi on tulipalo talossasi, ja järkesi
seuraa paloa huolestuneen naapurin aktiivisuudella"
taikka
"Yksinäisyyden varjossa versoo itsenäisyys, eikä
tilanahtaus estä lehvistön leviämistä."
Mutta hän tietäisi myös, mitä väitöskirjaansa valmisteleva
Jenni kirjoitti vuonna 2000 otsakkeella "Paitasi on pujahtanut
ylleni":
“Suutelisin korviasi, tekisin kuten meri simpukoille, saman kohinan
sytyttäisin.”
tai
“Taskunpohjalla tiheään hengittävä kaipaus.“
taikka
“Lampi heijastaa kuuset kahtena, kasvaa metsän rinnalla metsä, limittyvät
ruispelto, vehnäpelto”.
Siinä se on. Runon polku, jota pitkin Jenni ja Sylvi kävelevät käsi
kädessä. Vuosikymmenistä välittämättä.
Eilinen ja huominen edessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti